Sekoittuuko sulla tunteisiin

No toisinaan kyllä. Joskus miehen avoimesti tunnustetut pahat ajatukset tuntemattomia vihollisia kohtaan saavat tuntemaan turvallisuutta ja tyttömäistä iloa saada olla kiltti ja lempeä koska tuo fallinen uho tasapainottaa silloin kaikkeutta. Suojelun kaipuuta jossa en osaa nähdä että kyseinen nk pahuus voisi tietenkään kohdistua itseeni... Väärä oletus.
En ole saanut koskaan kokea aidosti suojelevan ja rajoja asettavan miesystävän suomaa turvaa. Nyt olen vapaa, useille miehille tyyni ja ainoa oikea ystävä ja uskottu kuten ison miessakin jaettu ja yhteinen isosisko, turvallinen aikuinen nainen joka antaa tulla syliin ja rapsuttaa niskasta ja taputtaa pakaroita eikä pihtaa flirttailevia kehuja, ei vapailta eikä varatuilta mieskavereilta.
Surulliset miehet ovat inspiroivia.
Minä olen kuullut lukemattomat ripittäytymiset naisiin kohdistuneita vääryyksiä ja olen edelleen miesten ymmärtäjä ja anteeksiantava voima. En tunne häpeää kenenkään fallisuudesta enkä miehisyydestä enkä vihaa miehiä. Jos olisin sisäisesti nainen joka olisi syntynyt miehen vartaloon niin silloin kamppailisin tuollaisen ongelman kanssa. Isäni oli viisas, kaunis, herkkä ja kuvaili rehellisesti miten hauras ja särkynyt hän tosi asiassa olikaan. Siksi rakastan niin syvästi miehiä ja minulla on enemmän miespuolisia ystäviä kuin keskivertomuijalla. On miehilläkin oikeus olla sellaisia kuin ovat nykyajan monsteriporttokusettajafemakkoakkojen aikakaudella.
Ihailen omaa fallisuuttani ja maskuliinisuuttani ja pelottomuuttani ja rautahermoisuuttani ja loogista ajattelukykyäni joista monet miehetkin ottavat opiksi.
Olin nuorena niin arka ja ujo että on suoranainen ihme että minusta silti tuli kaltaiseni sisäinen sankari. Olen hakannut päätäni seinään ihan kirjaimellisesti. Ei tunnu missään. Aina kun saan mieheltä mustan silmän olen myöhemmin siitä jollain tavalla siitä onnellinen, mistäköhän luonneviasta tämä kertoo? Saan tuta mitä on olla tavallinen nainen. Kuulun ikään kuin tavallisten naisten sukupolvista toiseen kulkevaan päättymättömään ketjuun. Tunnen ja koen elämää. Ja olen niin kammottava eukko että olen ansainnut sen, uskokaa tai älkää. Tasa-arvoa sekin. Olen saanut väkivaltaisuuteni vuoksi merkintöjä rikosrekisteriin. Työstän tätä pois itsestäni, en enää hengaile tiettyjen runkkujen seurassa että ei tule kiusausta tirvaista ja saada sitten takaisin samalla mitalla tai jos vääryys vallitsee niin enemmän kuin olin ansainnut.

Juttelen tästä asiasta Saatanan kanssa päivittäin. ;)

Outoja fetissejä? Valtaosa fetisseistä on arkeen suhteutettuina outoja!

Onhan noita jokunen mutta tähän pari kesyä, catsuit, sukkanauhat, naisen ejakulointi.