Matkalla Kapernaumiin opetuslapset kiistelivät keskenään, kuka heistä on suurin. Jeesuksen tiedustellessa, mistä he matkalla olivat keskustelleet, he esittivät Jeesukselle kysymyksen: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Jeesus vastaa heille hyvin konkreettisesti. Hän kutsuu luokseen lapsen, asettaa hänet heidän keskelleen ja sanoo: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”
Jumalan oma
Jumala on antanut lapselle hengen ja elämän. Hän on ensinnäkin suuri Jumalan luomistyön ihme. Psalminkirjoittaja toteaa: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme – – sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani.” (Ps. 139: 13–16.)
Eikä siinä kaikki. Jumala on Pojassaan lunastanut ja pyhittänyt jokaisen lapsen omakseen. ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin” (Jer. 1:5).
Pieni lapsi saa syntyä maailmaan Jumalan omana, sillä hän syntyy Kristuksen lunastamaan sukukuntaan. Järjelle käsittämättömällä tavalla Jumala Isänä on antanut lapselle uskon Kristukseen jo ennen tämän syntymää. Uskon kautta lapsi on Jumalan oma. Näin hän saa syntyä tähän aikaan Jumalan lapsena.
Kasteessa Jumala solmii liiton, hyvän omantunnon liiton, lapsensa kanssa. Liitossa Jumala lupaa armonsa uskon voimaksi jokaiseen päivään.
Lapsen syntymä on hänen äidilleen ja isälleen suuri ja onnellinen asia. Jeesus sanoi, että joka ottaa lapsen vastaan hänen nimessään, ottaa luokseen hänet. Lapsen suuruutta Jumalan silmissä korostavat Jeesuksen sanat: ”heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja” (Matt. 18:10). Isä ja äiti saavat lapsessa myös luottamustehtävän; vaalia ja hoitaa Jumalan omaa niin, että hän säilyttäisi uskon elämässään ja juurtuisi näin Jumalan valtakuntaan.
Armo ansiottomille
Jeesus asetti lapsen myös aikuisille, opetuslapsilleenkin, uskovaisen esikuvaksi. Keskinäisestä suuruudesta kiisteleviä Jeesus kehotti katsomaan avutonta, ansiotonta, vanhempiensa huolenpitoa tarvitsevaa ja siihen tyytyvää lasta. Tällainen lapsi opettaa aikuista nöyrtymään Jumalan huolenpidon kohteeksi.
Jumala antaa armonsa ansiottomalle. Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen tähden syntiselle Jumala antaa valtakuntansa evankeliumissa ilmaiseksi kaiken anteeksi.
Omiin hyviin tekoihinsa ja hurskauden ansioihinsa luottava jää tätä lahjaa paitsi. Jumalan valtakunta on armosta uskovien, ansiottomien valtakunta. Köyhien evankeliumi ja Jumalan valtakunta eivät kelpaa hengellisesti rikkaille.
Älkää halveksiko yhtäkään näistä vähäisistä
Vähäisiä ovat lapset, mutta vähäisiä ovat myös lastenkaltaiset aikuiset. Jeesus varoittaa johdattamasta yhtäkään heistä, uskovaisista, lankeemukseen. Lankeemukseen johdattamisessa on kysymys syötin asettamisesta. Eläimellehän syötti asetetaan loukun sisälle, ja kun eläin tulee sitä syömään, loukku laukeaa ja eläin jää satimeen.
Jeesus sanoi, että sellaiselle ihmiselle, joka tällaisten syöttien avulla houkuttelee häneen uskovaa ansaan, olisi parempi, että tämä upotettaisiin myllynkivi kaulassa mereen. Jeesuksen omat ovat Jumalan silmäteriä, kaikkein arvokkaimpia hänelle.
Monenlaiset houkutukset ja viettelykset piirittävät Jumalan omia. Monta kertaa ne saavat voiton. Synti voittaa ja haavoittaa omantunnon. Jeesus neuvoo panemaan synnin pois: ”Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen.”
Jumalan voima on vihollisen voimia väkevämpi. Tämä voima on kätkettynä evankeliumiin. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
Jeesus vastaa heille hyvin konkreettisesti. Hän kutsuu luokseen lapsen, asettaa hänet heidän keskelleen ja sanoo: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”
Jumalan oma
Jumala on antanut lapselle hengen ja elämän. Hän on ensinnäkin suuri Jumalan luomistyön ihme. Psalminkirjoittaja toteaa: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme – – sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani.” (Ps. 139: 13–16.)
Eikä siinä kaikki. Jumala on Pojassaan lunastanut ja pyhittänyt jokaisen lapsen omakseen. ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin” (Jer. 1:5).
