Edgar Savisaar kritisoi ankarasti Koivistoa tämän toimista Viron itsenäistymisen aikaan ja esittää Koiviston Moskovan myötäilijäksi. On paikallaan esittää Koiviston omat perustelut, tiedä sitten aukeaako tämä ajattelu Virolaisille sen enempää kuin meille suomalaisillekkaan.
Koivisto: "Jos julistaa itsenäisyyden ja maa onki jo itsenäinen niin itsenäisyysjulistuksesta tuleekin miehittäjä. Ja jos miehittäjä onkin miehitetty itse niin miehitettäväkin on sama. Mutta jos maa ei ole itseäinen eikä julistakkaan itsenäiseksi ei ole miehittäjääkään eikä miehitettyä jolloin maa onkin itsenäinen."
Koiviston toinen tähän liittyvä viisaus ulkopoliitiikasta (Irak) on: "Jos annetaan vastamyrkkyä eikä olekkaan myrkkyä niin vastamyrkystä tuleekin myrkkyä." Koiviston mukaan lähididän myrkky oli USA, jonka vastamyrkkynä oli Saddam ja sota oli vastamyrkyn myrkkyä ja kun myrkky oli sama kuin vastamyrkyn vastamyrkky ....
No lohtuna on se että päästiin tästä änkyrämielisestä Koivistosta ja voimme vain nauraa kun hänen jälkiviisaat kommentit tulevat Savisaarelle.
Koivisto: "Jos julistaa itsenäisyyden ja maa onki jo itsenäinen niin itsenäisyysjulistuksesta tuleekin miehittäjä. Ja jos miehittäjä onkin miehitetty itse niin miehitettäväkin on sama. Mutta jos maa ei ole itseäinen eikä julistakkaan itsenäiseksi ei ole miehittäjääkään eikä miehitettyä jolloin maa onkin itsenäinen."
Koiviston toinen tähän liittyvä viisaus ulkopoliitiikasta (Irak) on: "Jos annetaan vastamyrkkyä eikä olekkaan myrkkyä niin vastamyrkystä tuleekin myrkkyä." Koiviston mukaan lähididän myrkky oli USA, jonka vastamyrkkynä oli Saddam ja sota oli vastamyrkyn myrkkyä ja kun myrkky oli sama kuin vastamyrkyn vastamyrkky ....
No lohtuna on se että päästiin tästä änkyrämielisestä Koivistosta ja voimme vain nauraa kun hänen jälkiviisaat kommentit tulevat Savisaarelle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Jos julistaa itsenäisyyden ja maa onki jo itsenäinen niin itsenäisyysjulistuksesta tuleekin miehittäjä. Ja jos miehittäjä onkin miehitetty itse niin miehitettäväkin on sama. Mutta jos maa ei ole itseäinen eikä julistakkaan itsenäiseksi ei ole miehittäjääkään eikä miehitettyä jolloin maa onkin itsenäinen."
Todella hyvä sitaatti - Wittgensteinkin olisi ylpeä tuosta.
Koivisto pelkäsi ulkovaltojen sekaantumista siihen prosessiin, joka käynnistyi Virossa sen itsenäistyessä. Neuvostoliitto odottamalla odotti jonkun tai joidenkin ulkovaltojen asettuvan näkyvästi Viron itsenäisyysprosessin tukijaksi. Silloin se olisi saanut aiheen käynnistää "hyökkäyksen vieraan maan kätyreitä, suuren isänmaan pettureita, emigranttihallitusten luopioita" jne. vastaan. Sota ulkoista uhkaa vastaan on kansainvälisestikin oikeutettua. Oliko tämä vaara todellinen taihi ei, onkin sitten neuvottelukysymys ja yleensä riippuvainen vahvemman voimasta ja propakandakoneistosta.
(malli Unkari)
Oli tärkeää, että virolaiset itse toimivat päättäväsisesti ja ilman ulkovaltojen yllytystä. Oli myös tärkeätä, että prosessi eteni omalla painollaan ilman ulkopuolisten prässäystä. Verilöylyn mahdollisuuskaan ei ollut poissuljettu (malli Tsekkoslovakia). Irtaantumisprosessi pysyi kuitenkin loppuun asti kansainvälisesti tunnustetun Neuvostoliiton sisäisenä asiana ja Neuvostoliitto kykeni nielemään karvaan kalkin kuitenkin kasvojaan enempi menettämättä.
