X:n on vaikea pitää yllä ihmissuhteita, mikä on johtanut sosiaaliseen eristäytymiseen. X häpeää tilannettaan. X ei vietä vapaa-aikaansa ihmisten parissa, koska pelkää paljastuvansa. X:llä ei nimittäin ole koskaan mitään kuulumisia kerrottavana ja X ymmärtää, että tämä herättää ihmetystä muissa eikä siksi halua kertoa olevansa aina yksin. X ymmärtää olevansa kierteessä, mutta ei osaa katkaista sitä. Jaksaakseen yksinäisyyttään X kokee harhaanjohtavaa voimaantumista siitä, ettei tarvitse muita. X vakuuttelee asiaa itselleen toistuvasti ja haluaa halveksia ihmisiä, jotka kiintyvät helposti. Toisinaan X kuitenkin havahtuu siihen, että todellisuudessa kipeästi tarvitsisi toista ihmistä ja sitä, että saisi näyttää heikkoutensa. X ei luota siihen, että kukaan on kiinnostunut. Pakollisissa tilanteissa kuten töissä X on ylipirteän oloinen, vaikka on todellisuudessa uupunut. Oikeasti X on ärtyisä, lyhytjännitteinen ja keskittymiskyvytön, mutta yrittää peitellä sitä, ja siksi menettää kaiken energiansa ihmisten seurassa. X soimaa itseään kohtuuttomasti, jos kulissi joskus pettää. Noissa tilanteissa X kokee pilanneensa tuttavuus-/kaveruus-/ystävyyssuhteen ja hylkää sen ennen kuin vastapuoli ehtii ilmaista tyytymättömyytensä. Vaikuttaa siltä, että X on jyrkkä vaatimuksissaan, vaikka vaatimukset koskettavat pääasiassa X:ää itseään. X ei siedä suhteita, joissa omat heikkoudet tulevat esiin, koska itsetunto on todella alhaalla. Varsinkin, jos X kokee toimineensa moraalisesti tai eettisesti väärin, X:llä on voimakas tarve eristää elämästään ne ihmiset, jotka ovat tapahtumista tavalla tai toiselle osallisia. X saattaa jopa unohtaa ihmisten nimet ja sen, mistä heidät tuntee, vaikka olisi ollut aiemmin läheinen heidän kanssaan. Kasvot ovat kiusallisen tutut, mutta ne eivät linkity mihinkään. Se on sisäinen defenssi, selviytymiskeino ikävistä muistoista. X:n kärjistyneen negatiiviset ajatukset pyörivät toistuvasti oman persoonan ympärillä. Kaikki kontaktit miellyttäviin ihmisiin korostavat X:n itseinhoa, koska X ei koskaan koe olevansa yhtä hyvä ja pidetty kuin muut. X ymmärtää, että ei voi syyttää tilanteestaan menneisyyttä eikä muita ihmisiä vaan vastuu elämänlaadusta on omilla harteilla. X ei kuitenkaan jaksa muuttaa mitään. Tilanne on jatkunut jo kohta kymmenen vuotta ja vain kärjistynyt vuosi vuodelta. Mikä X:llä on?
Mikä X:llä on?
rasseli80
755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskoisin krooninen masennus. Ilmeisesti selviytyy velvollisuuksista?
Aa, tarina SWIMistä, SomeoneWhoIsn'tMe...
No anonyyminä täällä muutenki ollaan ni ihan sama. :-) Pointti tulee esiin.
Olen X:n kaltainen. Voin kutsua itseäni tiheämieleksi tai Y:ksi. Asia ei siitä muutu. Kerron Y:stä. Y on sosiaalinen erakko, josta kukaan, joka hänet kohtaa, ei uskoisi, että hän on introvertti. Y ahdistuu helposti, jos ihmiset tulevat liian lähelle ja yrittävät saada selville jotain syvempää Y:stä. Y:llä ei ole läheisiä ystäviä, ainoastaan tuttavia. Y pitää yllä mielikuvaa vilkkaasta sosiaalisesta elämästä, vaikka on suurimman osan ajasta yksin. Onhan se raskasta esittää. Vain yksin voi olla oma itsensä.
On ihan hirveää kun ei näe itsessään mitään hyvää. Meen aina joskus peilin eteen ja sanon sille tyypille peilissä. "Oot hyvä tyyppi". Joka kerta pääsee itku kun en usko mitä sanon.
Onhan se niin, että kun eristäytyy ihmisistä, ei sitä positiivista palautetta oo paljon tarjolla. Sitä kummiski tarvii, että voi kokea olevansa hyvä ja voi hyvin. Kierre. Mitenkä sitä aikuinen lähtee pistämään sosiaaliset kuviot ihan uusiksi?
Ikinä en oo eikä X :D myöskään oo käyny juttelee näistä kellekään. Yksinpärjäämisen kulttuuri on kotoa peräisin. Turha valittaminen ja märehtiminen omista asioista muille on suorastaan synti. Eipä oo sitten tullu purettua sanoiksi koskaan paitsi nyt täällä. Siks varmasti oli helpompi eka puhua kolmannessa persoonassa ikään kuin jostakin toisesta. En halua vaikuttaa huomionhakuiselta nyyhkyttäjältä. Ikinä. Missään.