Töissä perjantaina katselin ihmisten vilinää ja vajosin ajatuksiini. Sain mielleyhtymän maassa vilisteleviin muurahaisiin, samalla kun itse pujottelin töissä ihmisten seassa eteenpäin kohti määränpäätä. Törmäillään, hermot palaa, äkki pysähdyksiä: hups, törmäsin jonkun selkään...
Kaikilla on kiire, mutta mihin? Mihin me oikein ryntäillään? Missä se tulipalo on? Onko meillä kiire suorittaa elämää kohti hautaa? Milloin kiire loppuu? Kuoleman kohdatessa? Nautimmeko elämisestä vai suoritammeko sitä läpitte kauhealla kiireellä vain todetaksemme kuolin hetkien läheisyydessä että elämä menikin ohi huomaamatta suorittaessa sitä nauttimatta pätkääkään.
Miksi me ryntäilemme? Kuka sen kiireen luo? Ihminen itse? Mitä varten? Mihin meillä on kiire? Elämän loppu päähänkö juoksemme kiireissämme?
Kaikilla on kiire, mutta mihin? Mihin me oikein ryntäillään? Missä se tulipalo on? Onko meillä kiire suorittaa elämää kohti hautaa? Milloin kiire loppuu? Kuoleman kohdatessa? Nautimmeko elämisestä vai suoritammeko sitä läpitte kauhealla kiireellä vain todetaksemme kuolin hetkien läheisyydessä että elämä menikin ohi huomaamatta suorittaessa sitä nauttimatta pätkääkään.
Miksi me ryntäilemme? Kuka sen kiireen luo? Ihminen itse? Mitä varten? Mihin meillä on kiire? Elämän loppu päähänkö juoksemme kiireissämme?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiselle on hyväksi olla toimelias. Se on korvien välissä mitä pitää kiireenä sekä huonoa ajankäytön suunnittelua. Arjestakin voi nauttia. Työssä käydään, jotta saa rahaa tehdä kaikenlaista muuta kivaa, jos nauttii sellaisesta mihin tarvitaan rahaa. Ilman rahaakin voi tehdä kivoja juttuja, mutta ravinnon hankkimisen se tekee helpommaksi.
Sepä se kun tuolla missä olen töissä muut on ns. viihtymässä ja viettämässä vapaa-aikaa. Miksi silloinkin pitää suorittaa kiireellä?