Pieni lapsi saa syntyä maailmaan Jumalan omana, sillä hän syntyy Kristuksen lunastamaan sukukuntaan. Järjelle käsittämättömällä tavalla Jumala Isänä on antanut lapselle uskon Kristukseen jo ennen tämän syntymää. Uskon kautta lapsi on Jumalan oma. Näin hän saa syntyä tähän aikaan Jumalan lapsena.
Kasteessa Jumala solmii liiton, hyvän omantunnon liiton, lapsensa kanssa. Liitossa Jumala lupaa armonsa uskon voimaksi jokaiseen päivään.
Lapsen syntymä on hänen äidilleen ja isälleen suuri ja onnellinen asia. Jeesus sanoi, että joka ottaa lapsen vastaan hänen nimessään, ottaa luokseen hänet. Lapsen suuruutta Jumalan silmissä korostavat Jeesuksen sanat: ”heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja” (Matt. 18:10). Isä ja äiti saavat lapsessa myös luottamustehtävän; vaalia ja hoitaa Jumalan omaa niin, että hän säilyttäisi uskon elämässään ja juurtuisi näin Jumalan valtakuntaan.
Armo ansiottomille
Jeesus asetti lapsen myös aikuisille, opetuslapsilleenkin, uskovaisen esikuvaksi. Keskinäisestä suuruudesta kiisteleviä Jeesus kehotti katsomaan avutonta, ansiotonta, vanhempiensa huolenpitoa tarvitsevaa ja siihen tyytyvää lasta. Tällainen lapsi opettaa aikuista nöyrtymään Jumalan huolenpidon kohteeksi.
Jumala antaa armonsa ansiottomalle. Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen tähden syntiselle Jumala antaa valtakuntansa evankeliumissa ilmaiseksi kaiken anteeksi.
Omiin hyviin tekoihinsa ja hurskauden ansioihinsa luottava jää tätä lahjaa paitsi. Jumalan valtakunta on armosta uskovien, ansiottomien valtakunta. Köyhien evankeliumi ja Jumalan valtakunta eivät kelpaa hengellisesti rikkaille.
Älkää halveksiko yhtäkään näistä vähäisistä
Vähäisiä ovat lapset, mutta vähäisiä ovat myös lastenkaltaiset aikuiset. Jeesus varoittaa johdattamasta yhtäkään heistä, uskovaisista, lankeemukseen. Lankeemukseen johdattamisessa on kysymys syötin asettamisesta. Eläimellehän syötti asetetaan loukun sisälle, ja kun eläin tulee sitä syömään, loukku laukeaa ja eläin jää satimeen.
Jeesus sanoi, että sellaiselle ihmiselle, joka tällaisten syöttien avulla houkuttelee häneen uskovaa ansaan, olisi parempi, että tämä upotettaisiin myllynkivi kaulassa mereen. Jeesuksen omat ovat Jumalan silmäteriä, kaikkein arvokkaimpia hänelle.
Monenlaiset houkutukset ja viettelykset piirittävät Jumalan omia. Monta kertaa ne saavat voiton. Synti voittaa ja haavoittaa omantunnon. Jeesus neuvoo panemaan synnin pois: ”Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen.”
Jumalan voima on vihollisen voimia väkevämpi. Tämä voima on kätkettynä evankeliumiin. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
>>>>Eikä siinä kaikki. Jumala on Pojassaan lunastanut ja pyhittänyt jokaisen lapsen omakseen. ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin” (Jer. 1:5).
Pieni lapsi saa syntyä maailmaan Jumalan omana, sillä hän syntyy Kristuksen lunastamaan sukukuntaan. Järjelle käsittämättömällä tavalla Jumala Isänä on antanut lapselle uskon Kristukseen jo ennen tämän syntymää. Uskon kautta lapsi on Jumalan oma. Näin hän saa syntyä tähän aikaan Jumalan lapsena.<<<<
Raamatun jakeita sovellettaessa, on oltava tarkkana tekstiyhteyden kanssa, ettei vedä vääriä johtopäätöksiä. Huomaa, että Jumala puhui JEREMIALLE nuorena miehenä Juudan kuninkaan Josian 13. hallitusvuonna. Hän oli sen vuoksi yksi niistä harvoista ihmisistä, joiden syntymästä Jumala otti vastuun – puututtuaan asiaan ihmeen tai johdatuksen välityksellä – jotta hänestä voisi tulla hänen erikoispalvelijansa. Tällaisia miehiä ovat myös mm. Iisak, Simson, Samuel, Johannes Kastaja ja Jeesus.
Miksi hän sitten oli erityisen kiinnostunut Jeremiasta tämän hedelmöitymisestä lähtien? Koska Jumalalla oli mielessään erikoistehtävä häntä varten. Palvella profeettana Jerusalemissa sen jumalattomuuden johdosta ja sen kukistamisen aikana. Siksi hän saattoi sanoa: ”Ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin.” (Jeremia 1:5)