Parempi elämä!

Terveellinenelämä kirjoitti:

Eli haluaisin kertoa mun ns. tarinan. Mulla ei varsinaisesti koskaan anoreksiaa ollut, mutta näännytin itseäni, yritin laihduttaa koko ajan ja osasin keskittyä ainoastaan laihtumiseen. En oikeastaan tiedä milloin mulle alkoi tulla tällasia ajatuksia, että pitäisi laihduttaa, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulivat mun mieleeni ja siitä se sitten lähti. Aloin urheilemaan tosi paljon, söin paljon vähemmän (joskus olin pari päivää syömättä) ja aloin lukemaan pro ana vinkkejä ja blogeja ja innostuin vaan lisää. En syönyt koulussa, joten olin tosi väsynyt ja epäsosiaalinen, koska mun koko aika kului vaan laihdutukseen. Joskus vaan itkin ja mietin että miksi en ole riittävän laiha ja miksi kaikki muut ovat laihempia (olin tuolloin 167/47, eli ihan normaali painoinen). Olin tosi ahdistunut ja nälkäinen koko ajan. Mutta jossain vaiheessa (tämäkin ajankohta vähän epäselvä) aloin kuitenkin syömään TERVEELLISESTI. Eli sain tarpeeksi energiaa, enkä silti syönyt mitään roskaruokaa, joten ei minusta lihavaa tullut vaan normaalipainoinen iloinen ihminen. Urheilen säännölisesti, mutta samalla myös syön riittävästi. Ns. parantumisen myötä musta tuli sosiaalinen ja oikeasti nautin elämästä! Toki silloin tällöin kaipaan tätä kaikkea (laihduttamista, syömättömyyttä), mutten silti vaihtaisi sitä ikinä nykyiseen elämääni! Kaikki voi olla normaalipainoisia/hoikkia ilman että näkee nälkää, syömällä terveellisesti ja urheilemalla säännöllisesti!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä