Ikäihmisiä asuu paljon yksin, eivät kaikki koe yksinäisyyttä, yksinäinen saattaa asua jopa seinänaapurina.
Olin keväällä ystäväni luona raamattupiirissä. Siitä porukka sitten hajaantui ja meitä jäi siihen kaksi naista emännän lisäksi. Toinen vieraista ehdotti, että lähtisin käymään hänen kanssa emännän seinänaapurin luona, koska tuntee naisen ja nainen on melkein erakoitunut neljän seinän sisälle.
Minä halusin että mukaan pyytävä ottaisi ensin selvää, haluaako tämä henkilö tutustua vieraisiin ja että voisi myös emäntämme lähteä tutustumaan naapuriin.
No lupa saatiin ja sitten mentiin kolmestaan naisen luo ja olihan meillä ihana hetki ja varsinkin kun tämä rouva halusi laulaa kanssamme tuttuja virsiä.
Kerran tämän jälkeenkin kertoi ystäväni poikenneen naapurin luona ja pyytänyt poikkeamaan joskus tarinoilla.
Tässä syksyllä sitten ihme tapahtui, että hiljainen naapuri soitti ystäväni ovikelloa ja tuli kysymään jotain TV-antenneista, kun oli tullut muutoksia eikä osaa säädellä. Satuin olemaan paikalla ja kyllähän kanavat saatiin näkymään. Vielä kahvipöytäänkin naapurimme uskaltautui.
Kun ihminen elää vuosia yksin. Ostokset tuodaan kotiovelle ja joku terveydenhoitohenkilö käy kerran viikossa katsomassa, niin se ole ihme että ihminen erakoituu. Tämä nainen, lähelle 70-vuotias, ei uskaltaudu ulos, on erittäin sosiaalisesti arka ja rajoittunut. Hänen puheensa on alussa kankeaa ja verkkaista, kun ei puhu paljoa puhuu vain muutaman kerran viikossa kaukana asuvan sukulaisen kassa. Sanoi meille, että korkeintaan kaksi henkilöä on maksimi yhdellä kertaa ja hän menee paniikkiin jos porukkaa on enemmän.
Olen huomannut, että tämä henkilö avautuu ja tutustuu varovasti omilla ehdoillaan.
Eilen jälleen tämä henkilö oli soittanut ystävän ovikelloa ja pyytänyt että voisi antaa lainaksi kirjoja. Oli luvannut että saamme tulla niitä yhdessä katsomaan.
Siinä sitten istuimme ja tarinoimme ainakin puolitoista tuntia ja rouva oli jo jopa puhelias.
Henkilö on mielenterveysongelmainen, mutta ei hän kyllä sellaiselta vaikuta. Vaikka ei liiku, niin on erittäin sutjakka, terveenoloinen ja normaali. Ei mitenkään lääketokkurainen. Asuntokin on nätti ja siisti. Kahvia hän ei tarjoile, vaikka kyllä siitä pitäisi, kun keitin on mennyt rikki.
On tämä rouva joskus työelämässäkin ollut, mutta sitten leskeys ja hiljaiselo on saanut erakoitumaan ja varmaan hän kärsii jonkinasteisista sosiaalisista peloista ja mene tiedä paniikkikohtauksista.
Uskon että meistä on tullut tälle naiselle hyvä lisä ja piristys ja tarpeellinen lisä arjen tukiverkostoon.
Ystävyys alkaa pienestä
12
<50
Vastaukset
Pienestä se tosiaan voi alkaakin. Tutustin ja ystävystyinkin edellisellä asuinalueellani seurakunnan kahviossa rouvaan, joka oli dementoituneen miehensä omaishoitaja. Olin hiljattain jäänyt yksin, joten tiesin noiden vapaahetkien merkityksen omalle hyvinvoinnille. Niinpä "tuurasin " silloin tällöin kotonaan, rouvan saadessa viettää muutaman tunnin lepotaukoa. Sittemmin oman muuton yhteydessä, on jäänyt tuota naapurustoa, mutta uusiakin on täällä ilmaantunut.
En pode yksinäisyyttä, oikeastaan nautin vapaudestani tehdä, tai olla tekemättä, elämähän on ollut paljolti työtä ja velvollisuuksien täyttämistä. Vielä muutama vuosi sitten oli 3 pihaa kunnostettavana, tontti mökillä ja rivitalossa sisä ja etupiha. Nyt on hyvä luovuttuani pakollisista, ja saan valita päiväohjelmani miten parhaaksi näen 😄
PS. Kiva kun on positiivisempi ilmapiiri palannut palstalle!Antaa ilon tulla, antaa surun mennä, jatkakaamme iloisesti eteenpäin.
Kukahan se joskus, ihan kurimllansa, siroitteli sanojansa juuri näin?- ilon-pilaaja
ihan kurimllansa,
Oliko sinulla muutakin asiaa ko.aloitukseen?
- Eneläturhaan
Tuli mieleeni eräs miete en muista tarkkaan miten meni suurin piirtein näin.
Jos voin estää yhdenkin sydämen murtumasta.
En elä turhaan;
Jos voin helpottaa yhdenkin elämän ahdistusta.
Tai yhtä tuskaa lievittää.
Tai auttaa yhtä väsynyttä elämään.
En elä turhaan.
Meidän ei pitäis koskaan päästää ohitse tilaisuutta lausua
ystävällinen sana toisillemme.
Hyvää ja leppoisaa syksyä kaikille!- jeesmiesok
Toivo paremmasta huomisesta herää kun lukee tällaisia viestejä.
