Olen kohdannut varmaankin juuri tällaisen henkilön kenestä täällä niin paljon puhutaan, eli narsistin!
Olen itse 25-vuotias nainen ja kokenut paljon eri asioita tässä elämässä mutta mikään ei vedä mielestäni vertoja tähän kokemaani mitä tuohon ihmiseen ja hänen käytökseensä tulee.
Olin koirapuistossa ja siellä kohtasin hänet ensi kerran. Hän esitteli koiransa ja omani tuli hänen koiransa kanssa heti hyvin toimeen. Mutta kyllähän siinä oli myös jotain outoa välillä: hänen koiransa otti tietynlaista etäisyyttä ja sitten taas oli niin ystävää että. Uskon nimittäin että koirat imevät kasvattajastaan paljon vaikutteita jos ei jo kuvio ole myöskin sellainen että kasvattaja valitsee tietynlaisen koiran tai päinvastoin.
Siellä oltiin puistossa ja juteltiin sitten ja tämä oli hyvin herttainen, kutsui yhteisille lenkeille ja kaikkea.
Sitten kerran kun mentiin yhdessä lenkille niin antoi koiransa tehdä tarpeet ja ei korjannut niitä vaikka oli niin pitänyt puhetta siisteydestä ja että kuinka kamalaa on että jotkut eivät niitä jätöksiä esim.sieltä puistosta korjaa pois.
Ihmettelin vähän ja tarjosin pussia hälle mihin korjata kakat ja hän vähän niinkuin suuttui ja sanoi että kyllä se maatuu sinne.
No, sitten yksi kerta hän soitti minulle ja pyysi jos pystyisin vahtimaan hänen koiraansa kaksi tuntia kun hän käy ostoksilla. Suostuin tähän ja hän toi koiransa minun luokse. Hän haki sen sitten yli puoli tuntia myöhässä pois ja ihme selityksien kanssa että hän oli joutunut ruuhkaan ja että kaupassa kovat jonot!
Ei tuollainen mene kyllä läpi, vaistosin heti että hänellä on likaisia jauhoja pussissaan ja isompi kasa.
Hän myöskin haukkui minun musiikkimakuni kun kerroin että tykkään kuunnella suomalaista pop-musiikkia. Hänen mielestään täällä ei osata tehdä populaarista musiikkia oikein ja että kaikki on niin pinnallista.
Tuollatavoin hän tavallaan sanoi minun olevan myös pinnallinen, eikö vaan? Eikö tuollainen ole juuri sellaista ihmeellistä kaksoisviestintää mitä täälläkin on kirjoitettu?
En jaksa häntä nyt ja en ole tekemisissä. Ensi viikolla pitäisi mennä hänen kanssaan joogaan mutta en taida mennä. Olen loukkaantunut ja en usko ystävyyteemme. Hän on ilmiselvä narsisti.
Olen itse 25-vuotias nainen ja kokenut paljon eri asioita tässä elämässä mutta mikään ei vedä mielestäni vertoja tähän kokemaani mitä tuohon ihmiseen ja hänen käytökseensä tulee.
Olin koirapuistossa ja siellä kohtasin hänet ensi kerran. Hän esitteli koiransa ja omani tuli hänen koiransa kanssa heti hyvin toimeen. Mutta kyllähän siinä oli myös jotain outoa välillä: hänen koiransa otti tietynlaista etäisyyttä ja sitten taas oli niin ystävää että. Uskon nimittäin että koirat imevät kasvattajastaan paljon vaikutteita jos ei jo kuvio ole myöskin sellainen että kasvattaja valitsee tietynlaisen koiran tai päinvastoin.
Siellä oltiin puistossa ja juteltiin sitten ja tämä oli hyvin herttainen, kutsui yhteisille lenkeille ja kaikkea.
Sitten kerran kun mentiin yhdessä lenkille niin antoi koiransa tehdä tarpeet ja ei korjannut niitä vaikka oli niin pitänyt puhetta siisteydestä ja että kuinka kamalaa on että jotkut eivät niitä jätöksiä esim.sieltä puistosta korjaa pois.
