PANIIKKIHÄIRIÖ

Mielenkiintoinen kirjoitus, jossa oli paljon samaa omasta elämästäni, ja hyviä vinkkejä. Sain itse ensimmäisen kerran elämässäni paniikkikohtauksen noin 2 kk sitten ja sen jälkeen niitä on tullut useamman kerran. Kohtauksen aikana rupeaa huimaamaan, tuntuu että taju lähtee, olo on epätodellinen, jalat puutuvat, syke hakkaa ja alkaa palella koko kehossa.
En ole siis aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, joten säikähdin toden teolla näitä kohtauksia, mikä johti siihen, että aloin pelätä uuden kohtauksen tulemista, ja kun se sitten tuli, niin pelästymiseni ruokki kohtausta entisestään - aivan kuten sinullakin.
Se mikä oli omituisinta, sain alussa näitä kohtauksia kotona sohvalla rentoutuneena televisiota katsellen, ja yhtäkkiä kohtaus oli päällä. Minua ihmetytti suuresti, mistä se johtuu, kun en edes ollut millään lailla ahdistavassa ympäristössä, vaan aivan päinvastoin täysin rentoutuneena. Sittemmin näitä kohtauksia rupesi tulemaan urheilemisen yhteydessä, kuten sinullakin.
Ryhdyinkin sitten toden teolla tutkimaan asiaa, sillä halusin löytää kattavan selityksn, mistä tällainen johtuu terveelle ja nuorelle urheilevalle ihmiselle, joka ei ole masentunut jne. Aivan kuten selititkin tuossa, niin urheilu laukaisi sympaattista hermostoa entisestään, joka oli jo valmiiksi minulla ylivireessä. Joillakin ihmisillä (monesti naisilla useammin) on kaikki aistit herkemmät, eli yliherkät, mikä rasittaa hermostoa pidemmän päälle, eli siis kokee/kuulee/näkee asioita aina "isosti" ja huolehtii asioista jatkuvasti. Itse olen tällainen ihminen, ja tähän päälle vielä tavanomaista stressiä ja liiallista urheilua ilman kunnon palautumista, niin olin saattanut hermostoni aikamoiseen ylivireeseen, mikä sitten on omiaan ruokkimaan tällaisia kohtauksia.
Tämä ei kuitenkaan yksinään vielä riitä, sillä olen aina ollut kovaa urheileva ja hieman stressaileva tyyppi, eikä koskaan aikaisemmin ole tullut paniikkikohtausta elämässäni, vaikka hermosto onkin saattanut olla "ylirasittunut". Rupesin myös tutkimaan ruokavaliotani, sillä olen vahvasti myös sitä mieltä että ruokavaliolla ja suoliston kunnolla on aina iso merkitys kaikenlaiseen toimintaan kehossa. Syön hyvin terveellisesti, mutta tutkimusteni jälkeen huomasin, että KOFEIINI ja esimerkiksi RAAKAKAAKAOn sisältämä TEOBROMIINI ovat pahimpia mahdollisia myrkkyjä koko keholle ja erityisesti mielenterveydelle, ja ne ovatkin merkittäviä paniikkikohtausten aiheuttajia. Kun analysoin omia kohtauksia, niin huomasin, että kahvin juominen ja raakasuklaan syöminen ovat hyvin usein edeltäneet kohtauksia (edellisenä päivänä tai muutamaa tuntia aiemmin). Kofeiini ja teobromiini ovat keskushermostostimulantteja, jotka toimivat huumeen lailla. (Nehän tulevat samasta papulajikkeesta kuin kokaiinikin, joten ne ovat täysin samanlaista tavaraa). Kofeiinin pitkäaikainen käyttö on omiaan aiheuttamaan kohtauksia, ja itsekin vetelin aina sen pari isoa kuppia mustaa kahvia aamuisin runsaasti teetä, ja välillä esimerkiksi Mate-teetä ja Kombuchaa, joissa on runsaasti kofeiinia. Kun ihan rupesin laskemaan päivittäistä kofeiinimäärääni, niin kylläpäs se äkkiseltään kohosi aika isoksi! Samaten raakakaakaon käyttäminen.
Kun keho yrittää puhdistaa itseään kofeiini- tai muista myrkkyjäämistä (jota esimerkiksi liikunta vielä tehostaa), kofeiinin aiheuttamat virtsahapot vapautuvat liian nopeasti kehoon, mikä aiheuttaa juurikin raajojen puutumista, sykkeen nopeutumista ja ajatussumua, mikä johtaa helposti paniikkikohtaukseen. Tätä on omiaan vielä lisäämään kofeiinin psykoottiset vaikutukset, jotka juurikin aiheuttavat tuota paniikintunnetta omassa päässä.
Nyt olen ollut täysin ilman kofeiinia ja raakasuklaata vasta viikon, ja olo on kyllä huomattavasti "elinvoimaisempi", vaikkakin olen saanut järkyttäviä vieroitusoireita kofeiinista (jalkojen puutumista, päänsärkyä, kummallisia olotiloja..)
Myös ruokavaliolla on erittäin suuri merkitys, eli jos keho on tosi hapan, paniikkikohtauksia tulee paljon herkemmin - kannattaa suosia emäksistä ruokavaliota.
MINDFULNESS-treeni on myös yksi tärkeimmistä aseista paniikkikohtausta vastaan. Juuri kuten mainitsitkin, eli paniikkikohtaukseen on hyvä suhtautua asenteella "anna tulla vaan", ja kohdistaa oma huomio aina läsnäolevaan hetkeen, ja antaa mielen "mellastaa" itsekseen, sillä oma mielihän se loppupelissä sitten on, joka yrittää hyökätä meitä vastaan paniikkikohatuksessa. Mielen hallitseminen on tehokkain työväline, sillä vaikka paniikkikohtaukseen kuuluu fyysisiä oireita, niin useasti oma mieli laukaisee sen pahemmaksi, jos antaa mielelleen vallan.
Tutkimukseni on vielä vaiheessa, mutta olen erittäin kiinnostunut myös noista fyysisten oireiden laukaisevasta tekijästä - eli juuri tuosta sympaattisen hermoston ylivirittyneisyydestä, ja kehon yrityksestä puhdistaa happoja ja myrkkyjä pois soluista, mikä aiheuttaa oireita. Osaatko sanoa, mikä aiheuttaa nimenomaan jalkojen puutumisen kohtauksen aikana?

