Heippa,
kaipaisin hyviä neuvoja ja vertaistukea teiltä MT-ongelmaisten puolisot.
Miehelläni diagnosoitiin vuosi sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö sekamuotoisena.
Olemme olleet yhdessä noin 10 v ja lapsiakin on. Koko sen ajan elämä on ollut melkoista vuoristorataa, heitellyt milloin mistäkin suunnasta. Olen kuitenkin pysynyt mieheni rinnalla ja tukena.
Viime aikoina on tuntunut, että en ole enää varma jaksanko olla tukena hänelle. Olen ollut itse melkoisen väsynyt, kun käyn töissä ja käytännössä hoidan myös perheen yms arkiset asiat. Mies käy töissä, mutta juuri muuhun hänestä ei ole. Käy psykologilla noin pari kertaa kuussa ja käyttää mietoa unilääkettä, muuta hoitoa ei ole. Muun ajan minä olen se psykologi/roskasanko/mikä milloinkin, joka kuuntelee hänen juttujaan. Välillä olen maailman paskin ihminen josta haluaa erota pian, välillä upein nainen maailmassa. Tähän olen jo tottunut.
Välillä jaksan tätä paremmin, välillä huonommin. Usein kuitenkin kun itselläni on ollut vaikeampaa, mies onkin jaksanut tukea minua.
Viime aikoina olen paljon miettinyt, että miksi teen tätä? Miksi käytän elämäni tähän? Olen ollut väsynyt mutta uni ei tule illalla. Pyörin öisin sängyssä, sydän hakkaa ja muljahtelee ja hikoiluttaa. Sain lääkäriltä nukahtamislääkkeet, mutta niitä ei voi syödä joka ilta läheskään. Hoksasin, että kehoni on ollut stressitilassa niin pitkään että tämä taitaa olla siitä seurausta. Muut asiat elämässäni on ok, joten en koe olevani masentunut. Ainoa alakuloa aiheuttava asia on parisuhde, mutta sekään ei ole pelkkää surua kuitenkaan. Silloin kun voin ok, en haluaisi luovuttaa parisuhteessa.
Nyt kuitenkin kroppani on niin sekaisin, etten tiedä mitä tehdä. Tällä hetkellä en käy missään psykologilla tms itse enkä jaksaisi tutustuakaan taas uuteen ihmiseen ja alkaa käymään asioita läpi alusta asti. Lähinnä noihin kehon oireisiin haluaisin apua.
Onko kellään vinkkejä?
kaipaisin hyviä neuvoja ja vertaistukea teiltä MT-ongelmaisten puolisot.
Miehelläni diagnosoitiin vuosi sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö sekamuotoisena.
Olemme olleet yhdessä noin 10 v ja lapsiakin on. Koko sen ajan elämä on ollut melkoista vuoristorataa, heitellyt milloin mistäkin suunnasta. Olen kuitenkin pysynyt mieheni rinnalla ja tukena.
Viime aikoina on tuntunut, että en ole enää varma jaksanko olla tukena hänelle. Olen ollut itse melkoisen väsynyt, kun käyn töissä ja käytännössä hoidan myös perheen yms arkiset asiat. Mies käy töissä, mutta juuri muuhun hänestä ei ole. Käy psykologilla noin pari kertaa kuussa ja käyttää mietoa unilääkettä, muuta hoitoa ei ole. Muun ajan minä olen se psykologi/roskasanko/mikä milloinkin, joka kuuntelee hänen juttujaan. Välillä olen maailman paskin ihminen josta haluaa erota pian, välillä upein nainen maailmassa. Tähän olen jo tottunut.
Välillä jaksan tätä paremmin, välillä huonommin. Usein kuitenkin kun itselläni on ollut vaikeampaa, mies onkin jaksanut tukea minua.
Viime aikoina olen paljon miettinyt, että miksi teen tätä? Miksi käytän elämäni tähän? Olen ollut väsynyt mutta uni ei tule illalla. Pyörin öisin sängyssä, sydän hakkaa ja muljahtelee ja hikoiluttaa. Sain lääkäriltä nukahtamislääkkeet, mutta niitä ei voi syödä joka ilta läheskään. Hoksasin, että kehoni on ollut stressitilassa niin pitkään että tämä taitaa olla siitä seurausta. Muut asiat elämässäni on ok, joten en koe olevani masentunut. Ainoa alakuloa aiheuttava asia on parisuhde, mutta sekään ei ole pelkkää surua kuitenkaan. Silloin kun voin ok, en haluaisi luovuttaa parisuhteessa.
Nyt kuitenkin kroppani on niin sekaisin, etten tiedä mitä tehdä. Tällä hetkellä en käy missään psykologilla tms itse enkä jaksaisi tutustuakaan taas uuteen ihmiseen ja alkaa käymään asioita läpi alusta asti. Lähinnä noihin kehon oireisiin haluaisin apua.
Onko kellään vinkkejä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä että tunnista olevasi stressaantunut, eikä ihmekään tuossa tilanteessa.
Onko hoitava taho järjestänyt miehellesi ja sinulle yhteispalaveria? Onko miehesi kokopäivätyössä, jos on niin olisiko osasairausloma mahdollinen, että jaksaisi kotonakin jotain? Vai onko nykytilanne hyvä? Mitä mieltä hoitava lääkäri on lääkityksestä? Onko tiiviimpi kuntoutuspsykoterapia mahdollinen jossain vaiheessa? Hyötyisittekö Kelan järjestämästä kuntoutuskurssista, johon voi osallistua myös perhettä?
Onko sinulla jokin juttu, minkä parissa saat ajatukset ihan muualle? Onko sinulla omaa aikaa? Miten rentoudut? Harrastatko liikuntaa? Mistä saat mielihyvää tai iloa? Nämä vaikuttavat stressiin ja unen laatuun. Liikuntamuodoista esim. pilates rauhoittaa mieltä ja kehoa. Jotkut saavat apua mindfulness-harjoituksista.
Psykologi tai esim. psykofyysinen fysioterapeutti voisivat neuvoa keinoja kehon ja mielen rauhoittamiseen. Voi käydä pari kertaa ilman, että tarvitsee kertoa koko tarinaa juurta jaksain.
Uni on tosi tärkeä. Eikö nukahtamislääkkeitä voi käyttää säännöllisesti päivittäin lyhyen kuurin esim. 2 viikkoa, jotta saisit kierteen poikki? Stressi hankaloittaa unta ja huono uni lisää stressiä ja niin edelleen.
Tässä jotain ajatuksia. Täältä voi löytyä jotain
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/omaiset/Pages/myos_laheinen_tarvitsee_tukea.aspx