Ihmettelin vähän ja tarjosin pussia hälle mihin korjata kakat ja hän vähän niinkuin suuttui ja sanoi että kyllä se maatuu sinne.
No, sitten yksi kerta hän soitti minulle ja pyysi jos pystyisin vahtimaan hänen koiraansa kaksi tuntia kun hän käy ostoksilla. Suostuin tähän ja hän toi koiransa minun luokse. Hän haki sen sitten yli puoli tuntia myöhässä pois ja ihme selityksien kanssa että hän oli joutunut ruuhkaan ja että kaupassa kovat jonot!
Ei tuollainen mene kyllä läpi, vaistosin heti että hänellä on likaisia jauhoja pussissaan ja isompi kasa.
Hän myöskin haukkui minun musiikkimakuni kun kerroin että tykkään kuunnella suomalaista pop-musiikkia. Hänen mielestään täällä ei osata tehdä populaarista musiikkia oikein ja että kaikki on niin pinnallista.
Tuollatavoin hän tavallaan sanoi minun olevan myös pinnallinen, eikö vaan? Eikö tuollainen ole juuri sellaista ihmeellistä kaksoisviestintää mitä täälläkin on kirjoitettu?
En jaksa häntä nyt ja en ole tekemisissä. Ensi viikolla pitäisi mennä hänen kanssaan joogaan mutta en taida mennä. Olen loukkaantunut ja en usko ystävyyteemme. Hän on ilmiselvä narsisti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Palstan taso tulee aloituksessa hyvin ilmi. Ei hyvää päivää...
Mulla on kanssa kamala kokemus,
luulin jo melkeen pelastuneeni,
mutta mun aivot on päätyneet taas tänään psykopaatin ja narsistin vanhempani liemeen tosi tuskallisesti.
Mutta auttais paljon, jos uskaisin sanoa edes äänettömästi mielessäni, että: "Paska ilkimys ämmäm jota en halua miettiä". Mutta olen ollut koko elämän niin kiltti, että tuntuu liian hurjalta ajatella edes äänettömästi sellanen lause, mutta jos sen voisi mielessään sanoa, niin voisi auttaa moneen kauheuteen. Se on sitäpaitsi totta että hän on ilkimys. Ja tollanen äänetön lause (en sitä hälle sanois) on kyllä tosi pientä kaikkeen ilkeään mitä hän on tehnyt ja minua nimitellytkin.
Joo I hear you, ymmärrän tuskasi. Käytätkö tamppooneja vai siteitä?
Tunnen akateemisia narsistinaisia, jotka ovat raivoisan kateellisia muille naisille ja asuvat yksin, mutta heillä on kissoja tai koiria, joita ilmeisesti eivät koe kilpailijoiksi.
Kissasta tai koirasta kertominen on yritys esittää että on luontokappaleista pitävä normaali ihminen.
Näitä kannattaa tietysti vältellä kaikin tavoin.
Yks akka esitti aina kiireistä, kun pitää viedä koira ulos. Toi koiran työpaikalle vaikka se oli kiellettyä. Korkeassa sosiaalipuolen virassa. Mahtaako läpimätä narsisti kuitenkin tuntea yksinäisyyttä?
Koirahan se sopii seuraksi, tuossa tapauksessa kenties myös vuoteeseen?Nuolemaan? Ainakaan moraali ei estäisi.
Jokuhan niitä eläimiin sekaantumisiakin harrastaa, kun sellaisesta on joskus lehdissä ollut. Nassen temput kun voi olla aivan mitä tahansa. Aivan mitä tahansa.
kannattaa näköjään edelleen suodattaa kovasti mitä täällä saa niskaansa xD
Siis aloittajalle: Mahtavaa kun huomaat sellaisen käytöksen ajoissa. Täällä yritetään aika ajoin syöttää tietoa totena ja sitten lytätä, älä välitä luota omaan vaistoon
Kysyisin.
