Maatalousministeri Juha Korkeaoja kirjoittlee tämän Hesarin vieraskynässä globalisaation vaikutuksista Suomen maatalouteen. Kirjoitus on melko ympärispyöreää jotinaa ja sen punaista lankaa tai paremminkin ydinsanomaa on vaikea hahmottaa. Kaiken kaikkiaan siis varsin tyypillisen kepuli kirjoitus.
Korkeaojan mukaan tavoitteena pitää olla se, että suomalaisille on tarjolla vastakin suomalaista ruokaa. Tätä häntä ei tietenkään tohdi jättää suomalaisen kuluttajan itsensä päätettäväksi, vaan "valistumatonta" kuluttajaa tulee ohjata kädestä pitäen oikeaan suuntaan perisovjet-malliin. Korkeaoja ei myöskään kerro, mikä määrä tätä suomalaista tarjontaa riittäisi. Jos katsellaan historiaa, niin minkäänmoinen tarjonta ei ole ollut liikaa, vaan ylijäämä on sitten kansan karttuisan käden voimin lahjoitettu muualle.
Korkeaoja kertoo, että maatalouspolitiikan harjoittamiselle on reunaehtoja, kun EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on ensisijaisesti noudatettavaa ja WTO:n eri väriset laatikotkin asettavat rajoituksia. Tämä tekstiosuus Korkeaojan jutuissa on tietysti tarkoitettu maataloudenharjoittajille. Sen piilosanoma on, että hän ja Keskusta kyllä lisäisivät tukia taivaisiin, mutta kun säännöt ovat semmoiset kun ovat, niin tämä ei ole mahdollista.
Tästä huolimatta Korkeaoja lupaa, että tukien kokonaismäärä pysyy nykyisen suuruisena ja voi jopa vähän kasvaa. Tukiuudistukset vain kohtelevat eri tuotantosuuntia yms. eri tavoin eli jotkut voivat saada lisää tukia ja toiset taas vähemmän. Joillaki kummilla kansallisilla erityistoimilla pitäisi kuitenkin ratkaista kaikki asiat maatalouden hyväksi. Olisikohan luonnonhaittakorvauksesta apua, aprikoi Korkeaoja.
Edelleen Korkeoja tarjoaa lämmintä kättä maatalouden harjoittajille. Hän sanoo, että viljelijöiden tulotason tarkistus ja sitä kautta motivaation lisääminen olisivat tarpeen. Tämä on sitä tyypillistä kepulipeliä. Annetaan katteettomia lupauksia tällaisten tarkistustarve-sanakäänetein ja kuitenkin kerrtotaan, että EU:n ja globaalin talouden reunaehdot ovat ensisijaisesti määrääviä asioita. Toisin sanoen se, ettei kyetä kuitenkaan jo nyt hyvin tietäen pitämään näitä toiveajattelumaisia lupauksia, voidaan lupausten pettäminen kääntää EU:n ja WTO:n syyksi.
Keskustan politiikka on ollut hyvin vastuutonta tähänkin asti. Maataloudenharjoittajille on annettu kuva auvoisesta tulevaisuudesta ja ruokittu tätä kuvaa keinotekoisesti tukipolitiikalla. Sitten kun karu maailma tulee vastaan, omaa syytä asioiden huonoon tilaan ei tunnusteta. Keskustassa on kyllä tiedetty suunta. Silti ei ole otettu tarkoituksellisesti tähtäimeksi sitä, että maatilojen määrää vähennetään. Päinvastoin ruokitaan toiveajattelua, joka johtaa siihen, että isännät ovat vihaisia, kun tukiehtoja muutetaan sopimusten mukaan. Haavistot ja Härmälät olivat itse sopimassa näitä ehtoja ja silti tämä kaikki muka lankeaa Keskustalla yllätyksenä, jonain EU:n pahantahtoisuutena.
Korkeoja ruokkii edelleen tätä samaa unelmanomaista kuvaa sen sijaan, että kertoisi maatalousyrittäjiä odottavan pirun hankalat ajat, joihin sopeutuminen olisi oman edun nimissä aloitettava välittömästi.
Korkeaojan mukaan tavoitteena pitää olla se, että suomalaisille on tarjolla vastakin suomalaista ruokaa. Tätä häntä ei tietenkään tohdi jättää suomalaisen kuluttajan itsensä päätettäväksi, vaan "valistumatonta" kuluttajaa tulee ohjata kädestä pitäen oikeaan suuntaan perisovjet-malliin. Korkeaoja ei myöskään kerro, mikä määrä tätä suomalaista tarjontaa riittäisi. Jos katsellaan historiaa, niin minkäänmoinen tarjonta ei ole ollut liikaa, vaan ylijäämä on sitten kansan karttuisan käden voimin lahjoitettu muualle.