- elämämaistuutaas
"Meidän ei pitäisi koskaan päästää ohitse tilaisuutta lausua ystävällinen
sana toisillemme."
Kuinka hyvin sanottu, mutta kas kummaa se vain unohtuu tai unohdetaan.
Onko meillä todella niin kiire, että ei ehditä edes kysyä seinän takana yksin asuvalta
naapurilta kuinka hän voi ja voisinko auttaa?
Vai pelkäänmekö, että joudumme riippuvuus suhteeseen naapurin kanssa?
"Tai auttaa yhtä väsynyttä elämään."
Tämän lauseen olen lukenut moneen kertaan, koska se koskettaa henkilökohtaisesti
itseän. Tämä henkilö joka auttoi minut elämään. EI ELÄ TURHAAN.
Me ehtoopuolella eläjät autetaan toinen toisiamme meillä on nyt AIKAA!
P:S sytyttetään pari kynttilää tummuvaan iltaan ja annetaan unelmille siivet! - jakolasku
EI tarvitse olla ehtoopuolella jos auttaa haluaa. Olen autellut aikoinaan monenlaisia ihmisiä ja edelleen teen niin. Minua on autettu kun olen tarvinnut apua.
Välinpitämättömyys on sairaus joka tarttuu. - Ramoona-
Olen saanut monta uutta tuttavaa koiran ulkoilutuksen kautta. Yhteinen mielenkiinnon kohde tarjoaa jutunjuurta hyvinkin erilaisten ihmisten kesken. Keskustelu alkaa lemmikistä luontevasti, samalla voi availla muitakin aiheita, vaikka omia huoliaan.🐕🐩
Monelle yksinäiselle koira on valtavan tärkeä ja rakas, se voi olla myös silta muihin "hengenheimolaisiin" ja syy lähteä joka päivä ulos .🐾🐾 - jakolasku
Koiraporukoissa minäkin viihdyn, tuttavia sitä kautta on tullut tukuttain. Koirapuisto on aivan lähellä kotiamme. Koirat sosialistuu ja ihmiset tutustuu toisiinsa. Uudemmat tulokkaat opetetaan tavoille siitä se lähtee.
Meidän talossa on naisihmisiä jotka on käyneet ulkoiluttamassa meidän 14 vuotiasta koiraamme aika ajoin ja naapurimme lainaa kotiinsa ikääntyvää koiraamme. - reppuriika
On hyvä jatkaa koirista. Tulin juuri seurakunnan tilaisuudesta ja siellä on paikalla työkaveri ja ystävä vuosikymmenien takaa. En näe häntä usein kun asuu kaukana syrjäseudulla. Leskirouva oli hyvin surullinen kun eilen oli pitänyt viedä uskollinen 15-vuotias lemmikki toimitettavaksi ikilaitumille. Odottaa uurnaa ja aikoo pitää hautajaiset lemmikin muistolle lastensa kanssa.
Paikalla oli myös sokea mies, jolla oli opaskoira mukana.
Olen minäkin ajatellut lemmikkiä ja koiraa, mutta kun asunto pieni, sitä on niin liikkuva, joten koira joutuisi olemaan hyvin paljon yksin.
Kyllä ne pienet eleet, hymy, muutama sana ja toteamus että olipa kiva nähdä piristävät mieltä. Se tuo tuntuman että kuulutaan ihmisinä samaan yhteisöön. Minulla ei ole paljoa biologista sukua, mutta asuessa pienellä paikkakunnalla vasaan tulijoista samalla lenkkipolulla tulee hyvänpäiväntuttuja ja voidaan muutama sanakin vaihtaa. Emme sittenkään ole kasvotonta harmaata massaa. Koirat ja lapset ovat hyvä sysäys tuttavuuteen. Aina on jutunjuurta.
Toinen hyvä tapa, joka oikeastaan toimii vain miehillä, on, että nostaa auton konepellin ja alkaa räpelöidä sen sisuksia. Eipä aikaakaan, kun naapuri lähestyy, ja kohta toinenkin. Ongelmaan tutustutaan ja siinä samalla toisiinsakin.
Naisihminen harvemmin onnistuu työskentelemään niin kiinnostavasti pihapiirissään, että naapurin rouva tulisi keskustelemaan. Ei ainakaan minun ikkunanpesuni tai matontamppaukseni ole koskaan houkutellut seuraajia.
Kun aikoinaan muutimme nyyiseen taloyhtiöön, oli joka naapureissa lapsia, oli koululaisia ja leikki-ikäisiä, oli pihatalkoita ja makkaranpaistoa. Vähitellen lapset katosivat, jokainen hoiti alueensa omin avuin, makkaranpaisto ei houkuttanut, ja nyt jokainen elää omissa oloissaan. Suurin osa silloisista asukeista on muuttanut, uudet eivät yritäkään tutustua. Entinen yhteisöllisyys on kadonnut.
Ei enää edes moikata jokaista ohikulkijaa.- minullaonaavistus
Minä sain ystäväpyynnön fb.n kautta, olen aivan hämmästynyt!
Kaunis esittely ja valokuvat mukana, ensin mietin päivän pari että vastaanko, no kun menin ottamaan sp.osotetta oli siellä lisää kirjoitusta ja tuttavallinen huomautus 'olen odottanut ' vastaustasi, saapa nähdä nyt on vastaus matkalla ja ehkä jo perillä.
Ystävyyttä yli rajojen onkohan ? sellasta olemassa ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3914966Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2852761By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei1551975Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(1041668J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851523Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut511390- 631387
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611367Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks641334Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3491111