Älkää väheksykö Kalevin ansioita!

henkilöä sinä oikein tarkoitat?

####
Siinä yhdistettiin palstalla hyvin tunnettu henkikö rikosuutiseen.
###

Taida olla tyhmä. Eihän täällä tuonnimisiä tunnettuja henkilöitä ole, ja jos joku sattuisi tuntemaankin niin ei niitä tuntijoita monta voi lla, koska eihän palstalla enää ole muita kuin yksi kempeleläinen ja joku epämääräinen tyyppi jostakin Savosta.

taakseni se tyrnäväläinen perunafarmari vai olisiko ollut sen tyttöystävä, se Kalakkuna?

toissayönä, keskellä sysipimeää yösydäntä kun mina heräsin helevetilliseen huutoon ja möykkeeseen että "Nyt se kaatuu!". Kuka sellaisessa metelissä pystyisi nukkumaan? Melkein ilkosillani minä ryntäsin ovesta kadulle ja sinne oli kertynyt muutakin kauhistunutta porukkaa ja ikkunat helisivät ja joku viritteli raketti-ilotulitusta. Ja siinä se oli! Jumalan valtakunta maahan lyötynä, melkein tuhkakasana, poljettuna. Kalevi oli voittanut...

Mulle tuli mieleen suru ja toivottomuus. Onneksi olin ottanut nortit mukaan ulos rynnätessäni ja niin minä panin tupakaksi ja silmäilin sitä kaadettua kadulle tallattua Jumalan valtakuntaa ja vähän kiertelin sitä katsomassa eri puolilta ja pohdin, saataisiinko siitä enää kalua, mutta ei se kyllä hyvältä näyttänyt.

Niin minä ajattelin, että historia toistaa itseään, koska melko tarkalleen kaksituhatta vuotta sitten oli käynyt samalla tavalla kun syljetty ja ruoskittu Jeesus oli lyöty maahan ja nääntynyt ristinpuun alle meidän syntiemme tähden, ja kun koko silloinen kansanjuhla eli ristiinnaulitsemistapahtuma uhkasi tämän totaalisen väsähtämisen takia peruuntua, Kalet ja Kesit ja siinä paikalla ollut muu porukka puoliväkisin raahasivat siihen avuksi yleisön joukosta Simon Kyreneläisen

http://www.ortodoksi.net/index.php/Simon_Kyreneläinen

joka oli roteva musta mies ja pituudeltaan 189 cm niin kuin yksi heinolalainen tennistähtikin (nykyisin eläkkeellä), ja tämä Simon tempaisi Jeesuksen ristin maasta olkapäälleen ja toiseen kainaloonsa hän otti poikkiväsyneen ja heiveröiden Jeesus-rievun. Ja arvatkaas mitä!

Jeesuksen hampaat oli lyöty kurkkuun ja hän yski verta! Simon Kyreneläinen pysähtyi niille sijoilleen, laski raskaan ristin hetkeksi maahan ja lorautti kenttäpullostaan viiniä Jeesuksen suuhun ja Jeesus sanoi "Kiitos, Simon".

Mutta kun Kale ja Kesi ja muut fariseukset sen näkivät, niin he kiroten tönivät Jeesusta ja Simonia jatkamaan matkaansa, koska eihän voitu viivytellä koko pääsiäisen aikaa, vaan piti päästä syömään ja juomaan ja juhlimaan ja tanssimaan. Jeesus rohkaisi Simonia, että mennään nyt niin kyllä tässä lopulta hyvin käy, kun Isän Jumalan iankaikkiset aivoitukset ovat toteutumaisillaan.

Siellä yleisön joukossa Marian seurassa itkeskelivät Juntunen ja Voittonen ja oli siinä muutakin porukkaa rauhanyhdistyksen piiristä ja Amerikastakin joku Waaraniemi (sama joka viime kesänä puhui seuroissa eri puolilla Suomea). Ja niin risti saatiin kuin saatiinkin pystyyn Golgatan kallioiseen maaperään. Jeesuksen veri alkoi hiljalleen vuotaa kallioille käsistä ja jalkojen haavoista ja Jeesuksen kasvot vääntyivät tuskasta ja raskashan se oli se kaiken maailman syntienkin taakka, joka noina hetkinä oli painamassa heiveröisen ja ylönkatsotun miespolon hartioita.

Mutta onneksi se veri kuivunutkaan Golgatan kallioille ollakseen vain historiallisena tosiasiana muisteltavamme, vaan Isä Jumala säilöi sen veren voiman syntien sovituksen sanaan, jonka tänäänkin voimme kuulla Jumalan valtakunnassa ja jonka kautta meillä on pelastus.