Savisaari viittailee siihen, ettei talvisodassakaan Viro Suomea auttanut. Eipä sitä Viron apua ole haikailtu. Muutoin talvisodassa Suomi todella koki, miten "valtiollisesta myötätunnosta" oli sotatoimissa vähän konkreettista apua. Englannin aseapulupauksetkin olivat osin muodollisia eikä avun Suomeen toimittaminekaan olisi oikein onnistunut ja ehtinyt. Sodan jatkumisellahan Englanti pyrki ilmeisesti Neuvostoliiton-Saksan (sopimuskumppanit)sotapaineen sitomiseen vähäiseltä osalta Suomen maaperälle.
Neuvostoliitto toki tiesi, että USAlla, Ranskalla, Englannilla oli kansainvälisessä politiikassa niin paljon menetettävää, ettei Viron konkreettinen avustaminen olisi tullut kyseeseen. Kunhan heiluttivat huuliaan. Lähialueiden valtiollinen sekaantuminen prosessiin olisi ollut aivan toinen juttu. Mikäli Virossa olisi ajauduttu taisteluun, Suomen valtiolla ei olisi ollut mahdollisuuksia antaa, kuin ehkä moraalista apua. Se oli syytä tehdä selväksi.
Oli erinomainen asia, että kummallakin osapuolella oli malttia ja kykyä ratkaista itsenäistymisprosessi muiden puuttumatta asiaan.
Olen ihmetellyt sitä, että vasemmistopiirit ylistää vieläkin koivistoa intellektuelliksi ja todella viisaaksi mieheksi. Itse olen ajatellut sen johtuvan siitä, että kukaan ei tajua, mitä se horisee ja näin profiloituu joksikin tietäjäksi. Tämä vahvistaa käsitystäni. Harmi Suomen maineelle, kun ulkomailla ei näytä saavan sekavia puhumalla ja mitääntekemättömänä gurun kruunua. Kyllähän ne antiikin Kreikassakin tietäjät tietysti oraakkeleita olivat sekavia puhuessaan rikkikaasupäissään. Hs ja muut viestimet ilmeisesti olivat Koiviston papisto, joka tulkkasi kansalle hänen puheitaan. Saas tosiaan nähdä, minkälainen lausunto sieltä kohta tulee takaisin.
Savisaar on puheissaan ja kirjassaan 100% oikeassa.
Koivisto oli sitä mieltä ja sanoi silloin kun asia oli ajankohtainen, että Baltian itsenäisyys on Neuvostoliiton sisäinen asia.
Kun tällaista lausuu maan päämediaan, ei sitä mikään määrä jälkikäteistä änkyräkiertelyä pysty muuksi muuttamaan.
Olen kyllä ymmärtänyt, että Suomi valtiollisesti ja kansainvälisoikeudellisesti oli tunnustanut Neuvostoliiton rajat ja siinä yhteydessä tunnustanut sen, että Viro on Neuvostoliiton osa. Suomen kansalaisilla oli mahdollisuus ohittaa tämä asetelma muitta mutkitta. Suomen tasavallan presidentillä ei ollut!!!.
Jotkut isovenäläiset ovat muuten vieläkin sitä mieltä, että Suomi on ollut ja pitäisi olla osa Venäjää. Me vetoamme siihen, että Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä on kansainvälisoikeudellisesti tunnustanut Suomen itsenäisyyden ja rajat. Me vaadimme ehdttomasti, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan.
Suomen pidättyvä suhtautuminen Neuvostoliiton ja sen satelliittien asemaan oli varmasti Suomen etujen mukaista. Samaan aikaan saatoimme protestoida Chilen, Iranin ja muiden kaukomaiden asioista mutta Virosta olimme tuppisuuna.
Ruotsi valitsi toisen linjan jossa moraalikäsitys meni oman edun edelle. Tuloksena oli mm. konfliktit USA:n kanssa.
