Aiheetonta salailua, viiltävää tuskaa.
Harmaata ja mustaa.
Omenpuunoksa katkeamaisillaan,
ei jaksa kantaa syksyn viimeistä hedelmää.
Sadepisarat vanhan puutalon ikkunassa, paljastavat
arvokkaasti hilseilevät ikkunankarmit.
Palanut sulake sähkökaapissa,
levittäytyy pelon tuoksuna ilmassa.
Häpeän ja kysyn,
miksi juuri minä?
Miksen voisi olla edes yhtäpäivää
normaali niinkuin sinä?
Elää ja olla,
unohtaa.
Harmaata ja mustaa.
Omenpuunoksa katkeamaisillaan,
ei jaksa kantaa syksyn viimeistä hedelmää.
Sadepisarat vanhan puutalon ikkunassa, paljastavat
arvokkaasti hilseilevät ikkunankarmit.
Palanut sulake sähkökaapissa,
levittäytyy pelon tuoksuna ilmassa.
Häpeän ja kysyn,
miksi juuri minä?
Miksen voisi olla edes yhtäpäivää
normaali niinkuin sinä?
Elää ja olla,
unohtaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kiitos runostasi.miksi sairautta pitäisi salata tai hävetä?me emme monestikaan voi itse vaikuttaa sairauksiimme,miksi siis sitä häpeämme.toivotan sinulle voimia ja tsemppiä sairauteesi,itsekin vakavan sairauden läpikäyneenä(syöpä)