kerran kokeilin viiltelyä. ekan kerran se oli rappimista ja haavojen pyyhkimistä alkoholipyyheillä. se sattui paljon ja auttoi sietämättömässä psyykkisessä kivussa. toise kerran viiltelin syvemmin. sitten hain apua. nyt on parempi olo, mutta silti viiltelen itseäni jotta saisin nukuttua/oltua normaalisti. itsensä satuttaminen on riiputtavaa. miten päästä tästä eroon
itsetuhoisuus
terä-iholla
556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun pitää keksiä muuta rakentavampaa keinoa purkaa stressiä ja pahaa oloa. Puhuminen, musiikin kuuntelu, lukeminen ja voimaurheilu...
kuuntele sinäkin aikamme suurinta profeettaa petri nygåårdia. petri sanoo: kokeilen kaikkea paitsi homostelua ja itsemurhaa. liity karavaaniin ja ala elää. on olemassa ASIOITA JOISTA JOISTA TULEE OIKEESTI HYVÄ OLO!!! KELAA MITÄ SÄ TEET.
torilla tavataan aamu neljält kun baarit on kii...peace&love.
;>
Se on hyvä lähtökohta, että tunnistat syitä, jotka saavat viiltelemään. Mitä tunne kertoo? Millä muulla keinolla voisit rauhoittaa itseäsi? Esim. rauhallinen hengittäminen, kirjoittaminen, lämmin juoma, lemmikin silittäminen, lämmin suihku tms. Mihin muuhun voisit keskittyä kuin tuohon yllykkeeseen? Etsi jotain kaunista tai mielenkiintoista katsottavaa ympäriltäsi tai mitä voit kuulla. Voitko luottaa siihen, että tunne menee ohi? Saatko keskusteluapua? Hoitoa masennukseen? Katja Myllyviita on kirjoittanut kirjan Vapaaksi viiltelystä, tietoa kirjan sisällöstä löytyy myös netistä.
Viiltely on muodikasta. Ihminen oireilee niillä tavoin, jotka ovat sallittuja tapoja reagoida kussakin yhteisössä/yhteiskunnassa. Tällä tavoin esim. anoreksia on yleistynyt. Monella viiltelijällä on jotain ulkoa opittua kaikua toiminnassaan - se ei ole itse keksittyä, vaan "varastettu" reagointitapa. Sama anoreetikoilla: suunnitellaan anoreetikoksi ryhtyminen, ja sitten mopo karkaa käsistä.
Korvaa viiltely jollain muulla toiminnolla. Niin simppeliä se on. Voit valita rakentavan tai ei-rakentavan korvaavan toiminnon. Rakentavaa on tarkastella oman itsen sisällä olevaa sontakasaa ja pyrkiä muuttamaan siellä jotain. Ei-rakentavaa on tehdä jotain muuta tuhoisaa.
Länsimaisessa lääketieteessä potilas on passiivinen kohde, joka syö lääkärin määräämiä pillereitä ja toteuttaa lääkärin määräämät hoidot. Itämaisissa hoidoissa sen sijaan nähdään potilaan oma vastuu. Potilaalla pitää olla itsellään halu toipua, muuten ei parannu, edes lääkärin avulla.
Itselläni on viiltelyyn ollut on-off suhde, olen siis aina välillä pariksi kuukaudeksi saanut lopetettua.
Juuri tuo keskittymisen kiinnittäminen johonkin muuhun auttaa. Jos pystyt puhumaan jollekin läheiselle, niin kerro tuntemuksistasi ja voitte tehdä jotain mukavaa/jutella jostain muusta asiasta niin kauan että olo menee ohi. Tai jos tykkäät liikkua, mene urheilemaan. Tee jotain, mistä tykkäät ja mikä vaatii keskittymistä. Ensimmäiset 3-5 päivää olen huomannut vaikeimmiksi..
Tsemppiä ja voimahali!