Oli synkkä ja myrskyinen syysyö...

kakka.

ja varjot tanssivat nurkissa....

tuuli yltyy niin, että parvekelasit paukkuvat..

tuuli repi puista oksia, raastoi viimeisetkin lehdet mukaansa. Otin kiitollisena vastaan yön pimeyden, se peitti hellään hyväilyynsä tämän ikävän, jota yritän peittää auringolta.

tuohon ei voikkaan jatkaa mitään. :(

Ajattelen häntä, miten hänellä menee?
Sade ropisee ikkunaan, ulkona pimeää. Yhtäkkiä pieniä kiviä ikkunassa..mitä nyt? Nousen sängystäni katsomaan ja näen...sateen kasteleman hahmon pihalla..hän? Se on hän!

Miten jatkuu?

... ja päätin mennä nukkumaan kun sähkötkin menivät poikki. Kuuntelin rännin rapinaa ja tuulen huojuttamaa ikkunaa kun kelmeä valo valaisee muuten pimeän huoneeni. Puhelin on äänettömällä, mutta yläkulmassa vilkkuu sininen valo. 'Sinulle on saapunut viesti' se morsettaa ja avaan näppäinlukon odottaen näkeväni viestin siskoltani.

"Nuku hyvin", siinä lukee. "Asioilla on tapana järjestyä."

tuuli tuiversi ikunnankarmeista. Katulaput heiluivat ja valo välkehti. katsoin ulos ikkunasta ja ei ristinsielua missään, vain vanha ja vaappuva variksen pelätin, keinui tuleessa omaa valssiaan. Pimeys oli läsnä ajatukset kuolleissa ystävissä, jotka olivat kadonneet edellisenä vuonna syysmetsään, teille tietämättömille..kylässä vallitsi pelko onko heidät vienyt täysikuun aikaan ulvonut susilauma?!

Ja siellä minä olin koirankopissa ja ilman huopaa...

auton valot valaisivat pimeää huonetta, katku ympäröi kosteaa ilmaa, tyhjäkäynti tuntui ikuisuudelta, kunnes heräsin ja auton väri ja malli oli muuttunut

Luki etulasissa.
Mitä?!
Ei kiitos, tilaan mielummin taksin.

Jäin pohtimaan, miksi kyseiselle sivukadulle oli laitettu auto myyntiin.
Sade jatkoi roiskimistaan ja lätäköt kadun varrella laajenivat suuriksi vesinoroiksi, jotka valuivat alenevaa uomaansa, kohti tasoristeystä.

..ja pimeässä puiston nurkassa oli auto parkissa, ikkunat huurussa.. kylmä ja myrskyinen syksy pysyi pois pienen yksityisen tilan nurkista, sen täyttivät lemmen äänet, rakkaus ja lämpö..

nainen istui kotona yksin. Nauttien syksyn tunnelmasta, siitä voiman väkevyydestä, jolla myrsky vavisutteli luontoa. Kynttilät paloivat lepatellen olohuoneen pöydällä. Yhtäkkiä hänelle tuli outo tunne. Aivan kuin joku katselisi häntä. Hän katsoi ikkunasta ulos ja näki kasvot, vääristyneet ihmiskasvot ikkunassa, jotka palavin silmin katsoivat häntä. Nainen kirkaisi ja heräsi.

...Vanha rouva laski haukotellen kirjan yöpöydälleen vilkaisten samalla kuin vaistomaisesti pihatielle. Tie oli autio, myrsky teki tuloaan. Hetkessä vanha rouva valpastui havaitessaan tutussa maisemassa jotain erikoista lähellä tien pintaa.

Kaksi mustaa kissaa ylittivät tien turkki ihoon liimaantuneena. Kissat imeytyivät asfalttiin kuin musta sametti yön pimeyteen. Keltaiset silmät kiiluen ne liukuivat terävästi viistäen tien poikki erottaen kissaystävykset mustan rosoisen tien pinnasta...

Kävelen polkua pitkin, vaahteranlehdet tippuvat sateen voimasta..kasvoilleni. Tuuli yltyy..myrskyksi, huudan..tuskani ulos, huuto kilpailee myrskyn kanssa..huuto voittaa..tuskainen, tuskainen huutoni. Sataa kaatamalla..tunnen kyynelten tulevan, ne vierivät poskiani pitkin .. huuhtoutuen sateeseen. Sade, myrsky..kuin sydämeni..tuntuu pahalta.