Taisivatpa ne Chilen yms. kaukomaiden arvostelijat olla vähän toista porukkaa kuin Viron puolesta protestoijat. Pohjalainen viisaushan sanoo, että "paree on ystävät vieres ja viholliset kaukana kuin toisteppäin".
Uskon myös, että Viron itsenäistymisprosessin kannalta oli helpotus, ettei hankkeeseen voitu lyödä "ulkoajohdetun leimaa".
Ruotsalainen moraaliajattelu on ihan oma lukunsa. Turha meidän on pyrkiä samaan. Vain teoilla on merkitystä.
Arvostan näkemyksiäsi.
Omilla esimerkeilläni halusin valottaa sitä että joskus pitää puuttua ja julistaa puolta ja usein voi ohittaa tilanteen. Viron itsenäisyysprosessi oli varmaan oikein antaa asioiden kehittyä omalla painollaan, joskaan lopputulema ei silloin ollut selvillä.
Koivistolle oli tyypillistä olla aina vallitsevan olotilan puolella ja vastusti siten myös ent. jugoslavian tapahtumiin (sitaatti "Jos ei ole myrkkyä niin vastamyrkky on myrkkyä" koskee tätä). Joku voisi sanoa että Koivisto ensisijaisesti vahvempien puolella (josta on etua) riippumatta moraalista. Mutta Viro on ehkä huono esimerkki kuvaamaan tätä.
Menneisyydenkin ennustaminen on vaikeaa.
Koivistoa ja muuta Suomen ulkopoliittista johtoa arvosteltiin Viron ja muitten Balttian maitten itsenäistymisprosessien aikana myös Suomessa. Itsekin olin mukana mielenosoituksissa, joita pidettiin useana iltana mm. presidentinlinnan ja NL:n suurlähetystön edessä.
Edgar Savisaaren tapasin mm. Suomalaisella Klubilla parissa paneelikeskustelussa. Totesin, että hän oli varsinainen "kuumakalle", joka itsenäisyyskiihkossaan ei pystynyt analyyttisesti arvioimaan Suomen ulkopoliittisen johdon toimia. Meidän johtajiemme tehtävänähän oli vaalia Suomen intressejä. Tätä Savisaari ei tuntunut ymmärtävän, eikä hänellä ollut malttia asialliseen keskusteluun.
No, tosin itsekin syyllistyin ylilyönteihin, kuten osallistumiseni mielenosoituksiin osoittaa. Historian käännekohdissa tarvitaan Mauno Koiviston tapaisia reaalipoliitikkoja.
Harri Holkeri, joka tuolloin toimi pääministerinä, on sitävastoin osoittautunut typeräksi haihattelijaksi ja tuuliviiriksi.
Sirmakka® herättää todellisuuteen.
On päivänselvää, että Koiviston "seminaarin" muistioissa kerrotaan asioista, jotka eivät kestä laillisuustarkastelua. Mikään muu syy ei voi olla perusteena muistioiden salaamiselle - kaikkein vähiten Halosen käyttämä "välttämättömän luottamuksellisuuden suojeleminen".
S K A N D A A L I !
TARJA HALONEN MÄÄRÄSI KOIVISTO-ASIAKIRJAT SALAISIKSI !!!
§§§ Tasavallan presidentti TARJA HALONEN on määrännyt presidentti MAUNO KOIVISTON pyynnöstä salaisiksi asiakirjat, jotka kertovat presidentinlinnassa 6. toukokuuta 1992 pidetyn "oikeuspoliittisen seminaarin" keskusteluista ja päätöksistä. Halosen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
§§§ Turkulainen tutkija KALEVI KANNUS pitää aineistopyyntönsä saamaa kohtaloa "oikeuden muuttumiseksi politiikaksi". Halosen päätös kuuluu sanatarkasti näin:
Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä
päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojelemiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Naantalissa 30. päivänä heinäkuuta 2002
TARJA HALONEN
Tasavallan Presidentti
MARTTI MANNINEN
Tasavallan presidentin neuvonantaja
Kansliapäällikön sijaisena
Siis "presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojelemiseksi"! Koivisto on presidentti, mutta hän ei varmastikaan hoida presidentintointa vaan on eläkkeellä. Halonen on tasavallan presidentti, jonka presidentintoimen hoitamisen luottamuksellisuus ei mitenkään vaarannu vuoden 1992 muistioista ... Tässä olisi oikeuskanslerille tutkimisen paikka, mutta elämme Suomessa!
HALONEN: KOIVISTO-PAPEREITA EI LUOVUTETA!
"Selvästihän
Koivisto halusi
vaikuttaa
oikeuslaitokseen"
EX-PRESIDENTTI OLI NÄREISSÄÄN, KUN KKO
OLI RATKAISSUT JUTUN PANKIN TAPPIOKSI !
LÄHDE: PROMERIT-VERKKOSIVUT / ELOKUU 2002
§§§ Presidentti MAUNO KOIVISTON presidentinlinnassa 6.5.92
järjestetyn "tuomarineuvoston" asiakirjat on määrätty sa-
laisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentin TARJA
HALOSEN määräyksestä. Salaamispäätös sytytti hehkuvan ke-
käleen ilmiliekkeihin.
- Selvästihän tasavallan presidentti halusi vaikuttaa siihen,
että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisu-
ja, muistaa professori JUKKA KEKKONEN vuosikymmenen ta-
kaisen keskustelutilaisuuden ilmapiiristä.
Myös professori HEIKKI YLIKANKAAN mukaan Linnan tilai-
suuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painos-
taa Korkein oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu
pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston mielestä pankeilla piti
olla oikeus nostaa yksipuolisesti lainakorkoa.
Uusia, mielenkiintoisia yksityiskohtia paljastuu nyt lähes päi-
vittäin. Koiviston palaverissa linjattiin pankkikriisiin liittyvä oi-
keuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja velallisia tainnuttavaksi.
Terveetkin pienyritykset olivat pankeille lainsuojatonta riistaa
vuoden 1994 loppuun asti. Yhtäkään yritystä ei armahdettu.
Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet rosvottiin laillisesti
pankeille, jotka realisoivat ne päivän hintaan ja kirjasivat voi-
tot omaksi hyväkseen.
Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan.
Professori Kekkonen oli - Koivisto-kriittisyydestään huolimatta -
erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä ta-
lousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan pääs-
syt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri MATTI LOUEKOS-
KI. Lopulta länellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi TARJA HA-
LONEN!
- Tuossa tilaisuudessa minut yritettiin laulaa suohon, mutta
huonolla menestyksellä, Kekkonen muistelee. - Halonen, toisin
kuin Louekoski, ei katsonut, että talousrikolliset tulisivat joutu-
maan "ajojahdin" kohteiksi. Sain myös tukea eräiltä poliiseilta
ja syyttäjiltä.
Koiviston isännöimään toukokuiseen palaveriin osallistui nel-
jättäkymmentä supervaikuttajaa tieteen ja oikeuslaitoksen piiris-
tä. Kutsuttujen listaa ihmeteltiin yleisesti, koska nimilistassa oli
sekä Koiviston myötäilijöitä että kritisoijia. Turkulainen tutkija
KALEVI KANNUS on laajasta pyyntökierroksesta huolimatta saa-
nut toistaiseksi vasta pari kirjallista vastausta, joissa yksilöitiin
keskustelun sisältöä ja sävyä. Muutamat läsnäolleet eivät muista
mitään ja loput pysyvät syystä tai toisesta vaiti.
