Hanakala ongelma. "Isäni" on biologinen alullepanijani ja ollut elämässäni mukana koko ajan, mutta hän on ollut lähes aina todella "ilkeä" ja väheksyvä. Hänessä on epäilty olevan narsistisen persoonallisuushäiriön vikaa, ja kaikki nsp:n kriteerit sopivatkin häneen ja narsistienuhrien kertomukset ovat samankaltaisia kuin isän käytös. Mutten tiedä, onko hänessä nsp. Kuitenkin, käytös on siis sen suuntaista ja -tasoista, eli vähättelevää, lyttäävää, manipuloivaa ja "piikikästä".
Hän ei tunnu välittävän mistään, mikä on minulle tärkeää, eikä ole tyytyväinen mihinkään, mitä teen. Tasaisin väliajoin hän katsoo aiheelliseksi "palauttaa minut ruotuun" haukkumalla minut "maailman pahimmaksi paskapääksi" jne. koska en kuulemma "tee koskaan kuten hän haluaa". Olen kuitenkin yleensä siirtänyt tai jopa perunut omia menojani hänen takiaan ja yrittänyt tehdä hänelle mieliksi. Kun olin pienempi, hän jätti minut hakematta hoitopaikasta, "unohti" tulla kotiin kun olin yksin (hänelle olivat hänen omat harrasteensa mielenkiintoisempaa juttua kuin lapsensa kanssa oleminen) ja teini-iästäni lähtien hän on hävennyt minua, koska en ole ollut suosittu tyttö esim. koulussa tai poikien keskuudessa. Hän ei ole koskaan ostanut minulle syntymäpäivä- eikä joululahjoja, mutta vaatii silti, että minä ja äiti ostamme hänelle - ja jos emme, hän loukkaantuu ja tekee elämämme hankalaksi. Toisaalta, kun ostamme lahjoja, hän ei koskaan käytä niitä, eikä aina avaa edes paketteja, koska "jotain tylsää se on kuitenkin". Ostamamme partavedet hän on heittänyt avaamattomina roskiin, koska ne "ovat väärää merkkiä" tai "vääräntuoksuisia", vaikkei hän edes tiedä, mille ne ovat tuoksuneet, ostamiamme vaatteita hän ei suostu pitämään. Mistään muusta puhumattakaan. Hän tekee viikottain selväksi, kuinka turhia ihmisiä olemme.
Ei tuo mitään. Olen tottunut, että hän on tuollainen. Mutta nyt hän on löytänyt itselleen "uuden lapsen", nätin ikäiseni tytön/naisen, jolle ostelee lahjoja, jonka antamia lahjoja pitää/käyttää ja jota kehuu koko ajan (siis muille, en tiedä, kehuuko hän tyttöä tälle itselleen, mutta uskoakseni kyllä). Hän kutsuu tyttöä "tyttärekseen" ja sanoo tuntevansa "isällistä ylpeyttä" hänestä. Hän lähettelee tytölle tekstiviestejä ja sähköposteja (mitä ei ole KOSKAAN tehnyt minulle, väittää ettei "osaa"), maksaa tälle kaikkea mahdollista ja pitää tyttöä "fiksuna" jne. Minulle hän hokee toistuvasti, että olen tyhmempi kuin saapas. Myös tyttö kutsuu häntä "isäkseen".
Olen suuttunut "isääni" ja todella kyllästynyt hänen käytökseensä kaikin puolin. Haluaisin lakata pitämästä häntä isänäni ja alkaa suhtautua häneen kuin kehen tahansa "vieraaseen" ihmiseen. Välejä en voi katkaista muutamasta syystä, joita en täällä viitsi mainostaa, mutta jos voisin, tekisin sen.
Ongelmani on siinä, että tuntuu pahalta "hylätä" oma vanhempi. Vaikka haluaisin lakata pitämästä häntä isänäni, sillä koko tuo hänen kuvionsa ja käytöksensä inhottavat minua, enkä halua olla sellaisen ihmisen lapsi, joka mieluummin "adoptoi" paremman lapsen itselleen, kun minä en olekaan juuri sellainen klooni hänestä, kuin hän haluaisi. Kuinka onnistua? Olen yrittänyt alkaa kutsua häntä esim. etunimellä, en "isäksi", mutta se tuntuu oudolta ja lipsahdan vähän väliä huomaamattani, koska olen tottunut kutsumaan häntä "isäksi".
Mitä ajatella "isän" suhteen?
6
117
Vastaukset
- oppeliini1
Oletko ala-ikäinen? Onko "isäsi" uusi tytto ala-ikäinen? Jos on niin varoita tuota tyttoä, "isälläsi' voi kohdistua pedofiilisia ajatuksia häneen.
Mies kierolla tavalla satuttaa sinua ja äitiäsi mitä iljettävämmällä tavalla.
Kuinka joku VOI olla noin oksettava!!!!! Jos vain suinkin voit, vähennä kanssakäymisesi sen kanssa vain pakollisiin tapaamisiin ja silloinkin kun muita on läsnä. Ts. älä koskaan suostu olemaan sen kanssa ilman muita (äitisi lisäksi useampi henkilo) ihmisiä samalla paikalla. - kyllästynytäijään
Itse olen kolmekymppinen ja se uusi "tytär" tietääkseni ainakin 20 vuotta, mutta näyttää kyllä teiniltä, joten hänen tarkkaa ikää en pysty sanomaan.
