Ystäväni on eronnut mies, jolla on lapsia.
Lasten äiti on hirveän itsekäs ihminen ja yrittää katkaista lasten ja isän välejä.
Mies on nyt murtumisen partaalla ja lapset ovat joutuneet terapiaan.
Ja äiti syyttää isää kaikesta, ei näe vikaa omissa valinnoissaan ollenkaan.
Mitä teen?
Voinko puuttua asiaan?
Kuinka näette isän tulevaisuuden?
Selviääkö hän ja toipuuko lapset näistä traumoista?
Pystyttekö näkemään tätä minun kauttani, asia ahdistaa minua todella paljon, koska tunnen ja tiedän, että äiti on tasapainoton ihminen?
Lasten äiti on hirveän itsekäs ihminen ja yrittää katkaista lasten ja isän välejä.
Mies on nyt murtumisen partaalla ja lapset ovat joutuneet terapiaan.
Ja äiti syyttää isää kaikesta, ei näe vikaa omissa valinnoissaan ollenkaan.
Mitä teen?
Voinko puuttua asiaan?
Kuinka näette isän tulevaisuuden?
Selviääkö hän ja toipuuko lapset näistä traumoista?
Pystyttekö näkemään tätä minun kauttani, asia ahdistaa minua todella paljon, koska tunnen ja tiedän, että äiti on tasapainoton ihminen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollainen tilanne jättää aina jonkinlaiset jäljet, jotka eivät aina näy heti. Mies ei toivu täysin, hän ei enää uskalla sitoutua samalla tavalla, ei ainakaan pitkään aikaan vaan jättää takaportin auki. Lapset pelkäävät menettävänsä molemmat vanhempansa. He eivät ymmärrä tätä tilannetta. He toipuvat paremmin, mutta se vie aikansa. Terapia auttaa.
Lasten äiti ei ole niin paha kuin uskot. Hän kilpailee lapsistaan miehen kanssa, keinoja kaihtamatta. Naiset osaavat usein olla siinä aika pahoja. On tavallista, että kaikki syyttävät toisiaan.
Sinä voit tukea miestä ja lapsia, mutta yritä olla neutraali ja puolueeton, pyri olemaan tuomitsematta ja arvostelematta ketään. Auta vain, ottamatta kantaa. Puhu miehen kanssa ja käsittele asiaa. Ei kannata mennä yrittämään puhua ex-vaimolle. Nyt tuntuu vaikealta, mutta tilanne helpottuu myöhemmin. Kun ex-vaimo löytää uuden seurustelukumppanin, hän keskittyy enemmän siihen suuntaan ja ystäväsi saa olla enemmän rauhassa.
Sinä seurustelet tuon miehen kanssa?
olla neutraali, mutta olen kyllä tuntenut kyseisen parin jo vuosia ja ollut tämän naisen kanssa ns. ystävä, vaikken koskaan ole häntä sellaisena pitänyt.
Hän on omalla käytöksellään osoittanut sen, että häneen ei voi luottaa ystävänä...ei ole ollut sanojensa takana.
Mies on oikeastaan minun mieheni lapsuudenystävä ja meidän välillä ei ole mitään sellaisia tunteita, pidän häntä ystävänä.
En pysty olemaan lojaali kummallekin, sillä tiedän tämän tapauksen taustat aika hyvin.
Naisella on seurustelukumppani, mutta kyse ei ole mustasukkaisuudesta miehen taholta, vaan huoli lapsista, jotka ovat yksin paljon kotona.
Miehen ex-puoliso on sanoillaan ja teoillaan osoittanut, ettei välitä lapsistaan ollenkaan.
Ja lasten äiti todellakin on erittäin mustasukkainen lapsistaan.
Hän on mustasukkainen kaikista suhteistaan ja on aina yrittänyt hallita ystäviään ja puuttua toisten ihmisten elämään enemmän kuin tarvista.
Mutta toisaalta on sokea hoitamaan omaa elämäänsä kuntoon ja ennenkaikkea lasten elämää.
Lapset ovat rikkinäisiä ja kaipaavat isää, mutta minulle on sietämätöntä ollut se, että äiti on vuosia haukkunut lasten isää lastensa kuullen, aiheetta.
Ei ollut hyvä, kun isä teki töitä paljon...ei ollut hyvä, kun puolison mieliksi antoi perheelleen aikaa ja nyt on se toinen mies parempi mies lapsille isäksi.
