Ennen eläinten korvamerkkejä...

Juu näinhän se kuulostaa loogiselta. Tässä talossa ei kuuluttu isovanhempien aikana tarkkailuun kun pieni pätkä 1960-luvulla joten löytämissäni vanhoissa valokuvissa ei näy edes niitä lovia korvissa. Huono tuottajahinta, oli 1970-luvulla mainittu syyksi tarkkailuun kuulumattomuudelle jossain vanhassa meijerin palauttamattomassa kyselyssä jonka löysin myös.

kysyvä kirjoitti:

Juu näinhän se kuulostaa loogiselta. Tässä talossa ei kuuluttu isovanhempien aikana tarkkailuun kun pieni pätkä 1960-luvulla joten löytämissäni vanhoissa valokuvissa ei näy edes niitä lovia korvissa. Huono tuottajahinta, oli 1970-luvulla mainittu syyksi tarkkailuun kuulumattomuudelle jossain vanhassa meijerin palauttamattomassa kyselyssä jonka löysin myös.

Lue lisää

3 sonnista maksettiin -76 45000mk ja muistelisin maatilan maksaneen 250 000 mk

en kyllä haukkuisi hintoja huonoksi.

Pitääköhän tuo sonnien hinta nyt paikkansa, 502 valametti maksoi 30000mk 70-luvun puolivälissä.
Minkä kokoinen maatila?

kumpanykyäänkin kirjoitti:

3 sonnista maksettiin -76 45000mk ja muistelisin maatilan maksaneen 250 000 mk

en kyllä haukkuisi hintoja huonoksi.

Meillä oli tuolloin etupäässä maidontuotantoa ja siitä hinnasta kai oli narinan aihe, lehmiä oli kai reilu kymmenkunta. Kannulypsykone Alfa-lavali vuodelta 1961 oli mainittu kyselyssä, ja teurasmulleja kyllä ruvettiin pitämään myös niihin aikoihin ja vanhat ihmiset kiitteli hyviä lihanhintoja. Mulleja oli naapurin mukaan lopulta joka paikka täynnä ja lehmiäkin niin paljon että umpilehmiät oli tallissa ja sikalassa ennen kun uusittiin systeemit.
Täällä tehtiin nuorkarjanavetta 6 sonnin lihatilillä 90-luvulla. Ja joku traktorikin taidettiin lihatilillä ostaa aikaisemmin, nykyään saakin kasvattaa aika monet 6 mullia ennen kun kaupoille pääsisi...

Ei kai kukaan vaan usko, että kolmesta sonnista olisi saanut teuraana 45000mk. Vähintään 50markkaa kilo!

Jos en ihan väärinpäin muista, ykköset vasempaan ja kympit oikeaan. Vastaavasti 100 vasemman korvan kärkeen, 200 oikean korvan, ja taas 400 vasemman korvan keskelle, nykyisen korvamerkin kiinnityspisteen seudulle ja 800 oikeaan. Kuljin aikoinaan karjantarkkailijan sijaisuuksia jonkin verran tuona loveamisaikana, noita isojen lukujen reikiä en tehnyt koskaan, olisi tarvinnut jonkin eri välineen kuin nuo muut lovet. Olihan se joskus vähän veristä hommaa, jos tuli monta kovea, tyyliin 388, tarvitsi 8 lovea. Yksi peukalonkynsi irtosi myös, kun vasikka tempaisi pään pois litistäen käden teräsaidan väliin.

Niin läntättiinkö kaikille saman tilan teuraille samanlainen läpyskä korvaan ja silloin vaikea yksilöidä vai meinaatko että hoitajien oli vaikea erottaa elukoita?

