Ylen punainen Tammikuu

Kyllähän ihmiset tietoa tarvitsee näistäkin maista. Aika harva kai paljoakaan hyvää näki eilisessä Pohjois-Korea -dokumentissa. Osataan ajatella. Rauhassa nyt vaan!

Siinähän se on, kun lähetetään ohjelmaa pelkästään diktatuurivaltioiden ja muiden kurjalistomaiden elämästä, sekä sotia ja kuolemaa ja köyhyyttä ja negatiivisia uutisia, ihmiset kuvittelevat, että niin pitääkin olla ja että kurjuus on normaali tila.

Ei se ole.

Meille selitetään, että kaikkialla muuallakin valtiot kiihkoisasti hyppäävät globalisaation tahdissa. Hyppäävätkö muuten? Ovatko muiden eurooppalaisten valtioiden yritykset ja päättäjät niin typeriä, että myyvät kaiken omistuksensa ulkomaille? Vai uskotellaanko meille vain niin?

Jos meille näytettäisiin esimerkiksi normaalia ja inhimillistä eurooppalaista arkielämää, kaikkine perinteineen ja sivistyneine kulttuureineen, me ehkä tajuaisimme, että hei, tuollaista meilläkin PITÄISI OLLA.

Sen sijaan yritetään turputtaa ankeaa maailmankuvaa, että muka on normaalia käpristellä köyhyydessä ja kurjuudessa ja uutispimennossa. FUCK.

Jos muistelee vaikka aikaa joskus 80-luvulla, niin silloin Suomessa oli vielä aika normaali meininki. Nyt ei mitään rajaa. Kaikki toimittajat ovat täysin lapsellisia naiiveja idiootteja. Vailla mitään ammattitaitoa.

Ja sitten täällä palvotaan jotain Erkkoa jumalana. Ja PAH! Erkko on aivoton muumioitunut suuruudenhullu mato ja idiootti. Omistakoon vaikka koko maailman, vitut minä siitä. Mato se on silti.

Se hyypiö on tunkemassa tahmaisia tassujaan joka paikkaan. Huh. Jättäisi meidät rauhaan. 72-vuotias tyyppi. Siis Haloo. Ja tuollainen möhisee jostain luolastaan, että toiset on kalvinisteja.