Läsnä olivat
tasavallan presidentti MAUNO KOIVISTO,
rouva TELLERVO KOIVISTO,
KKO:n presidentti OLAVI HEINONEN,
KHO:n hallintoneuvos PEKKA HALLBERG,
professori ALLAN ROSAS,
professori HEIKKI YLIKANGAS,
tutkija MARTIN SCHEININ,
professori AULIS AARNIO,
apulaisprofessori JUKKA KEKKONEN,
erikoistutkija JYRKI TALA,
kansliapäällikkö JAAKKO KALELA,
erityisavustaja MARTTI MANNINEN,
Ratan johtaja JORMA ARANKO,
professori LEENA KARTIO,
professori OLLI MÄENPÄÄ,
dosentti JUHA PÖYHÖNEN,
professori KIRSTI RISSANEN,
professori KAARLO TUORI,
oikeust.lis. VELI-PEKKA VILJANEN,
kihlak.tuomari MARKKU ARPONEN,
ylituomari OLLI KARIKOSKI,
pormestari JUHA KETTUNEN,
Itä-Suomen HO:n presidentti ESKO KILPELÄINEN,
KKO:n oikeusneuvos PER LINDHOLM,
Vaasan HO:n presidentti ERKKI RINTALA,
ap.professori ANTTI KIVIVUORI,
professori JAAKKO UOTILA,
oikeusneuvos ERKKI-JUHANI TAIPALE ja
oikeusneuvos MIKKO TULOKAS.
Espoolaisen toimittajan KJELD MÖLLERIN mukaan maan ylin
johto antoi luvan ja osallistui aktiivisesti kokonaisen kansanryh-
män taloudelliseen joukkomurhaan. Murhattujen omaisuus jaet-
tiin peijaisissa, jakajinaan maan kovapalkkaisimmat juristit.
- Samat juristit juoksevat pian kilpaa saadakseen toimeksian-
not meiltä, pankkeja ja valtiota vastaan, Möller kuvailee.
Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevel-
kavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa
kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa ja samaan aikaan oi-
keusministeri JOHANNES KOSKINEN hapuilee "riittävää ennus-
tettavuutta". Koskinen on antanut riittävyyden määrittelyn asian-
osaisille pankeille: velkojen vanhentumisen tulossa olevien mää-
räaikojen umpeutuessa lumevelkaisten päällä kasvaa jo horsma.
Siihen tavoitteeseen henkisen kansanmurhan maassa pääs-
tään toki ilman uutta lainsäädäntöäkin.
MARKKU ROUHIAINEN
Kun lukee näitä kirjoituksia Koiviston oikeuspoliittisesta seminaarista vahvistuu kuva että Koivisto ei ollut ainoastaan kansantalouden nero vaan myös oikeuspolitiikan suuri linjanvetäjä.
Ehkä muutkin tieteenalat kuin kansantalous alkaa omia Koivistoa suurmieheksi. Useinhan on niin että kaverin ansiot alkavat valottua vasta ajan myötä.
Oikeuspolititiikassa on toki vaikea mitata 12 vuoden presidenttikauden ja pitkän Suomen pääjohtajuuden tulosta mutta kansantaloudessa saimme vuosisadan syvimmän laman, 500.000 työtöntä, suuren julkisen sektorin ja yli 100.000 konkurssiin menneitä yrittäjää ... niin ja suomen pankissa sankarit saivat pelastettua Suomen Markan devalvoinnilta muutamaa viikkoa myöhemmäksi, joskin se maksoi Suomen silloisen valuuttavarannon. Verraton veijari ja lyömätön selittäjä.
Aika näytti, miten Koivisto pystyi kutistamaan suunnattoman kansansuosionsa kuten myös Suomen pörssikehityksen.
Samanlaiset syöksykierteet.
Koivisto paljastui narisevaksi, kärttyisäksi poliitikoksi, Neuvostoliiton perseennuolijaksi, oikein perussuomettuneeksi. Kansakoulupohjaansa korostaakseen yritti olla tyhmä vielä niin filosofisen viisas, että Tellervokin sairastui masennukseen moista tomppelia holhotessaan.
Keisarin uudet vaatteet - siinä koko kuva koiviston (pienellä!) ajan Suomesta.
Masentaa minuakin ajatella moista petturia.
Mitähän Savisaaren muistelmat aiheuttavat taas seniilissä kärttynaamassa. Taas sekavaa mutinaa.
On se totuus muiden kirjoittamana niin väärin, niin väärin.
Muistakaa, että koiviston perillisenä jatkaa erkki "medianilkki" tuomioja, joka olisi vangittu vakoojana missä tahansa oikeassa länsimaisessa oikeusvaltiossa.
Hävettää olla suomalainen tässä hennapään valtakunnassa.
