Ei hän varmaan minuun ole ihastunut tai minusta kiinnostunut. Olen vain oman ihastukseni sokaisema. Jos en olisi ihastunut, en huomaisi varmaan mitään kiinnostukseen viittaavaa. Hän vaikuttaa samanlaiselta minua kohtaan kuin ennen kuin ihastuin, näin kun järjellä miettii.
Ei tässä muuta, mutta tämä tilanne tuhoaa elämäni. En saa mitään aikaiseksi, en pysty keskittymään mihinkään. Miksei minun anneta unohtaa? En saa edes nukuttua. Viikonloppuna näin sekavia unia. Eräs oli sellainen, jossa hän puhui muiden kanssa ihastuksestaan johonkin toiseen. Toinen uni samana yönä oli sellainen, että aloitin seurustelemaan jonkun toisen naisen kanssa - entuudestaan tutun. Kaipa se pitäisi uniaan uskoa, että unohda, kun niin harvoin muutenkaan näen aiheeseen liittyviä.
En jaksaisi enää käydä paikoissa, joissa yleensä käyn. Näen hänet joka päivä enkä pysty unohtamaan. Yksikin hymy herättää toivon. Ajatukseni on niin sekaisin, etten näe mitään järkevää keinoa selvittää tätä.
Ketään muuta näin ristiriitaisessa tilanteessa?
Ei tässä muuta, mutta tämä tilanne tuhoaa elämäni. En saa mitään aikaiseksi, en pysty keskittymään mihinkään. Miksei minun anneta unohtaa? En saa edes nukuttua. Viikonloppuna näin sekavia unia. Eräs oli sellainen, jossa hän puhui muiden kanssa ihastuksestaan johonkin toiseen. Toinen uni samana yönä oli sellainen, että aloitin seurustelemaan jonkun toisen naisen kanssa - entuudestaan tutun. Kaipa se pitäisi uniaan uskoa, että unohda, kun niin harvoin muutenkaan näen aiheeseen liittyviä.
En jaksaisi enää käydä paikoissa, joissa yleensä käyn. Näen hänet joka päivä enkä pysty unohtamaan. Yksikin hymy herättää toivon. Ajatukseni on niin sekaisin, etten näe mitään järkevää keinoa selvittää tätä.
Ketään muuta näin ristiriitaisessa tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama tilanne mulla...
Ja mulla :)
Kuulkaa, helpottaisi varmasti, jos ottaisitte yhteyttä kyseisiin daameihinne selviitääksenne mahdollisuutenne. Ettekö uskalla vai mikä myt on?
Voisin olla juurikin se nainen, joka sydän syrjällään odottaa, muttei itse uskalla. Epäilee itseänsä ja sitä toista. Epäilee kaikkea niiden välillä. Miettii päivät, miettii yöt. Analysoiden jokaikisen sanan ja teon...
Miksi analysoida? Pyydä jonain rauhallisena iltana luoksesi vaikka teelle ja kysy mitä hän ajattelee sinusta.
Tee voisi kyllä rauhoittaa hmm.
Vähän sama tilanne mulla ja olen ihan neuvoton. Nainen, johon olin syvästi ihastunut, lipui käsistäni jostain kummasta syystä. Ei sen näin pitänyt mennä. Nyt hän ei edes halua nähdä minua. Pahinta on se, kun ei tiedä, mitä toinen ajattelee ja miksi. Mutta kaikella on merkitys. Niin tälläkin. Pitää vain toivoa, että vielä joskus saan pitää häntä kädestä ja kertoa hänelle nämä tunteeni, vaikka se olisikin myöhäistä. Se helpottaisi minua suuresti. Aloittajan pitää nyt vain jaksaa. Mitään varmaa tietoa ei sinullakaan hänestä ole, joten...vielä ei kannata luovuttaa.
Puhu sille naiselle. Itse ainakin olen näissä asioissa niin ujo etten rohkene ottaa ensimmäistä askelta. En sano mitään jos ei mieskään vaikka muuten olisi aika selviä merkkejä. Itsellä meni erään miehen kanssa asiat solmuun enkä uskonut että hän on minun suhteeni yhtään tosissaan kunnes myöhemmin hänen tekemisensä saivat toisiin aatoksiin, mutta vähän myöhässä. Edelleen mietin häntä toisinaan. Aina on se vaihtoehto, että jos... Mutta ikuisuuksiin ei voi odottaa, elämää on jatkettava.
millätavalla meni asiat solmuun??
Monimutkainen solmu. Tutustuttiin ja oltiin ystäviä. Hän yritti lähentyä, en antanut vastakaikua kun en uskonut et on tosissaan mun suhteen.
Oltiin kavereita ja hän antoi useita vinkkejä että on kiinnostunut, mutta en luottanut omiin havaintoihini vaan ymmärsin asian vasta myöhemmin. Hän tuli juttelemaan kahden kesken ja kertoi suoraan et on kiinnostunut, en vaan luottanut ja torjuin hänet koska muutenkin oli hankala elämäntilanne omista syistä johtuen. Myöhemmin kaduin rankasti mutten kehdannut palata asiaan kun kerran olin typerällä tavalla hänet torjunut. Hän oli edelleen aina tosi kiva ja hakeutui seuraan, mutta kaiken monimutkaisuuden jälkeen olin itse ihan kipsissä kun tykkäsin enkä saanut sanotuksi.
Jatkettiin ystävinä ja kumpikin jatkoi elämää omilla tahoillaan. Hän on sen jälkeenkin ollut aina tosi ihana mua kohtaan ja ne katseet... Sydän ei vaan voi unohtaa häntä vaikka muuten en teekään asialle mitään vaan elän elämää niin kuin kuuluu koska olen tehnyt valintani ja niiden mukaan mennään.
Kun nähdään, aina se sama tunne tulee pintaan ja tekis mieli vaan halata häntä. Mutta käyttäydyn neutraalisti. Tällä menty vuosia. Elämä jatkuu. Kaipa joku vuosi tunne laimenee, pitää luottaa siihen. Ei kyllä ole nähtykään hetkeen enää, mikä on varmaan ihan hyvä.
Näitä tulee ajateltua joskus. Elämä on ihmeellistä. Mikä lie tarkoitus että hän on tai oli elämässäni. Ehkä tarkoitus on kasvaa ihmisenä.
tänne?