masennuksesta positiiviseen suuntaan

alkanut kova masennus helpottaa, koko teini iän kestänyt. olin kiusattu, eristäydyin, en ikinä mennyt mihinkään/pitänyt hauskaa kavereiden kanssa. nyt olen 18. ei enää kiusata, pari kaveriakin, kaikki on paremmin. mutta alkaa taas masentaa kun ajattelen että elämä on mennyt ohi. voinko ikinä saada takaisin mitä menetin? onko liian myöhäistä?

eihän se voi olla. en halua murehtia tätä lopun ikääni, joten kertokaas te kokeneemmat ja vanhemmat henkilöt mielipiteitänne. tämä on nyt se suurin masennusta aiheuttava asia joka vieläkin pitää minua kiinni menneisyydessäni ja toivon että joku voi kannustaa ja kertoa miten elämä oikeasti tästä alkaa pikkuhiljaa toimimaan jotta voisin olla onnellinen jälleen kerran ja kehittyä siksi henkilöksi joka oikeasti olen. eihän tämä tässä ollut? onhan tässä elettävää? taas katson asioita liian negatiivisesti, ehkä pitäisi mennä nukkumaan aikaisemmin...
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

jatkoa: no nyt kun mietin niin onhan sitä kaikkea mukavaa elämässä. musiikki, armeijasta varmaan mukavia muistoja ja toivottavasti kivaa. sitten opiskelemaan johonkin siellä varmasti löytyy samanhenkistä porukkaa ja onhan sielläkin kivaa sun muuta? ja jos vaikka löytyisi joku jonka kanssa haluaisi viettää lopun elämäänsä. nyt alkaa menemään ajatukset oikeaan suuntaan? varmaan jos tekee työkseenkin jotain mistä tykkää niin sekin varmaan tekee onnelliseksi? ja työkavereitakin, onhan ihmiset kavereita työpaikoillakin(kyllä niitä mulkkuja aina löytyy mutta onhan se maailma kivoja ihmisiä täynnä? ainakin jonkunverran?)?

Äänestä

Olet kyllä nyt varmasti saanut vastaukset epäilyihisi ja olet jälleen saanut ikääkin lisää. Tämä sanatarkka aloitus on ollut täällä aikaisemmin. Olisit kertonut mitä sinulle juuri nyt kuuluu. Oliko tämä aloitus silloinkin jostain muulta kopsattu.

Äänestä
  • öö... ihan itse kirjoitin en ole kopsaillut mistään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


aweiajoseasesdsa kirjoitti:

alkanut kova masennus helpottaa, koko teini iän kestänyt. olin kiusattu, eristäydyin, en ikinä mennyt mihinkään/pitänyt hauskaa kavereiden kanssa. nyt olen 18. ei enää kiusata, pari kaveriakin, kaikki on paremmin. mutta alkaa taas masentaa kun ajattelen että elämä on mennyt ohi. voinko ikinä saada takaisin mitä menetin? onko liian myöhäistä?

eihän se voi olla. en halua murehtia tätä lopun ikääni, joten kertokaas te kokeneemmat ja vanhemmat henkilöt mielipiteitänne. tämä on nyt se suurin masennusta aiheuttava asia joka vieläkin pitää minua kiinni menneisyydessäni ja toivon että joku voi kannustaa ja kertoa miten elämä oikeasti tästä alkaa pikkuhiljaa toimimaan jotta voisin olla onnellinen jälleen kerran ja kehittyä siksi henkilöksi joka oikeasti olen. eihän tämä tässä ollut? onhan tässä elettävää? taas katson asioita liian negatiivisesti, ehkä pitäisi mennä nukkumaan aikaisemmin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu