Miksi te muut äidit karsastatte minua ja vammaista lastani, leikkipuistoissa ja kerhoissa? Toisianne autatte, tuotte vuoroin lapsianne kerhoon, kutsutte käymään... miksi ette minua ja lastani? Kerran yksi lapsi olisi halunnut lapseni kotiinsa leikkimään, miksi kielsit? Ette ole tunteneet toisianne sen pidempään, jopa minun väsynyt järkeni ymmärtää, että vammaisen lapsen äiti ilahtuisi vielä tavallista enemmän vastavuoroisesta avusta. Pelkäättekö, että alkaisin hyväksikäyttää teitä ja joutuisitte valvomaan lastani minun puolestani? Vaikka...olisihan se ihanaa, jos joskus joku teistä voisikin valvoa minun lastani ja minä...istuisinkin siellä pöydässä tai puiston penkillä, muina miehinä juttelemassa teidän toisten kanssa kuin kuka tahansa äiti!
Miksi vammaista lasta ja äitiä ei auteta
Yksinyksinäinen
9107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sellasia nykyajan äidit valitettavasti ovat. Vauva-palsta on upean totuudenmukainen kuvaus suomalaisista äideistä, tai suomalaisista naisista ylipäätään.
Voi miten surullista kuulla :( otan osaa.. On varmaankin niin,että ihmiset eivät osaa omaa rajoittuneisuuttaan tulla juttelemaan,saati sitten koe halukkuutta ystävystyä-niin typerää! Löytyisikö teidän paikkakunnalta/netistä kehitysvamman omaavien lasten vanhemmille/lapsille suunnattuja vertaisryhmiä? Oon tosi pahoillani teidän puolesta,tiedän todella miltä tuntuu,kun syrjitään joukossa,myös lasta. Ihan hirveästi jaksamista ja halauksia sulle täältä! Jos asutte lähellä luontoa,suosittelen käymään metsässä mahdollisimman usein kävelyillä-se auttaa ainakin omaan jaksamiseen,luonnossa on voimaa(itse olen uuvuttavimpina ja yksinäisimpinä kausina käyttänyt sitä ja myös esim.meditointi auttaa stressaantuneeseen mieleen,suosittelen kokeilemaan vaikka iltaisin ennen nukkumaanmenoa,jos mieli on kovin kuormittunut..) Mitä jos vaikka kysyisit seurakunnasta diakonilta aikaa tai vaikka lasten kanssa toimivilta juttuseuraa tai vinkkejä teitä paremmin ymmärtävien löytämiseen? Vaikket olisikaan uskossa,esim.ev.lut kirkoilla on hyvää perheitä huomioivaa toimintaa ja hiukan rakastavampi ja lähimmäisen hyväksyvä katsomus useimmilla ihmisillä,jotka kirkkoon kuuluvat. Sillä niinhän se vain on,että yhteiskunta ja kollektiivi ei koskaan rakasta,vain yksilö voi rakastaa toista. Harvassa ovat ne jotka uskaltavat olla toiselle olemassa juuri silloin kun tarvitaan. Tsemppiä!
voimia sulle ja lapsellesi.. ihmiset pelkää erilaisuutta ja kun susta ei ole mitään hyötyä kylään ei kutsuta. he eivät ymmärrä, mitä itse oppivat sinun lapseltasi. onneksi itse olen ollut erilaisten lasten kanssa jo lapsesta asti. sekä työn kautta. kaikkea hyvää teille molemmille, jospa lapsellesi löytyy ystäviä.ihmisyys
Mikä estää sinua pyytämästä toisten lapsia teille kylään? Siitäkin voisi se vastavuoroisuus sitten muodostua. Siis jos et vain ja ainoastaan suunnitellut vain käyttäväsi näiden muiden äitien vieraanvaraisuutta hyväksesi? Taidat olla niin väsyneen näköinen, että suunnitelmasi näkyy päällepäin jo etukäteen.
Lisäksi kannattaa jo etukäteen miettiä valmiiksi se suhta, että koska lapsesi on vammainen, hänestä huolehtiminen vie ehkä yhden aikuisen panoksen kokonaan, kun taas yksi aikuinen katselee hyvinkin esim, 4 yövierailevaa itse itsestään huolta pitävää lasta kertaheitolla. Suhdan pitää siis olla oikeudenmukainen. Jos lapsesi on kovin "työllistävä" pitää sinunkin vastapainoksi osallistua kunnolla ja ehkä ajallisesti pitkään muiden eduksi.
Sydämetön kommentti. Etkä varmaan myöskään tajua, että vammaisen pikkulapsen äiti on yleensä paljon raskaampaa olla kuin ns. tavallisen. Sen kyllä ymmärtää, että esim. sinulla ei ole resursseja auttaa muita äitejä, jokaisella on omat työnsä. En minäkään niin paljon auta muita, en ehdi, tai ehkä en vain viitsi. Mutta miksi pitää kirjoittaa ilkeyksiä väsyneelle, yksinäiselle, ehkä masentuneelle?
Seurakin on tärkeää. Ei aina tarvitse tehdä mitään eikä edes järjestää erityisesti aikaa muille. Sekin on merkittävää, että ei suljeta ulkopuolelle. Lapset ottavat mallia vanhemmista. Ehkä juuri sinun lapsesi tai sinä itse on vielä joskus se, joka jätetään pois joukosta. Sinulle se tekisikin ihan hyvää, toisi ymmärrystä.
Minusta on naurettava ajatus, että jokaisen pitää aina tehdä täsmälleen saman verran. Siitä jos pidät kiinni, niin kannattaa jättää talkoot, luokkaretkirahakeräykset, harrastukset väliin (ehkä työpaikatkin). Sillä ei tule tapahtumaan. Huudatko taloyhtiön talkoissa sille selkäkipuiselle, joka haravoi vähemmän kuin sinä? Ja itse jotenkin naiivina kuvittelen, että lasten kyläilyssä on kyse kaverien kanssa olemisesta, lasten hyvästä mielestä, eikä sinun lepohetkestäsi.
(Äänestitkö muuten viime vaaleissa kokoomusta? Tuli vain jotenkin mieleen.)
Maailma on raaka huonompia kohtaan ollut aina tulee olemaan aina,niin ikävää kuin se onkin.Toiset samasta kärsivät varmasti parhaiten ymmärtävät.
Suomessa ei saa olla erilainen ei henkisesti ei fyysisesti. Kaiken pitää olla tapetin värisiä ettei erotu joukosta. Tämä on totuus.
Esimerkiksi oikean ravinnon puolesta puhujia haukutaan alimpaan helvettiin, koska he ovat erilaisia. Eivät usko lääketehtaiden huijauksiin.
Siinä näkyy ehkä nykyihmisten pinnallisuus. Minä itte asenne. Tai ehkä tosiaan osa vierastaa erilaisuutta..mitä en kyllä itse ymmärrä..jokainen on oma yksilönsä,tapoineen ja tuntoineen.Rohkeutta ihmiset ja huomioikaa toisetkin..ei tuijoteta omaan napaan! Kaikki mukaan tasavertaisina..ajatelkaahan ko tapausta omalla kohdallanne..miltä se tuntuisi..jäädä kaiken ulkopuolelle.
Olet tosi reipas kun kirjoitat ongelmasta!
Voithan kysyä ihan suoraankin niiltä toisilta äiteiltä.
Esim että "hei kuule, lapseni ja minä tunnemme itsemme surullisiksi kun meitä ei kutsuta milloinkaan" - voisi olla yksi aloitus. Se pistää jo muita ajattelemaan. Ehkä eivät vain ole uskaltaneet?
Keksi muita aloituksia. "Olisipa mukava jos tulisit joskus käymään, tervetuloa! Asun tuossa ihan lähellä tms". Eläkä sitten sure, jos eivät tule, kysy uudestaan.
Voisit myös kysyä lapsen sairaanhoitajalta. Ehkä hänellä on joitain kivoja ideoita missä käydä, tietää joitain yhdistyksiä. On myös joku blogi, oliko se "leijonaäitit" tai joku muu, missä äidit kirjoittelevat. En muista, googlaile.
Kyllä te saatte ihan varmasti seuraa, kun olet jo asialla.
Voimia sinulle ja lapsellesi ja iso halaus!