Mitä apua on siitä jos henkilön kanssa puhutaan tunteja ja tunteja keskusteluja, joiden sisällössä ei ole juuri mitään totta ?
Tuosta narsistin kanssa olemisessa on juuri kyse, tyhjyyden täyttämisestä. Narsistille on aivan sama, mistä puhutaan, kun vaan joku puhuu hänen kanssaan.
Nassen paskanjauhotaidot on mestarilliset, hän osaa loistavasti hämätä että muka välittäisi mistään muusta kuin että joku on siinä hänen yleisönään.
Hänellä on tarve kokea että hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot, ja mikäs sen hauskempaa jos joku tarttuu syöttiin.
Ei-mieluisat, terveet puheenaiheet hän sivuuttaa nopeasti puhumalla päälle jostain itselleen vaarattomasta.
Vähemmän älylliset nasset kaipaavat myös kuulluksi tulemista, he rakastavat kinastelua ja naljailua, tarkoitus on peittää tyhmyys, ja tyhjyys.
No minä ihmettelin kun auttavassa puhelimessa ilmaistiin, että tärkeää olisi vain saada puhua, ei se mistä puhutaan.
Ajatellaanko siinä soittajan olevan narsisti, joka kaipaa vaan yleisöä ???
Hoitoalalla on paljon ihmisiä jotka eivät sovellu alalle. Mutta varsinainen helvetti kytee kolmannella sektorilla, kun auttaviin puhelimiin pääsee kuka tahansa vastailemaan. Motiiveja voi vain arvailla, jotkut ovat uteliaita jos omassa elämässä ei ole tapahtunut mitään. Karmeimmat päästelee suustaan aivan mitä sattuu, ja niistä ahdistuu vain lisää. Niistä kannattaa antaa palautetta. Esim mielenterveysseuran puhelimessa on ollut todella karmeita möläyttäjiä.
On sattumaa millainen vastaaja sattuu puhelimessa olemaan. Tilannetaju on etu: joskus avunhakija vain kaipaa kuulluksi tulemista. Ehdotus puhumisesta vain puhumisen takia kertoo enemmän langan toisessa päässä olevasta.
Jos haluaa keskustella, aika pianhan se tulee selväksi, minkä verran kuulija ymmärtää.
Mutta se vaan on kauheaa, jos soittaa suunnilleen henkihieverissä ja ajatellaan että soittaja haluaa vain egolleen yleisöä.
Ja minulle on muuallakin sanottu, että yleensä ihmisille riittää mukava jutustelu.
Mutta siis, jos on vakavia asioita välttämätöntä selvittää, niin ei se sillon.
Eli nykyisin, jos haluan keskustella jostain oikein vakavasta, niin menen jonnekin
chattiin missä on nettiseksinhakijamiehiä ja muita seikkailijoita ja tuon esiin että kaipaan vakavaa keskustelua kärsimyksistäni, niin olen tullut paljon paremmin kuulluksi kuin jossain ns. auttavalla taholla, paradoksaalista kylläkin.
Avunhakeminen on täyttä työtä, vaste on alhainen. Noin kymmenestä puhelusta yksi hyödyttää. Kannattaa olla monia numeroita. Eri päivinä on eri päivystäjiä. Jos on tietty ongelma, niin kohderyhmän puhelimeen. Kyse on ajoituksesta ja sattumasta.
Kaikesta voi puhua, mutta kaikesta ei voi puhua kaikkien kanssa. Kaikki vaan eivät tajua.
Jos odottaa saavansa apua, voi pettyä. Spontaanit chat yms voi auttaa, kunhan vain pitää omat rajansa eikä huonossa vaiheessa ala sekoilemaan.
Ei saa antaa periksi.
Tuo, että ei saa antaa periksi koskee myös mitä tahansa muuta asiaa. Nykyään jo ihan lääketieteellistä apuakin. Jostain syystä avun saaminen, vaikka johonkin fyysiseen ongelmaan, jopa ihan näkyvään, on erittäin haastavaa ja vaikeaa. Koko perhe aika järkyttyneessä tilassa, kuinka tämä voi olla mahdollista Suomessa, jossa ylistetään korkeatasoista lääketiedettä. Pelottaa heidän puolestaan, jotka eivät ole ikäänkuin itseottaneet tarpeeksi selvää tai pää ei kertakaikkiaan pelaa omien etujen ajamiseen, he ovat täysin heitteillä. Mukaempaattiset hoitajat höpöttelevät, mutta sotkevat vaan asioita. Lääkärit eivät viitsi paneutua kokonaisuuteen, vaan tutkivat vain sitä pienenpientä osa-aluetta, joka on heidän erikoisalaansa.
Apua ei siis saa edes fyysisiin vaivoihin, niin miten ihmeessä sitä saisi henkisen puolen vaivoihin. Vaste on tosiaan ihan miinuksella.
Juuri näin. Apua en saanut ihan hirveisiin fyysisiin vaivoihin.
Muu ei ole auttanut kun alkaa itseoppineeksi näissä tietyissä asioissa.
Tietyllä tavalla aika hassua, että on kauheasti kaikkia apupaikkoja, joissa ei kuitenkaan haluta auttaa mitään edes muutamalla kannustavalla sanalla.
Tosiaan varmaan monillakaan ei ole omassa elämässä tapahtunut mitään, kun he eivät usko minun elämäni tapahtumia. Siksi onkin parempi puhua sellaisille, joilla tapahtuu vähän enemmän itselläänkin.
Itsehän nuorena kovasti ihmettelin, että mistä johtuu, että elämässäni on niin kauhesti "seikkailua", vaikka en ole yhtään seikkailua kaipaava ihminen, vaan viihdyn ihan vain rauhassa itsekseni kotosalla, mutta aina vain ne seikkailut tulevat luokseni aivan tahtomattani.
Kaveritkin sanoi nuoruudessa: "Miten tämä on näin, että sinä olet täällä vain enimmäkseen yksin kotona toisin kuin me, mutta aina sinulle tapahtuu kaikkea jännää mitä meille ei tapahdu ?"
En keksinyt mitään selitystä ilmiölle.
Nyt ajattelen, että vaikuttava tekijä on ollut psykopaattivanhempi, joka on tehnyt minusta elämänsä seikkailua.
jatkuu vähän.
Kaikki vuodet vietin miettien: "Jonakin päivänä vielä haluan löytää sanat kertoa mitä minulle on tapahtunut. Ruokoilen Luojaa, että vielä löydän sanat ja totuus paljastuu."
Selitin tätä vähän väliä vuosikaudet psykopaattivanhemmalleni itselleen.
Psykopaattivanhempani TIETÄÄ elämäni tapahtumat todellisiksi, ja hänen mukaansa on turha puhua ihmisille, jotka eivät pysty ymmärtämään.
Ja minusta tuntuu, että tämä tämmönen piristää hänen harmaata arkeaan.
Tämäkin on varmaan uusi mielenkiintoinen yllätyskäänne, että minä olenkin yllättäen lopulta "napannut" hänet. Ihan pirteästi hän on vastaanottanut tämänkin.
Nyt sitten "käsikirjottajasta" tulee ihan tekstiä suomi24 palstalle, kun hänellä ei sen kummempia taiteellisia kykyjä ole.
Hän saa olla tyytyväinen, kun hänellä on näin taitava "puhtaaksikirjoittaja".
Lopuksi mietin vielä sellaista, että totuus ei aina paljustu yksittäisen ihmisen elämän kannalta katsottuna, mutta miten olisi mahdollista, että vale lopulta voittaisi, koska vain totuus loppuenlopuksi on olemassa ???