Asiantuntevia kirjoituksia. Hengitysharjoitusten avulla voi oppia hallitsemaan paniikkia. Tee niitä aamuin illoin.

Olen kamppailut samankaltaisten ongelmien kanssa viimeisen vuoden ajan. Sain itse ensimmäisen paniikkikohtauksen 4 vuotta sitten. Paniikkikohtauksia tuli melko harvoin, mutta mitä karmivampaa julkisilla paikoilla. 2 v. sitten sairastuin psykoosiin. Silloin menin sekaisin pelontunteen kanssa ja sain aivan kamalia paniikkikohtauksia. Nykyään minun mieleni on pääasiassa melko terve paitsi saatan saada paniikkikohtauksia ja pelkään niitä sekä pelkään uudelleen sairastumista.
Pelkoihin ovat auttaneet niiden käsitteleminen, kun en pelkää niitä tai keskittyminen johonkin muuhun asiaan. Lisäksi harjoittelen pelonhallintaa. Välillä kiihdytän itseni tarkoituksella pelokkaaksi ja harjoittelen tunteen säätelyä. En ole saanut paniikkikohtauksia pitkään aikaan. Syön toki antipsykootteja, jotka rauhoittavat jokseenkin. Virallisia rauhoittavia minulle ei ole määrätty, niihin voi jäädä voimakkaasti riippuvaiseksi.