kaikki on kyllä ollut mulle päivän selvää aina mutta en aina uskonut itseeni. ikävää että se on satuttanut sua se ei ollut koskaan tarkoitus. ehkä olin liian ujo näkemään sitä miten asiat kuuluivat mennä. kyllä mä sua kyllä ujoilen mutta ei se ole mikään este millekään ole ollut. en uskonut kuitenkaan että se väärinkäsityksemme riistäytyisi tälläiseksi vuosien selvitykseksi. on kuitenkin oppinut paljon uutta ja ois kiva ajatella että se olis tarkoituksellista mut aika harvoin siltä tuntuu. kun nyt on vain että loukkasiko sua niin peruuttomattoman pahasti että uutta mahdollisuutta ei tule. ja miten se edes tulee jos tulee...ei tiedä mitä odottaa tai kuuluuko edes odottaa. tämä on tosi kiusallista ja hirveää päivästä toiseen. välillä luulen että olet ymmärtänyt mua ja miten on käynyt mutta sitten taas romahdan aina kun alan olettamaan että ottaisit uudestaan yhteyttä ja sitä ei kuulu. yritän vaikuttaa siihen kaikin tavoin mut tuntuu et vaa enemmän mennää solmuun. en osaa lopettaakaan tätä epäilyn kierrettä kun pelkään että jos missan jotain täällä jotain oleellista jossa oli sulta jokin viimeinen oljenkorsi...m-n
oon ollu tosi pöllö
suakohtaan
11168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi et ota itse sitä yhteyttä? :)
Ehkä hän tuntee itsensä ihan yhtä pöllöksi... Vähän surulliselta kuulostaa sellainen loppuratkaisu, jossa molemmat vaan miettii ahdistuneena poteroissaan...
Ethän sinäkään voi sanoa, että se toinen miettii poterossaan samoja asioita ja tunteetkin on samat! Miten ihmiset on niin kakaroita, että muut ovat aina omia peilikuvia!
koska en tiennyt ettäse oli hän ja numero jäi selvittämättä ja hävisikin vielä. ohan se juuri niin ikävää kuin se kerrot. tilanne on erikoinen.
Eikö sitä numeroa muka saa mistään selville?
Arvaa, jännistäiskö mua sun kohtaaminen?
Niiiiin samanlaiset ajatukset. Ei enää negaa, en oikein kestä aallonpohjia. Elämä liian lyhyt sellaiseen.
Kirjoitan kuin olisit hän, koska minusta tuntuu aivan samalta. Meillä meni vain niin hassusti kaikki, mutta toivon mukaan voisimme nauraa yhdessä tälle vielä. Huomasin silloin, ettet ehkä ollut aivan valmis...jos en minäkään ollut. Tunne meidän välillä oli koko ajan ikään kuin selvä ja kaikesta huolimatta (näin ainakin itse koin), että vahva. Se oli vähän niin, että vaikka olisit tehnyt mitä, tunsin sydämessä lämpöisen ajatuksesi tai jonkin kolon minulle. Se on sellainen tunne, tosi kiva, kun toinen vaan tuntuu persoonana niin oikealle ja siitä vain tykkää tosi paljon, kaikista vivahteista. Noinhan se on tuokin, etten tiedä, miten sitten päästä yhteyksiin, kun se epävarmuus on tosi paikan tullen melkoinen. Mitään ei ole mun mielestä menetetty kuin aikaa.
En ole kyllä soittanut sinulle, joten jos olet varma, että hän on, niin sitten tämä vastaus oli huti ja todennäköistähän se onkin täällä.
no enpä mä voi olla varma oliko sitten edes hän. mutta oli kuitenkin sen verrab erikoinen se puhelu että syytä oli olettaa. olen kuitenkin pyrkinyt senkin kortin katsomaan. mukavahan tuo tekstisi ja sopiva muuten kyllä jonka toivoisi olevan itselleen. kun sitten tietäisi että onko ja miten tästä eteenpäin.
mikä siinä puhelussa oli sitten niin erikoista?
erikoista siksi että epäilijät ja lukijat ymmärtäisivät että ei ollut mikään puhelinmyyjä. erikoista mielestäni myös siksi etten osannut odottaa sitä. muutenhan siinä ei ollut mitään erikoista. saahan mulle soittaa ja hän varsinkin. sehän on aivan huippua jos hän soittaa! en vain silloin osannut handlata vielä yhtään. vasta vähän myöhemmin puhelusta vasta aloin ajattelemaan että hänkö se olikin. varmaan sit niin sekasin menin siitä...no sellainen hän onkin. luulin että on vain tämä lohduton palsta josta koittaa onkia tuntematonta mutta kuitenkin niin tuttua henkilöä. kaikki oli siinä mielessä täysin luonnollista kun nyt miettii. silloin ei vain vielä tajunnut mitään. ehkä en vain uskonut/uskaltanut. mä oon paljon kirjottanut tänne etten ees muista sitä ja silleen puolihuolimattomasti. käyttäytynyt holtittomasti suoraan sanottuna. kirjoittaa ja sitten ei kuitenkaan usko että se tavoittaa...
Voi että sie jaksat miten sie jaksat näitä.ootko ihan lapanen mee sinne missä hän on tai hänet voit nähdä...alkaa selitys...mitta kun en voi nähdä missään kun en voi olla varma....