Ohittivat huurustuneen auton.
Äänet vaikenivat ja sade jatkui taukoamatta.
Puiden varjot maalasivat katulampun kanssa kiiltäviä välähdyksiä märkään asfalttiin.

Silloin sähähti.
Kaksi kiiluvasilmäistä mustasukkaista kissaa juoksee kulman takaa pahasti rääkäisten. Toisella on suussaan jotain.
Oliko se rotta, oliko se sukka? Mikä se oli?

Jatkan matkaani, myrskystä huolimatta...sataa, tuulee ja myrsky yltyy...hirmumyrskyksi. Pelottaa...pelkään, pelkään...paljon, myrskyä, ja...tunnetta sisälläni. Huudan taas, ja kuulen oman huutoni, hätäisen huutoni maailmalle. Miksi, miksi ...en saa vastausta ja jatkan kävelemistä, itkien ja huutaen kilpaa myrskyn kanssa. Ehkä, ehkä...joskus...ymmärrän, tai sitten en.

Ei. Se oli vanhan naisen käytetty tamppooni joka muisto hänen viimeistä edeltävistä kuukautisistaan. Ne kaksi pirullista kattia käyttivät saatanallista pimeyttään hyväksi ja saivat sen puoliksi syömällä, puoliksi naimalla antamaan heille hillittömät taikavoimat ja näin he alkoivat metsästämään niitä lentäviä koiria ja jos näet kissan lentävän ikkunasi ohi ja sillä on jotain suussaan niin päiväsaikaan se on pikkulintu ja öiseen aikaan lepakko. Nyt sitten hyönteiset jää syömättä ja ekologinen tasapaino käy hankalaksi kun Off.suihke loppuu kaupoista. Se tekee sitten mahoksi, tiärä se!

tuuli piiskasi sen auki jäänyttä osaa. "Voi saatanan saatana" kirosin huomatessani veden valuneen lattialle. Nappasin kuraiset saappaat jalasta, ja astelin hakemaan pyyhkeen, villasukka vielä toisessa jalassani. "Fiuuu" kuului, kun painoin ikkunan säppiin ja aloin luututa lattiaa. Kiinnitin huomioni vasemmalla olevaan pöytään ja nielaisin pelon ja vihan sekaisin tuntein. Pöydällä oli kirje.

Mitä kirjeessä lukee, kerro sinä aloittaja!

Avaan kirjeen hiljaisuuden vallitessa. Vain sateenropina ikkunalasiin rikkoo sen.
Kuoren rapina on piinallinen, ota kirjeen esille kuoresta.
Valkoisella paperilla seisoo rivissä pieniä säntillistä kirjaimia. Fonttikokoa en pysty äkkiseltään arvioimaan, kenties 12, ehkä jopa 16, New Times Roman. Vanha, tuttu ja turvallinen. Se rauhoittaa mieltäni.

Keskityn lukemaan tekstiä. Se on kutsu..

uuii its mii kätii ou hart ov main o o ouu its enivei yyy yy hy hyy let mii gou goyyyy.

Sami on söötti kyllä mun mielestä ainakin.

Yhtäkkiä pimeässä kajahti suukko!

Ja totistakin totisemman vakavamielisen miehen kivespussit jäivät iltatoimien huipennuksen päätteeksi samettihousujen vetoketjun väliin. Yleensä niin Ilmeettömän ja arvokkuutta huokuvan miehekkään elegantin naaman peitti kivuliaan ja epämielyttävän tunteen tuoma kirpeä irvistys. Nyt ei auttanutkaan kuin etsiä kipuun lievitystä. Koska lääkekaapista ei löytynyt kuin vuosia sitten vanhaksi käynyt kyypakkaus ja kylmägeeliä, joista kumpaakaan mies ei pitänyt tukalan tilanteen korjaamisee soveltuviksi valmisteiksi, mies suuntasi lukusalin baarikaapille ja Avasi V.S.O:P brandy pullon ja otti aimo huikan kipua lievittämään ja rauhoittamaan mieltään tuossa tukalassa tunnetilassa. Ja koska työstressit ja lemmenhuoletkin painoivat päätti tyhjentää kerralla koko pullo reippain ottein..