Olen herkistymyt liikaa. Löysin tänään kuolleen linnun ja aloin itkemään. Tuli niin surullinen olo. Vieläkin on pahamieli.
Aikaisemmin olen ajatellut järkevästi, että kuolema kuuluu elämään. Nykyään otan kaikki kuolemat raskaammin. Liian raskaasti. Muita?
Aikaisemmin olen ajatellut järkevästi, että kuolema kuuluu elämään. Nykyään otan kaikki kuolemat raskaammin. Liian raskaasti. Muita?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et kai vain ole vähän masentunut? Eihän herkkyydessä ole mitään vikaa, mutta jos herkkäilee vain pahaa oloa niin voisi olla hyvä tehdä asialle jotain.
Minulla oli tuota kaikkesta itkeskelyä silloin kun olin todella syvällä masennuksessa ja alkoi hiukan itsemurha toiveet pyöriä päässä. Silloin itkeskelin liiskaantuneille oraville ja linnuillekin. Johtui siitä että käsittelin itsemurha toiveitani samalla ja pelkäsin päätyväni itsekin liiskaantuneeksi rautatielle
Öisin kun en saanut unta saatoin leikitellä toiveellani kävelemällä pimeässä junan raiteita pitkin siinä keskellä ja leikitellä jos vaikka se juna nyt juuri tulisi...... hyppäisinkö alta vai...
Mustaa aikaa elämässäni...
Onneksi tuo aika ohi elämässäsi, kuulostaa rankalta. Nautin elämästä, ei ole itsemurha aikeita. En tunne myöskään jatkuvaa alakuloa.
Sitä se oli. Kesäkuu 2013 oli todella vaikeaa aikaa minulle. Paljon yksinäisiä kävelylenkkejä öisin ja miettien miten elämäni tulee jatkumaan vai jatkuuko enää. Seisoin monasti rautatien reunalla pimeydessä kun juna suhahti ohi ja vain katselin mietteliäänä sitä..
https://www.youtube.com/watch?v=49ov0LLaNFw
Minulla ei ole masennusta, mutta jokin reagoin nykyään tilanteisiin helposti herkistymällä liikaa. Sinulla on täytynyt olla todella epätoivoinen olo! Varmasti kamala tunne ja jaksaminen lopussa. Mistä sait avun?
Oloni paheneminen johtui aloitetusta ssri- lääkityksestä. Yhtäkkiä kerran siellä Junan raiteilla kävellessä vain tajusin sen ja kun tajusin mistä tilani johtuu ja samantein kävelin kotiin ja vedin ne lääkkeet vessasta alas. Muistan itkeneeni pelästystä ja järkytystä koko yön vessan lattialla kun menin shokkiin siitä miten pahaksi ihan huomaamattani oli tilanne mennyt lääkityksen alettua ja meinasi käydä huonosti. Itketti myös se pelko ettei mulla ollut siinä ketään joka olisi pystynyt suojeleen mua ja huomannut nopean muutoksen ajoissa. Olisin voinut mennä syvemmällekin ja vahinko olisi tapahtunut.
Olo hiljalleen viikkojen aikana parani siitä ja vaikka mieliala matalalla edelleen niin itsemurha ajatukset poistui siihen lääkityksen lopetukseen.
Olen kuullut, että ssri lääkkeiden aloituksen yhteydessä tulisi seurata mahdollisia itsemurha-ajatuksia, koska lääke voi lisätä/ aiheuttaa niitä. Ihan hirbeää, ettei sinusta kukaan huomannut, mutta olipa hyvä, että itse huomasit. Sitä ei välttämättä itse hoksaa ajatella!
Järkyttävä ajatus, kuinka moni tekee itsemurhan lääkkeestä johtuen. Tosin jokaiselle lääkkeet ei vaikuta samalla tavalla.
Onneksi olet siinä nyt!
Olin syönyt lääkkeitä jo 5-6 viikkoa silloin ja siinä ajassa ne aloituvaikutukset pitäisi olla jo poissa. Lopetin lääkkeen äkkinäisesti säikähdyksestä joten sain sitten vielä päälle vieroitusoireitakin. Ei nuo lääkkeet kaikille sovi ja mulle ei selvästikään sopinut
Olen lukenut noista lopetusoireista, niitä monenlaisia. Kaikille ei tule myöskään niitä. Elimistösi todennäköisesti reagoi herkästi kyseisiin lääkkeisiin. Pelottaako sinua syödä jatkossa lääkkeitä tuon kokemuksen myötä? En ihmettelisi jos pelottaisi, vaikka kaikki lääkkeet eivät sinulle aiheuttaisikaan sivuoireita.
En ole sen jälkeen suostunut lääkityksiä käyttään masennuksen hoitoon.
Vieroitusoireina mulla esiintyi mm. sähköiskuja, unihäiriöitä, vapinaa, päänsärkyä, ahdistuneisuutta, jonkin asteista sekavuutta, olin hermostunut ja levoton, sydän tykytteli kovaa ja hikoilutti. Muut meni ohi muutamassa viikossa mutta unihäiriöt ja ahdistuneisuus kesti kauemmin.
Niin joo.. lihasnykäyksiä oli myös. Niihin mulla hermot meni kun en mahtanut mitään sille että käsi tai jalka nyki tahattomasti. En pystynyt lopettamaan sitä. Ihan kauheaa, mutta sitä kesti muutaman ensimmäisen päivä lääkkeen lopetuksesta.
Eli rääkkiä rääkin päälle! Huh, varmaan tuntui, ettei tulee koskaan selvää päivää. Varmasti ollut kamalaa!!
Jospa oot pidätellyt itkua vähän liian kauan. Itkemisen tarve kasvaa pidätys toisensa jälkeen ja lopulta kuppi, tai siis silmät, vaan vuotaa yli. e on ääriluonnollista. Itku laskee verenpainetta ja tekee muutakin hyvää, eli itke vaan rennosti. Hyvä musiikki voi myös helpottaa oloahttps://youtu.be/SlkOZe_NBqo?t=8
En ole pidätellyt. Matala verenpaine muutoinkin, jos tästä vielä laskee, pyörtyä läsähdän :D Itku puhdistaa. Pahamieli ei.
Kiva viesti silti, kiitos!
Pidätkö HB:n kappaleista? Onko liian meluisia tia liian rauhallisia?