Korkeaoja kertoo, että maatalouspolitiikan harjoittamiselle on reunaehtoja, kun EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on ensisijaisesti noudatettavaa ja WTO:n eri väriset laatikotkin asettavat rajoituksia. Tämä tekstiosuus Korkeaojan jutuissa on tietysti tarkoitettu maataloudenharjoittajille. Sen piilosanoma on, että hän ja Keskusta kyllä lisäisivät tukia taivaisiin, mutta kun säännöt ovat semmoiset kun ovat, niin tämä ei ole mahdollista.
Tästä huolimatta Korkeaoja lupaa, että tukien kokonaismäärä pysyy nykyisen suuruisena ja voi jopa vähän kasvaa. Tukiuudistukset vain kohtelevat eri tuotantosuuntia yms. eri tavoin eli jotkut voivat saada lisää tukia ja toiset taas vähemmän. Joillaki kummilla kansallisilla erityistoimilla pitäisi kuitenkin ratkaista kaikki asiat maatalouden hyväksi. Olisikohan luonnonhaittakorvauksesta apua, aprikoi Korkeaoja.
Edelleen Korkeoja tarjoaa lämmintä kättä maatalouden harjoittajille. Hän sanoo, että viljelijöiden tulotason tarkistus ja sitä kautta motivaation lisääminen olisivat tarpeen. Tämä on sitä tyypillistä kepulipeliä. Annetaan katteettomia lupauksia tällaisten tarkistustarve-sanakäänetein ja kuitenkin kerrtotaan, että EU:n ja globaalin talouden reunaehdot ovat ensisijaisesti määrääviä asioita. Toisin sanoen se, ettei kyetä kuitenkaan jo nyt hyvin tietäen pitämään näitä toiveajattelumaisia lupauksia, voidaan lupausten pettäminen kääntää EU:n ja WTO:n syyksi.
Keskustan politiikka on ollut hyvin vastuutonta tähänkin asti. Maataloudenharjoittajille on annettu kuva auvoisesta tulevaisuudesta ja ruokittu tätä kuvaa keinotekoisesti tukipolitiikalla. Sitten kun karu maailma tulee vastaan, omaa syytä asioiden huonoon tilaan ei tunnusteta. Keskustassa on kyllä tiedetty suunta. Silti ei ole otettu tarkoituksellisesti tähtäimeksi sitä, että maatilojen määrää vähennetään. Päinvastoin ruokitaan toiveajattelua, joka johtaa siihen, että isännät ovat vihaisia, kun tukiehtoja muutetaan sopimusten mukaan. Haavistot ja Härmälät olivat itse sopimassa näitä ehtoja ja silti tämä kaikki muka lankeaa Keskustalla yllätyksenä, jonain EU:n pahantahtoisuutena.
Korkeoja ruokkii edelleen tätä samaa unelmanomaista kuvaa sen sijaan, että kertoisi maatalousyrittäjiä odottavan pirun hankalat ajat, joihin sopeutuminen olisi oman edun nimissä aloitettava välittömästi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on jo monella.Maapallon ihmisistä noin 800 mij.näkee nälkää tai heillä ei ole ruokaa riittävästi.Ihmisiä on yhteensä noin 6,4 miljadria,lisäännymme vuodessa 75 milj.
Maailman öljyvarat loppuvat vuoteen 2050 mennessä.Kaikki Suomalainenkin pelto tarvitaan jos ei muuhun kuin enegiantuotantoon tulevaisuudessa,mielipide kans.edus.Erkki Pulliaisen.
Olet monta kertaa kirjoittanut samasta asiasta,ja olisit sitä mieltä että kehitysmaisa olisi ruoka tuotava.Kuitenkin kehitysmaidenkin asukkaista suurimman pulan käsissä ovat juuri he joiden pitäisi ruokaa tuottaa.Nykyisin se ei heiltä onnistu,koska se teknologia on niin kallista.Markkinoita heiltä ei puutu,niitä on heillä erittäin lähellä.
Lisäksi erilaiset katasrofit ovat nykyisin yleisiä,ruokaapua tarvitsevia riittää,rahasta vain on pulaa.