Matti Keränen Salla
K.L. kirjoitti 22:28 ilmianna asiaton viesti
vastaa
"He tuhosivat Suomen talouden"
"Pentti Kouri kertoo kirjassaan "Suomen omistaja ja elämäni muut roolit" että "Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 80-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria joka syödään aina kylmänä".
Markku Puntilan rooli
Markku Puntila oli liberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että "Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken". Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta.
Kourin mukaan Suomen Pankille ei voi antaa anteeksi. Ratkaisut olivat tiedossa ja helposti toteutettavissa. Vasta vuonna 1992 Sirkka Hämäläinen teki mitä olisi pitänyt tehdä ainakin kuusi vuotta aikaisemmin: antoi markan kellua. Talous lähti nousuun, pörssi lähti nousuun, markkinoiden luottamus alkoi palautua. Mutta tuho ja hävitys oli jo tehty.
1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Hänen mukaansa Neuvostoliiton-kaupan romahduskin oli pitkään nähtävissä. Paavo Väyrynen puhui siitä varhain, mutta häntä ei kuunneltu.
Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, politiikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.
Rahanjakoa
Kouri kirjoittaa, että "kun Suomen Pankki avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Suomen Pankki kauhistelee, mutta ei voi tehdä mitään. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä, Wegelius ja Riikonen juovat 80 miljardin markan edestä samppanjaa, kunnes viimeinenkin pullo on tyhjä, kirjoittaa Kouri.
Ali-Melkkkilä kohtasi kohtalonsa. Edessä oli tyhjä samppanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa.
Suomessa jokainen lainapaperi jolla nostettiin rahaa oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat oli väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli jo liian myöhäistä.
Miksi markka ei kellunut aikaisemmin?
Kouri kirjoittaa, että "jos markka olisi kellunut 1980-luvulla, se olisi johtanut markan revalvoitumiseen, koska pääoman maahantulo olisi lisännyt markan kysyntää. Suomen Pankki olisi pitänyt rahan ja luoton tarjonnan vakaana, voimakas luoton kysyntä olisi johtanut reaalikoron nousuun, mikä olisi edelleen vahvistanut markkaa. Nimelliskorot olisivat pysyneet alhaisina, koska Suomen Pankki olisi pystynyt pitämään inflaation kurissa rahan tarjontaa säätelemällä. Kiinteistömarkkinoiden ja pörssin ylikuumentumista ei olisi koskaan tapahtunut. Yritykset, kansantaloudet ja kunnat eivät olisi ylivelkaantuneet. Sitten kun Neuvostoliiton kaupan romahdus tuli, tai jo silloin kun Paavo Väyrynen sitä ennusti, markka olisi devalvoitunut näin vahvistaen länsivientiä ja talouden rakenteen sopeutumista. Työttömyys olisi noussut mutta maltillisesti työvoiman siirtyessä supistuvilta aloilta niille joilla on kasvunmahdollisuuksia. Pörssi olisi sopeutunut mutta ei romahtanut. Pankkikriisiä ei olisi koskaan tullut. Valtiontalous ei olisi juurikaan velkaantunut. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei tarvitsisi pahan edessä romuttaa".
Kourin mukaan Suomen Pankki ymmärsi tämän vasta vuonna 1992. Kouri kertoo kuinka hän istui Mauno Koiviston työhuoneessa Suomen Pankissa ja kuunteli Koiviston uskomattoman pitkäveteistä ja epäselvää jaarittelua taloudesta ja talouspolitiikasta. Sitten hän sanoo sen, paljastaa kaiken: "Jos minun on valittava yksi prosentti vähemmän inflaatioita ja yksi prosentti enemmän kasvua, valinta on täysin selvä". Tässä se on Koiviston laskuoppi, "vahvan markan" doktriini.
Vakaan markan miehet
Kourin mielestä hulluinta on se, että vakaan markan miehet eivät uskaltaneet eivätkä ymmärtäneet luopua kiinteän kurssin politiikasta riittävän ajoissa, inflaation ja työllisyystavoitteiden välillä ei olisi ollut ristiriitaa. Rahapolitiikka olisi pitänyt inflaation kurissa ja pääomamarkkinat vakaina.