Luojan kiitos ei siis enää tarvitse asua isän kanssa. Se oli jatkuvasti tyrannimaista manipulointia. Sitä en ihmettelisi, vaikka hän katsoisi uutta tyttöä "seksuaalisesti" vaikka tajuaa kyllä sellaisen olevan fantasiaa. Hän nähkääs arvottaa naisia mielellään sen mukaan, miltä nämä näyttävät. - juuliannaa
Eipä tuohon alullepanemiseen paljoakaan taitoja tarvita. Itse ajattelen, että se on oikea isä, joka on elämässä isä. Tuolla tarkoitan isyyttä: turvallisuutta, huomioimista, kasvattamista, opettamista jne, nitä voisi oikealta isältä odottaa. Alullepanija on joku vaan.
Minulla itselläni on biloginen isä, johon en ole missään yhteydessä, ja on sitten se oikea isä, siis isäpuoli todellisuudessa. Sinun ei pidä ollenkaankokea huonoa omaatuntoa, jos et halua olla hänen kanssaan tekemisissä.- Kyllästynytäijään
Ihanaa, että joku tajuaa tämän isä/"isä" -ajatuksen! Itselläni ei (valitettavasti) ole varsinaista isähahmoa ollutkaan elämässäni, siis aikuista miestä, joka olisi tarjonnut niitä ominaisuuksia, joita isältä kaipaisin. Tai ainakin siis joskus pienempänä/teininä kaipasin.
Asiaani lienee hankaloittaa se, että tämä biologinen alullepanijani on ollut aina "läsnä". Siis hän on asunut minun ja äitini kanssa, vaikkei oikeasti olekaan ollut fyysisesti läsnä juuri koskaan, henkisesti senkään vertaa, eikä ole ollut kiinnostunut esim. vanhempainilloista tms. lainkaan. (On hän ollut epäreilu äidillenikin, ei vain minulle!) En koe olevani "ilkeä" ihminen noin yleisesti ottaen, ainakin tunnen empatiaa ja muita vastaavia juttuja toisten puolesta, mutta jos esimerkiksi en anna rahaa "isälle" hänen kinutessaan sitä, hän alkaa heti tämän tämmöisen: "Ahaa! Voiko ihminen oikeesti olla noin julma ja ilkee, ettei välitä vaikka oma vanhempi nääntyis nälkään! Olet kylmin ihminen koko maailmassa!" -> huono omatunto. Vaikken siis tuosta ruinaamisesta huolimatta anna hänelle rahaa, sillä minun mielestäni minun ei kuulu/tarvitse elättää vanhempiani, varsinkaan tuota puoliskoa.
Ärsyttää vielä lisää se, että sille "uudelle tyttärelle" hän kyllä antaa aikaansa ja uhraa ajatuksiaan ja kaikki uudessa tytössä on "niin hienoa". En usko olevani kateellinenkaan. Tyttö vain saa harhakuvan, että äijä olisi jotain "maailman parasta isäainesta", vaikka oikeasti näin ei ole. Tai sitten minä en vain ole koskaan ollut tarpeeksi hyvä lapsi. Tekisi mieleni kertoa tytölle tai vaikka näyttää hänelle katkelmia vanhoista päiväkirjoistani ajalta, jolloin olen kirjoittanut "isän" ärsyttävyydestä pitkiä pätkiä, mutta tyttö vihannee minua, sillä ei edes tervehdi vaan kulkee nenä pystyssä ohitseni. Mitä lie tuo äijänkäppyrä hänellekin satuillut minusta. (Samaa tapahtuu kyllä lähes kaikkien yhteisten tuttujemme kanssa, joille isä pääsee kertomaan omia käsityksiään minusta. Kerran eräs sanoi minulle yllättyneenä: "Olen kauan luullut sinuu tyhmäksi, mutta ootkin oikeesti aika järkevä!" - Järkevyydestä tiedä, mutta kuvantanee käsitystä, jota "isäni" viljelee minusta ympäriinsä.)
Kuinka pystyis kovettamaan sydäntään sen verran, että ei enää potisi huonoa omatuntoa siitä, ettei alennu kaikkeen, mitä se pyytää/vaatii? Mietin usein, kadunko ajatuksiani sitten, kun äijä kupsahtaa.
- ottaapattiinkitisijät
valivalivali. Jos on ollut noin paska lapsuus, nuoruus ja vielä alkuaikuisikäkin, niin luulisi, että sitä jo 30:senä osaisi irrottautua paskasta isästään. Mutta ei.
Perinnön toivossako sinä yhteyksiä pidät, vain minkä takia, jos kerran sinulla on noin helvetin huono faija eikä se siitä ole 30 vuoteen paremmaksi muuttunut?
Helvetti, nosta kytkintä, älä pidä yhteyksiä, ole kuin sinulla ei isää olisikaan.
Mikä pakko se sinun on nuolla vielä aikuisenakin isäsi saappaita ja persettä suosioon päästäkseen ja hyväksyntää saadakseen. Lopeta. Elä omaa eläämääsi ja anna isäsi kehuskella nuorilla naisillaan rauhassa.- saatettu
Tiesitkö, että jotkut ihmiset välittävät vanhemmistaan, koska ne ovat kuitenkin ne AINOAT vanhemmat.
Ja esim. Itselläni on vanhempien kanssa yritys, osakeyhtiö, josta ei kyllä niin vain irrottauduttaisi, jos tulisi semmoinen mieleen. Siinä on kuitenkin se oma firma, työ, tulot, paperisota ja jos vaikka haluaisi pitää sen oman ideansa, jolla on firmaa ollut rakentamassa. Yhteiset omistukset ja mahdolliset lähellä asumiset yms heti rajoittavat etäisyyden ottoa.
Sitä paitsi justhan tuo kysy, MITEN se onnistuu se irrottautuminen! Ei kaikki ole tunteettomia kivisydämiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1222896
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi832652- 172158
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191747"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211658Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151499Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak171459Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu281417Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161387Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61302