Synnytyksen jälkeen?

Minulla tilanne sen jälkeen kun sain lapsen puserrettua maailmaan, lapsi laitettiin paidan alle ja se oli aivan ihana tunne! Kipua en tuntenut, en edes ponnistusvaiheessa sillä epiduraali vaikutti vielä.Ja kyllä sen jälkeen kun vauva oli paidan alle laitettu ja istukka syntynyt, niin muistaakseni alkoivat ommella, mutta sekään ei sattunut nipisti vain hiukan. Ja puuduttelevat alapäätä koko ompelun ajan ja sitä on sillä hetkellä niin onnesta soikeena ja keskittyy vaan vauvaan etten edes ehtinyt huomata, että ompelevat ja kysyinkin kun ompelu oli ohi, että siinäkö se oli?
Minulla synnytys teki kipeää siihen asti kun sain epiduraalin, sen jälkeen en kipua tuntenut, mutta onhan paikat kipeenä viikkoja synnytyksen jälkeen ja kävely oli ainakin mulla aluksi tosi hankalaa.
Mutta jos et halua nähdä lastasi heti synnytyksen jälkeen (mitä kuitenkin epäilen) niin kerro siitä synnytyssairaalan kätilöille ja miksei neuvolan terkalle.Onnea odotukseen!!

Hei,

itse synnytin ensimmäisen lapseni joulukuussa - enkä tarvinnut mitään kivunlienityksiä - ihmettelin itsekin, miten kipu ei tuntunut ollenkaan ylivoimaiselta. Supistusten aikana olin pystyssä ja keinuttelin keinutuolissa - supistusten jälkeen on onneksi aina kivuton hetki ja jokainen supistus vie lähemmäksi kohti vars. synnytystä - tätä hoin mielessäsi. Ponnistuvaihe meni nopeasti eikä sekään ollut paha. Synnyksen jälkeen jouduin kylläkin leikkaukseen, sillä lapsi tuli niin vauhdilla maailmaan, että repesin aika pahasti. Mutta nyt sekin on jo parantunut vaikka aikaa ei ole kuin kuukausi synnytksestä. Ei muuta kuin avoimin mielin synnytykseen ja muista, että voit luottaa omaan itseesi ja voimiisi henkilökuntaan- tarvittaessa on saatavilla hyviä kipulääkkeitä, mutta ilman voi pärjätä.

Kun vauva oli syntynyt niin kätilö tutki et kaikki on ok ja sit vaavi kääräistiin peittoihin ja annettiin mun rinnalle. Sillä välin kun tutustuimme niin kätilö ompeli pari tikkiä. Synnytys ei ollut kivulias vaikken huolinut kivunlievitystä.Tikkaaminen hoidettiin paikallispuudutuksessa. Kun tikkaus oli valmis niin isä ja kätilö lähtivät kylvettämään vauvaa ja mä menin suihkuun hämmästelemään mahaani. 20 min kuuma suihku tuntui taivaalliselta ja oli kiva olla hetken aikaa ihan yksikseen!

mulla synnytys oli trodella kivulias, mutta ehkä just sen takia kun ponnistus oli niin kivulias ja hirveä niin oli suoranaisen autuas olo, kun se päättyi ja vaavi tuli puristamasta paikkoja... kipu loppui siihen paikkaan kun poika tuli ulos...

syy siihen, että oli niin kivuliasta oli se, että oli ensimmäiseni ja poika oli 4330 g ja 54 cm pitkä... eli iso oli ja poika jäi vielä vähän kanavaan jumiin.

minä en saanut lasta heti syliini, kun poika oli kuin eloton möykky tullessaan ja kätilöt jotuivat viemään pojan hoidettavaksi toiseen huoneeseen! olin surusta ja huolesta sekaisin, mutta hetken kuluttua sain kun saikin kultaseni rinnalleni kapaloon käärittynä!
muutaman hetken tutustuttiin ja poika jo vähän imi tissiäkin ja sitten hänet laitettiin nukkumaan ja minut ommeltiin ja piti nousta suihkuun, tai minä sain käydä vaan pikaisesti puhdistautumassa, kun olin vähän heikossa kunnossa!

sitten saatiin aamupala ja sitten pojan kanssa osastolle!!!

nyt ollaan kotona ja poika kasvaa ja kehittyy hienosti, alkukankeudesta huolimattal...

onnea sulle ja suosittelen epiduraalia lämpimästi =O)

kätilö kyselee sun toivomuksia lääkityksen ja kaiken muunkin suhteen synnytyksen edetessä, ei huolta voit hyvin sanoa jos luulet, että sinun on parempi olla hetki yksin...

synnytys on luonnollinen tapahtuma. uskoisin, että haluat lapsen lähellesi. mutta jos et halua, niin se on sinun päätettävissä. voit synnytyksen aikana ja sen jälkeen toimia miten haluat. itse saat päättää mitä kivun lievityksiä haluat ja missä asennossa haluat olla. kätilöt ovat vain auttamassa sinua. harvalle varmaan synnytys on kuitenkaan traumaattinen tapahtuma. varsinkin kun nykyään äiti voi itse osallistua synnytykseensä.

itse koin synnytyskivun hirveän kovana ja synnytys oli pitkä (21.5h). kipu ei ollut kuitenkaan "pahaa" kipua. kipu, joka tuli supistuksista auttoi vauvan ulos maailmaan. se on kuitenkin vain kohdun lihasten työtä. koin, että synnytyksessä oli kuitenkin paljon myönteistä. synnytyksen jälkeen kipu loppui kuin seinään ja olo oli ihan hyvä. myöhemmin olo oli jopa euforinen.

Tottakai äidillä on sananvalta! Kätilöt on erilaisia, lääkärit on erilaisia ja me synnyttäjät ollaan erilaisia... joskus voi tietysti käydä huono tuuri ja tuntuu ettei henkilökemiat pelaa. Kyllä silloin voi pyytää vaikka eri kätilön jos tuntuu ettei "tule toimeen". Kannattaa muistaa että paljon riippuu omasta itsestä ja miten käyttäytyy muita kohtaan, se heijastuu takaisin itseen. Tietysti voi joskus olla joku täysi "muuli", mutta harvemmin varmaan niin käy... Hoitoala on yleisestikin ala, jos suurin osa ihmisistä on empaattisia ja ymmärtäväisiä! Itse makasin sängyllä ommeltavana ja lastenlääkäri tutki esikoisen, koska oli imukuppisynnytys. Menetin niin paljon verta etten olisi tolpillani edes pysynyt, joten en noussut ensimmäiseen vuorokauteen juurikaan sängystä. Pesu tehtiin sängyssä ja sain myös käyttää alusastiaa pissahädän tullessa. Omien voimien mukaan siellä edetään, ettei ketään pakoteta esim. jalkeille.