Se joka tässä olisi sitä terapiaa tarvinnut jo vuosia sitten, on perheen äiti.
Lasten isä on yksinäinen ja katkaissut seurustelusuhteensa erääseen naiseen lasten tilanteen takia.
En tiedä sitten yrittääkö hän marttyyriksi, mutta hän on ottanut pariviikkoa sitten yhteyttä minuun ja oli todella ahdistunut.
Ja kyllähän se pahalta tuntuu, kun lapsia koulutetaan, että terapiassa ei saa mennä isän syliin ja kehutaan siellä toista miestä pilvin pimein.
Ja kun olen nähnyt sen kuinka lapset rakastavat isäänsä ja kuinka hyvin heistä isä huolehtii.
Ja tämä äiti väittää, että ei ole puhunut isästä pahaa lastensa kuullen eikä muutenkaan ikäviä juttuja.
Ja kun itse tiedän ettei vuosiin ole muuta tehnytkään kuin haukkua räksyttänyt puolisoaan ja uhannut lapsensa heittää parvekkeelta alas ja jopa tappouhkauksia ladellut lasten kuullen.
Mutta terapiassa valehtelee kaiken toisen syyksi.
Ei saa mennä terapiassa isän syliin ja toista miestä kehutaan! Totta kai saa mennä isän syliin! Terapeutin olisi oltava puolueeton ja määrätietoinen. Hänen pitäisi olla se ulkopuolinen apu, jota tällaisissa tilanteissa tarvitaan ja käytetään. Terapeutilla on kai keskusteluja myös vanhempien kanssa? Siellä olisi mahdollisuus tuoda esille tuollaiset ongelmat, muuten hän ei pysty toimimaan parhaalla tavalla ja tilanteen jatkuminen entisellään tekee hänen työnsä osittain tyhjäksi.
Se mies on kiintynyt sinuun ja pitää sinua luotettavana ja turvallisena ihmisenä. Hän luottaa sinun neuvoihisi ja pystyt tukemaan häntä. On ehkä muitakin jotka voisitte yhdessä tukea miestä ja lapsia, mutta kaikki eivät välttämättä halua sekaantua. Uuden miesystävän taholta ei taida olla odotettavissa apua tai ymmärrystä. Voi olla että hän ei viihdy pitkään sen naisen kanssa.
On totta, että ex-vaimo olisi hoidon tarpeessa. Katkera ja luonnevikainen ihminen, joka syyttää kaikesta aina muita. Sellaisten ihmisten kanssa säilyttää parhaiten mielenrauhansa, kun on heidän kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista ja pyrkii olemaan kuin heitä ei olisi olemassa, siis myös käsittelemään heitä puheissaan ja ajatuksissaan mahdollisimman vähän. Muuten he hallitsevat muita pelkällä ikävällä olemassaolollaan.
On vaikeaa ottaa uudenlaista otetta asioihin ja katsoa vain eteenpäin, vaikka se on se mikä auttaa. Vanhojen kaivelu ja asioiden vatvominen aina uudellen ei auta, vaan siitä pitäisi pyrkiä irtautumaan asenteen ja uudenlaisen toimintatavan avulla. Ex-vaimo dominoi nyt kaikkien elämää. Hänelle voi kyllä sanoa, että nyt riittää, nyt en enää suostu kuuntelemaan moista, ja lopettaa se kuunteleminen. Ne siis jotka sitä joutuvat kuuntelemaan. Lapsia ei saisi käyttää välikappaleina, mutta hekin voivat sanoa etteivät halua aina joutua kuulemaan kun isää haukutaan.
lapset ovat joutuneet tässä tapauksessa pelinappuloiksi ja siksi he ovatkin rikki.
Olen itse joutunut tähän tilanteeseen näin yht´äkkiä, vaikka olen vaistonnut jo pitempään, että kaikki asiat eivät ole kunnossa, eivätkä tule olemaan pysyvästi hyvin.
Ehkä siksi se vaikuttaa minuun näin paljon.
Olen tavallaan jo vuosia sitten nähnyt, että tuossa jutussa ei käy hyvin ja ajatellut silloin jo lasten kohtaloa.
Täytyy vaan toivoa, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan.
Kiitos sinulle arvokkaista sanoista!
Tämän kirjoittaminen on jo auttanut minua paljon ja asiasta keskustelu.
Kuuntelijan asema on aika raskas, joten tämä on yksi keino minulle puhdistaa sitä taakkaa.