Karjat oli usein pieniä ja samat lehmät oli melkein vuosikymmenestä toiseen. Äitini kotona oli aikansa iso karja, melkein 20 päätä, mutta kuulemma perin harvinaisuus jos lehmä alle kymmenenvuotiaana teuraaksi meni, monien ikä oli läheneteli 20v joten hyvin tutuiksi tulivat vuosien varressa hoitajalle. Mummu muistaa vielä 25 vuoden jälkeen kaikki nimet ja mikä parsi oli minkäkin lehmän.
Nykyään itsellä tuottaisi varmasti hankaluuksia erottaa noita kaikkia ilman korvanumeroita, mulleille en anna nimiä ja lehmät kyllä muistaa, osalla vain niin typeriä nimiä että mieluummin kutsuu numerolta.

kysyvä kirjoitti:

Niin läntättiinkö kaikille saman tilan teuraille samanlainen läpyskä korvaan ja silloin vaikea yksilöidä vai meinaatko että hoitajien oli vaikea erottaa elukoita?

Karjat oli usein pieniä ja samat lehmät oli melkein vuosikymmenestä toiseen. Äitini kotona oli aikansa iso karja, melkein 20 päätä, mutta kuulemma perin harvinaisuus jos lehmä alle kymmenenvuotiaana teuraaksi meni, monien ikä oli läheneteli 20v joten hyvin tutuiksi tulivat vuosien varressa hoitajalle. Mummu muistaa vielä 25 vuoden jälkeen kaikki nimet ja mikä parsi oli minkäkin lehmän.
Nykyään itsellä tuottaisi varmasti hankaluuksia erottaa noita kaikkia ilman korvanumeroita, mulleille en anna nimiä ja lehmät kyllä muistaa, osalla vain niin typeriä nimiä että mieluummin kutsuu numerolta.

Lue lisää

Paimenpoik tarkoitti varmaan, että jos lähti useampi eläin yhtäaikaa teurastamoon, tilalle ei jäänyt teurasautosta dokumenttia, kenen korvaan mikin numero tuli. Muistan noita joskus lapsuudenkodissa arvaillun, että isompi tili kuului varmaan isommalle lehmälle jne, vaikka niinhän ei välttämättä ollut. Varsinkin eläinlääkärin hylätessä osan eläimestä olisi ollut hyvä tietää varmasti, mistä eläimestä oli kyse.

kysyvä kirjoitti:

Niin läntättiinkö kaikille saman tilan teuraille samanlainen läpyskä korvaan ja silloin vaikea yksilöidä vai meinaatko että hoitajien oli vaikea erottaa elukoita?

Karjat oli usein pieniä ja samat lehmät oli melkein vuosikymmenestä toiseen. Äitini kotona oli aikansa iso karja, melkein 20 päätä, mutta kuulemma perin harvinaisuus jos lehmä alle kymmenenvuotiaana teuraaksi meni, monien ikä oli läheneteli 20v joten hyvin tutuiksi tulivat vuosien varressa hoitajalle. Mummu muistaa vielä 25 vuoden jälkeen kaikki nimet ja mikä parsi oli minkäkin lehmän.
Nykyään itsellä tuottaisi varmasti hankaluuksia erottaa noita kaikkia ilman korvanumeroita, mulleille en anna nimiä ja lehmät kyllä muistaa, osalla vain niin typeriä nimiä että mieluummin kutsuu numerolta.

Lue lisää

Kuka antaa niin typeriä nimiä, että mieluummin kutsut numerolla? En voisi kutsua eläimiäni millään numerolla.

Meillä mm. ostoeläimiä joitten niminä ollut mm. Jänöliina, Nallekarkitus, Roska, Tuoli, erään erittäin nätin lehmän nimi oli Ihaa... Sehän on nalle-puhin aasi eikä mikään lehmä! No sen nimi oli siitä lähtien "pikkulehmä". Itsekin tulee joskus annettua nimi jonka huomaa ettei se sovi sille lehmälle ollenkaan.
En tiedä oletko karjanpitäjä itse, mutta minun mielestäni "Kolmekuusviitonen", on melkein nimi kun sitä käyttää siitä eläimestä tarpeeksi. Kun minä puhun siitä sillä numerolla ja se numerosarja merkitsee minulle siitä lehmästä sitä kun nimitys Mansikki toisesta. Olin aikoinaan töissä eräässä talossa jossa yhdelläkään 50 lehmästä ei ollut nimeä, korvanumeroitten varassa oltiin ja ihan yhtä rakkaita ja yksilöityjä lehmiä olivat silti.