Sokerinkaan tilanne ei ole mikään yksiselitteinen,nykyisin kehitysmailla on kiintiöt EU:alueelle,he tuovat tänne sokeria hyvään hintaan.Supistuminen sokerimarkkinoilla aiheuttaisi sen ettei nämä kehitysmaat enää voisi tuoda tänne tätä hyvähintaista kiintiötään,vaan kaikki halvalla maailmanmarkkinahinnalla.
Suomalaisten ei ole mitään syytä jättää maataloustuotantoaan epävarmojen ylijäämäerien varaan vaan on pidettävä hyvä huoli maataloudesta.
Minusta asian ydin on siinä, ettei kehitysmaiden halutaan elvyttävän maatalouttaan. Merkkejä tästä ovat tuotteiden dumppaus kehitysmaihin ja halvan työvoiman siirto kehittyneisiin maihin tuottamaan niitä tuotteita, jota lähtömaassa olisi luontaista tuottaa (hyvä esimerkki on Espanjan nigerialaisella ym. työvoimalla toimivat kasvitarhabaaniviljelykset).
Kehitysvun pitäisi olla tarkoitushakuista. Samalla kun globaalin kaupan suojia puretaan, kehitysavun tulisi olla tähän täsmäohjattua maatalousteknologian kehittämistä. Jatkuvalla kädestä suuhun -kehitysavulla ei pitkäjänteisesti ratkaista mitään kehitysapuongelmia, vaan samat ongelmat ovat vuodesta toiseen edessä. Kehitysmaat pitäisi sitouttaa erilaisiin maatalousprojekteihin ja antaa heille siinä tilaisuus kehittyä. Kuten sanoit valtaisia markkinoita löytyy myös näiden kehitysmaiden läheltä. Tällaisen uudistumisen ensisijainen tavoite ei olisikaan se, että me täällä perä-Pohjolassa saisimme kehitymaista halpaa ruokaa. Se olisi vain ensimmäinen ja oikea askel elintarviketuotannon rationalisoimiseen.
Samaan suuntaan voitaisiin edetä EU:nkin tasolla. Kun me olemme kaikki yhtä ja samaa EU:ta, työnjakoa voisi eriyttää maataloudenkin suhteen EU:n sisällä kannattavuustekijöiden ja luonnonolosuhteiden mukaan. Esim. Puola ja Baltian maat kykenisivät tuottamaan nykyistä paljon enemmän EU-keskiarvoja halvempaan hintaan. Miksi emme antaisi näiden valtioiden kehittyä nopeammin EU:n sisällä ja ostaisi heiltä enemmän maataloustuotteita. Varsinkin Puolalla olisi monenkertaisesti nykyiseen verrattuna kapasitettia lisätä tuotantoaan. Näin siitä huolimatta, että uusien EU-maiden tuki on vain neljännes vanhojen EU-maiden tuesta. Siirtämällä tuotannon painopistettä näihin halvan työvoiman EU-maihin, säästäisi koko Eurooppa huomattavasti maataloustuessa ja kuluttajat saisivat halvempaa ruokaa.
voi väkisin elvyttää,sen äkee täällä Suomessa,samahan se on kansainvälisestikkin.Nigerian pitää itse työllistää ne banaaninviljelijät,ei se voi olla Espanjan vika jos he sinne tulevat.
Koulutus tietysti on avainsana näiden kehitysmaiden ihmisille,nykyaikainen tekniikka vain menee koko ajan sen koulutuksen edellä.Ennen riitti että osasi lukea,nykyajan maanviljelijän pitää hallita niin monta asiaa,että hänen pitäisi olla Agronomi,Insinööri,Ekonomi,Eläinlääkäri ja mitä vielä.Jos tiedot maataloudesta on hankittu tästä saitista,on pahasti käsitykset pielessä.
Olet sitä mieltä että Puolasta ruokaa,miksei,mutta Puola on myös kymmeniä vuosia Suomea jäljessä.Puolan hevosmaatalous ja pikkutilat eivät vielä aikoihin ole merkittävä viejä.Eri asia on jos täältä menee maanviljelijät,jollain mahtikäskyllä tehdään suuria tiloja,niin kyllä sieltä nopeasti tavaraa tulisi.Eri asia sitten olisi minkälaisen myllerryksen se aiheuttaisi itse Puolassa.
Maatalous ei ole yksin tässä kalliinpien kustannusten kierteessä,voitaisiinhan Puolaa käyttää helpommin hyväksi teollisuuteen.
Mutta eiköhän meidän pidä pitää kaikkia tuotantoa mahdollisimman paljon Suomessa,työttömyys on suurta yhä edelleen.
