Nyt on Ramia ikävä!

Aivan noin synkkiä kuvia en maalaisi. Harvakseltaan noita World cupeja on ja ei tilalle tule Saksa tai Sveitsi. Siis toki kaikki on mahdollista. Suomella on MM menestystä on ollut riittämiin. Kyttäilevällä pelitavalla, sumputtamalla keskialue viidellä olisi päästy tilastoissa parempaan tulokseen ( ehk yksi voitto ), mutta ei sitäkään olisi kärsinyt katsoa. Tämä tapa eli pyrkien pelin päälle , sen ytimeen, on se ainoa oikea. Silleen niitä mestaruuksia voitetaan. Nyt pitäisi ottaa keväällä mitali , ja sitten olisi taas kaikki hyvin. Noi eurooppalaiset karkelot on meille paremmat ja katsotaan nyt miten saadaan joukkue kasaan. Tietysti toivoo, ettei tule loukkaantumisia, koska me tarvitaan 3 - 4 nhl miestä ylivoimaa pyörittämään. Toinen ylivoima kenttä kerättäneen Euroopasta. Se onkin sitten siinä. Jos ei saada vahvistuksia rapakon takaa niin sitten menee vaikeaksi. Kyllähän nopeaa laukojaa tarvitaan.

Tulosten valossa vaatimattomat kaksi kultaa äärimmäisen pienessä lajissa ei mielestäni ole menestymstä.
Saavutuksena se on lähempänä umpisurkeaa.
Ruotsilla vastaavasti MM-kultia on 9 ja olympia kultiakin 2, sitä voitanee jo pitää kohtalaisena suorituksena.
Kun puhumme maajoukkue tason menestymisestä, puhumme Neuvostoliitosta/venäjästä ja Kanadasta.
Se mitä nämä kaksi edellä mainittua maata ovat jääkiekossa saavuttaneet, se on menestymistä.
Suomen leijonien kohdalla menestyminen lienee hieman väärä termi.

World cup turnaus ei palvele jääkiekkoa ylipäätänsäkkään. Miten se voisi palvella kun voittajan jokainen tietää etukäteen.
World cup on turnaus jonka ainoana tarkoituksena on kertoa maailmalle että kanada on maailman paras jääkiekossa, tämä asia lienee tehty selväksi myös otteluja tuomitseville tuomareille.
Onneksi ei tätä pelleilyä enää ainakaan seuraavaan kymmeneenvuoteen, mieluummin ei koskaan enää.

Ei Suomi Marjamäen pelitapaan kaatunut, vaan räikeisiin puolustusvirheisiin ja tehottomuuteen omissa maalitilanteissa. Pelitavan toteuttaminen sinänsä onnistui aika hyvin Ruotsia ja Venäjää vastaan, mikä toi Suomelle kiekollisen hallinnan ja kohtalaisesti maalipaikkoja. Paremmilla tehoilla ja ehkä muutamalla virheellä vähemmän nuo ottelut olivat täysin voitettavissa.

Jenkkien nuorisojoukkue piti sitten sellaista vauhtia, että siihen ei paremmallakaan pelillä olisi tuon materiaalin ja pelitavan kautta ehkä löydetty lääkkeitä. Kenties ainut konsti olisi ollut koettaa pysäyttää vastustajan rallia kovalla fyysisellä pelillä lähinnä joukkueen kokeneempien pelaajien johdolla - tuota jäin itse kaipaamaan. Sinänsähän tuohon yhteen otteluun ei kuitenkaan kaaduttu, se oli vielä varaa hävitäkin.

Kokemus kovasta maajoukkueturnauksesta palvelee aina erityisesti nuoria, kokemattomia pelaajia, ja sen myötä tässä tapauksessa suomalaista jääkiekkoa tulevaisuudessa. Sen toteaminen on erittäin järjellistä.