Ehkä tällä selittyy sekin miksi ihmiset koko elämäni ajan puhuivat minulle niin kummia, ihan kuin kuvitellen minun olevan kokonaan joku muu kuin mikä olen.
He niinkuin luulivat ilmeisesti minun olevan jokin aktiivinen osapuoli siinä pelissä, kun oikeasti en edes tajunnut olevani missään pelissä. Ihmettelin vaan kun ihmiset puhuvat minulle todella kummia, millä ei ole mitään tekemistä minun kanssani. ja pohdin koko elämäni ajan pää kuumana mistä se voisi johtua.
No tämä psykopaattinihan huomasi sen, etten minä vuosikymmeniin edes tajunnut olevani missään pelissä, joten hän tuli siihen johtopäätökseen, että olen lievästi "autistinen". Joten minulla ei nyt tässä ole sitä vaaraa, että hän minua narsistiksi tai psykopaatiksi väittäisi tms.
Mutta tuo psykopaattini voisi vaikka sanoa, että minä nyt olen sen verran pikkusen autistinen, että tuollainen ihan normaali pikkupeli vaikuttaa minusta psykopatialle.
Jätä hänet! Muuta sitten vaikka vammaisten asuntolaan, kun vaan pääset ko. psykopaatista eroon. Mahtaisi psykopaatti ihmetellä, kun et täytä vajakin kriteeriä. Mutta sitä sinun ei tarvi enää olla ihmettelemässä.
Katkaise henkinen napanuora NYT!
Joo, en olekaan vajakki. :)
Äly on hyvää keskitasoa ihan testattunakin, ja
psykopaatillekin kelpaa minun viisaudet.
Mutta kiitos joo, pitäisi unohtaa jokunen narsisti elämässäni,
He on ovelia, heitä on vaikea unohtaa, koska käyttäytyvät niin oudosti,
Kiitän vielä uudestaan aiheellisesta neuvosta. Mietinkin taas aihetta liikaa.
ehkä aloittaja onkin itse narsisti, kun toinen ei saa tuoda esille omia musiikkimieltymyksiään? Onko niin, että pitää samasta musiikista pitää toisenkin ja haittaako kauheasti jos se toinen ei osannu silleen hienosti kommunikoida, meinaan miltei jokaiselta aika-ajoin pääsee sammakoita,kun ei olla niin täydellisiä, kenties itsekin joskus huomaat,että jokin olisi kannattanut jättää sanomatta? Mut kun suvaitsee mokat toiselle, niin saa itsekin paljon anteeksi.
Yksi myöhästyminen ei vielä kerro kaikkea, mutta jos se on tapana, niin kannattaisi pohtia omalta osaltaan tilannetta jos vaikka itse on tiukkapipoinen ja joustamaton, poissulkien sitten sellaisen jos olet aiemmin itse kertonut jostain kiireellisestä menosta hänelle mnkä vuoksi ehdoton aikataulu on ollut tärkee.
Minusta se on fiksun ihmisen merkki, kun ei jokaiseen lipsautukseen tartu ja jää kiinni.
Itse tunnen ihmisen joka väittää olevansa se töksäyttelijä ja hankala ihminen, mutta usein huomaan, että on kiltti eikä valita pienistä joissa joku muu olisi jo valittanut sata lasissa.
vai mitä vanhat pervo spaddut, käykö aika pitkäksi? Vai oliko tämäkin teidän kopsattu provonne ja turhaan kulutin aikaani vastatakseni.
Ei tuo narsistilta kuulosta. Kaikki eivät ole vaan yhtä kivoja kun toiset. Mä voin yhtä hyvin diagnosoida että aloittajalla on vaativa persoonallisuushäiriö. Monet ihmiset myöhästyy 15 min joka päivä joka asiassa. Narsistilla ei myöskään ole välttämättä omaa musiikkimakua. Se on hyvää mikä on suosittua. Itsekin pidän radion fanittajia vähän epäilyttävinä jos ei löydy niitä fanituksen kohteita joita uskaltaa sanoa ääneen.