Mielipidepankille olisi hyvin haasteellinen tehtävä kirjoittaa toimenpiteistä millä Suomen työllisyyttä voitaisiin lisätä.Ei se ainakaan lisäänny työttömiä lisäämällä.
Koulutus on tietenkin tärkeä avain yhteen lukkoon, mutta erityisesti Afrikan osalta vain yhteen. Esimerkiksi (ja ei ihan kuvainnollisesti) Nigerian banaaninviljelyä hoitaa siirtomaavallalta saatuna perintönä Del Monte-mies, jolla on tehtaita useissa maissa kaikissa maanosissa ja Del Monte miehen kavereilla on niitä vielä lisää monilla eri toimialoilla. Noihin tehtaisiin tarvitaan aina aika ajoin kuuliaista työväkeä väkirikkaimillta alueilta. Siispä Espanjaan ja maataloustuotannon suhteen alijäämäiseen Italiaan tarvitaan jatkuvasti orjatyövoimaa viljelyksille ja mahdollisuuksien mukaan muuallekin - jos ei muualle niin kauppaamaan halpoja sukkia ja t-paitoja kadunkulmiin.
Maatalostukien asteittaisella ja nykyisestä huomattavasti nopeutetulla aikataululla tekisimme ennalta arvaamattoman suuren palveluksen itsellemme. Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaisi lähipiirissämmä juuri sitä, että tuet vielä nyt keskitettäisiin sinne missä niitä lopulta vähiten tullaan tarvitsemaan. On kai se suomalaistenkin mielissä sananlasku ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
ovat kai ainoita jotka niitä Afrikan tuotteita saa markkinoille.
Maataloustukin suhteen Suomen ei pidä olla niitä etunenässä purkamassa.Varmasti olet huomannut kun esim.Ranskalaiset viljelijät ovat heti tukkimassa liikenteen jos jotain leikkauksista puhutaan.
Tukien suhteen EU on menossa toiseen suuntaan kun esität,tulevaisuudessa viljelypakko poistuu,cap-tuen saa vaikka ei mitään viljelekkään.Tässä kyllä saattaa olla se mahdollisuus että maataloustuotteiden hinnat tulevat nousemaan.
Banaaninviljely Espanjassa kannattaa sen vuoksi, että tukee tuota viljelyä, sen vuoksi, että EU:lla on suojatullit tuonnin esteenä ja sen vuoksi, että näiden seurauksena se saa halpatyövoimaa maista, jotka eivät kykene kilpailemaan tätä suojeltua taloutta vastaan. Kaiken kukkaraksi Espanjan banaaninviljelystä on tullut melkoinen ympäristöongelma Espanjassa, koska luonnonolosuhteet eivät Espanjassakaan riitä banaaninviljelyyn ilman kasvihuoneiden rakentemista.
Suomen työllisyys on Suomen taloushistorian valossa lisääntynyt nimenomaan työttömyyttä lisäämällä. Koulutus on mahdollistanut sen, että kannattamattomilta aloilta työttömiksi jääneet on voitu korvata kannattavien alojen työllistävällä vaikutuksella. Tätä kutsutaan rakenteelliseksi uudistumiseksi. Se on koko Suomen korkean elintason elinehto. Ilman sitä me viljelisimme edelleen joukolla maata ja kutoisimme sukkia ja villamyssyjä käsin.
kovin hyvin.Epäilen kuitenkin että liioittelet niitä ympäristöhaittoja.Tullipolitiikkaakaan en tunne tältä osin tarpeeksi hyvin,mutta niinhän se tahtoo olla että vahvempi pitää puolensa.Sokerissa on kylläkin niin että köyhimmät sokerintuottajat voivat tuoda tänne sokeria kiintiönsä mukaan Euroopan korkeammilla hinnoilla kun mitä vapailta markkinoilta saisi.
Työllisyys lisääntyy työttömyyttä lisäämällä.Kuinka se tapahtuu,muuttamalla Ruotsiin voisi niin käydä.Suomen maataloudesta ei valtavia massoja ole enää tulossa,siltä osin rakennemuutos on jo käyty.Työttömäksi jää nykyisin myöskin koulutettua väkeä,huomioi esim.nyt Nokian irtisanomiset.
Olen vahvasti sitä mieltä että meidän on pidettävä elintarviketeollisuutemme edelleen vahvana,eikä päästää tänne ulkomaista ruokaa kun vähän malliksi.Mitään kannattomattomia aloja ei oikeastaan olekkaan,se jos sellaisia on,on meidän oma vika.