Vakaan markan miehet aikaansaivat ensin holtittoman luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse luomaansa hirviötä vastaan. Ja kansa maksoi laskun.
Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet jo maan tuhon partaalle. Puntila ja Kullberg pitivät loppuun saakka kiinni järjettömästä "vahvan markan" doktriinista.
Suomen Pankin olisi pitänyt luopua kiinteän kurssin politiikasta ja antaa markan kellua. Tästä olisi ollut seurauksena, että kun pääoman siirtymä Suomeen olisi tapahtunut, markka olisi revalvoitunut. Tällä olisi ollut se vaikutus, että markkinat olisivat odottaneet markan tulevaisuudessa devalvoituvan, ja tämä olisi jarruttanut pääoman maahantuontia. Samalla kun markka olisi revalvoitunut, devalvaatio-odotukset olisivat syntyneet. Se olisi nostanut korkotasoa Suomessa, mikä olisi taas toiselta puolelta rajoittanut luottoekspansiota. Mutta ennen kaikkea keskeistä olisi ollut se, että Suomen Pankki olisi pitänyt säilyttää rahan tarjonnan kontrolli, luottoekspansion kontrolli. Inflatorinen kehitys ei silloin olisi päässyt lainkaan alkuun. Valuuttamarkkinat olisivat sopeuttaneet pääoman maahantuonnin Suomen kansantalouden häiriintymättä. Markan kelluttaminen olisi ollut ratkaisu asiaan. Vain sillä olisi voitu estää Suomen talouden ylikuumeneminen 1980-luvun toisella puoliskolla.
Kourin mukaan Suomen Pankki epäonnistui rahapolitiikassa totaalisesti. Suomen Pankki oli tarrautunut periaatteisiin ja hokemiin, joilla ei ollut mitään pohjaa taloudellisessa analyysissä ja rahapolitiikan oikeassa analyysissä. Keskuspankin tehtävänä ei ole pitää kiinni tyhmistä hokemista. Suomen Pankki on ollut Suomessa liian mahtavassa roolissa. Se on ollut korokkeella, jossa se on ollut kriittisen tarkastelun ja kriittisen keskustelun ulkopuolella.
Kouri kirjoittaa, että häneltä on jäänyt lukematta Martti Ahtisaaren muutamat lauseet, joilla hän artikuloi Suomen kansalle tien valoisampaan tulevaisuuteen, auttaa kansaa voittamaan viime vuosien nöyryytykset, häpäisyn, itsekunnioituksen menetyksen ja löytämään ulospääsyn työttömyyden, konkurssien, itsemurhien, väärintekojen ja rötösten raunioilta. Ahtisaari ei presidenttinä tällaisilla asioilla itseään kiusannut eikä siksi niistä mitään lausunut.
Vastuu Suomen Pankilla ja hallituksella
On käsittämätöntä, että valtionvarainministeri Liikasen finanssipolitiikka tuki luottoekspansion inflatorisia vaikutuksia. Holkerin hallituksen aikana johdettiin Suomi turmion tielle. Syyllisiä suureen lamaan ovat Mauno Koivisto, Suomen Pankki ja Holkerin hallitus. He ovat vastuullisia kansantalouden epäterveeseen kehitykseen. He ovat syyllisiä Suomen talouden terveenkehityksen tuhoamiseen. He ovat syyllisiä kurjuuteen ja kärsimyksiin. Mielestäni syylliset on tuotava esille, vaikka se tekeekin kipeää. Heidät on saatava vastuuseen ja toimittava niin ettei koskaan enää vastaavaa Suomessa koeta. On Suomessa ennenkin säädetty takautuvia lakeja perustuslain vastaisesti. Nyt on kysymys jatketusta rikoksesta, sillä rikoksia on pyritty yhteiskunnan toimesta salaamaan ja hävittämään todistusaineistoa. Mielestäni kysymyksessä on kansanmurha ja valtiopetos. Mauno Koivisto, Markku Puntila, Rolf Kullberg, Harri Holkeri ja Erkki Liikanen, he ovat todelliset ja vapaana olevat syylliset, jotka tuhosivat Suomen talouden. Muualla kuin Suomessa tällaiset miehet olisivat jo kohdanneet totuuden."