Parin seuraavan viestin lainaus on etusivun ketjusta "Miksi Kesitaksen on vaikea uskoa":
--- --- ---
"Nyt tullaan asiaan!
Olipa hyvä, että Kesitas kysyit, noista opetuslapsista, koska muistaakseni en ole vielä heidän uskoontuloaan palstoilla selevittänytkään.
Se oli sillä tavalla, että noihin aikoihin Rooman valtakunnan itäosissa oli muutamia pieniä kituvia rauhanyhdistyksiä, mm. Kapernaumin rauhanyhdistys. Siellä oli silloin kolomipäiväset syysseurat niin kuin Oulussa nyt eilettäin. Köyhää porukkaa oli paikalla, pari kalastajaa ja joku maajussi (ei sitä tynäväläistä perunafarmaria näkynyt), Sepeteuksen poikia ja yksi lääkäri, jonka nimi muistaakseni oli Luukas, mutta köyhä reppana se oli, koska lääkärien palkat siihen aikaan olivat melko mitättömät. Se oli vähän turkulaisen lääkärin Samu Lumijärven näköinen. Tunnetko sinä Kesitas tuota nuorta turkulaista lääkäriä? Hän on puhujana Jumalan valtakunnassa.
Sinne Kapernaumin seuroihin oli kutsuttu puhujiksi joku Hurtig Torniosta ja sitten olivat ainakin Voittonen ja Juntunen ja Nurmela ja joensuulainen eläkeläispappi Mauri Hyvärinen. Siihen aikaan ei ulkopuolisia paljon tullut seuroihin niin kuin ei nykyisinkään, mutta tällä kerralla sinne oli tullut yksi kolmikymppinen rujo tyyppi, joka vähän ontui ja jolla oli aasinpureman jälkeen arpi poskessa, ja melkein kaljukin se oli ja hampaatkin mätänemistilassa. Niin vastenmielinen tyyppi, ettei kukaan tahtonut sen päälle katsoa.
Se tunnettiin kyllä Kapernaumissa ja sitä pidettiin melko vähämielisenä, mutta hyväntahtoisena hölmönä. Se oli nähty leikkivän aivan pienten lasten kanssa hiekkalaatikoilla ja se kuului höpöttäneen, että lasten kaltaisten on Taivasten valtakunta. Minä istuin siinä vähän matkan päässä takana ja ajattelin, että tuo nainen, joka istui sen höntin tyypin vieressä, taisi olla sen äiti. Joosef lienee ollut isä, vaikkei se kyllä yhtään samannäköinen ollut.
Ensiksi puhui Hurtig. Kauniin sanoin se maalaili kuvia siitä, kuinka meillä on ollut mukavaa Kapernaumin Siionissa tähän asti, mutta nyt on keskuteemme saapunut pahaa hajua, minkä alkuperä pitäisi mitä kiireimin perusteellisesti selvittää. Se oli kova puhe. Se höntti tyyppi, jonka nimeä tässä vaiheessa ei tiennyt vielä kukaan, siis se, joka istui Marian Ja Joosefin välissä, alkoi aivan vapista. Ja hän painautui äitinsä olkapäähän niin kuin kehitysvammaisilla on tapana. No eihän hän varsinainen kehitysvammainen sentään ollut, koska oli oppinut heprean kieltä melkein yhtä hyvin kuin sinä, Kesitas."
(---jatkuu---)
--- --- ---
"Nyt tullaan asiaan!
Olipa hyvä, että Kesitas kysyit, noista opetuslapsista, koska muistaakseni en ole vielä heidän uskoontuloaan palstoilla selevittänytkään.
Se oli sillä tavalla, että noihin aikoihin Rooman valtakunnan itäosissa oli muutamia pieniä kituvia rauhanyhdistyksiä, mm. Kapernaumin rauhanyhdistys. Siellä oli silloin kolomipäiväset syysseurat niin kuin Oulussa nyt eilettäin. Köyhää porukkaa oli paikalla, pari kalastajaa ja joku maajussi (ei sitä tynäväläistä perunafarmaria näkynyt), Sepeteuksen poikia ja yksi lääkäri, jonka nimi muistaakseni oli Luukas, mutta köyhä reppana se oli, koska lääkärien palkat siihen aikaan olivat melko mitättömät. Se oli vähän turkulaisen lääkärin Samu Lumijärven näköinen. Tunnetko sinä Kesitas tuota nuorta turkulaista lääkäriä? Hän on puhujana Jumalan valtakunnassa.
Sinne Kapernaumin seuroihin oli kutsuttu puhujiksi joku Hurtig Torniosta ja sitten olivat ainakin Voittonen ja Juntunen ja Nurmela ja joensuulainen eläkeläispappi Mauri Hyvärinen. Siihen aikaan ei ulkopuolisia paljon tullut seuroihin niin kuin ei nykyisinkään, mutta tällä kerralla sinne oli tullut yksi kolmikymppinen rujo tyyppi, joka vähän ontui ja jolla oli aasinpureman jälkeen arpi poskessa, ja melkein kaljukin se oli ja hampaatkin mätänemistilassa. Niin vastenmielinen tyyppi, ettei kukaan tahtonut sen päälle katsoa.
Se tunnettiin kyllä Kapernaumissa ja sitä pidettiin melko vähämielisenä, mutta hyväntahtoisena hölmönä. Se oli nähty leikkivän aivan pienten lasten kanssa hiekkalaatikoilla ja se kuului höpöttäneen, että lasten kaltaisten on Taivasten valtakunta. Minä istuin siinä vähän matkan päässä takana ja ajattelin, että tuo nainen, joka istui sen höntin tyypin vieressä, taisi olla sen äiti. Joosef lienee ollut isä, vaikkei se kyllä yhtään samannäköinen ollut.
Ensiksi puhui Hurtig. Kauniin sanoin se maalaili kuvia siitä, kuinka meillä on ollut mukavaa Kapernaumin Siionissa tähän asti, mutta nyt on keskuteemme saapunut pahaa hajua, minkä alkuperä pitäisi mitä kiireimin perusteellisesti selvittää. Se oli kova puhe. Se höntti tyyppi, jonka nimeä tässä vaiheessa ei tiennyt vielä kukaan, siis se, joka istui Marian Ja Joosefin välissä, alkoi aivan vapista. Ja hän painautui äitinsä olkapäähän niin kuin kehitysvammaisilla on tapana. No eihän hän varsinainen kehitysvammainen sentään ollut, koska oli oppinut heprean kieltä melkein yhtä hyvin kuin sinä, Kesitas."
(---jatkuu---)
Vastaukset 4
Vanhimmat
(--- launaus jatkuu ---)
"""
Silloin Olavi Voittosen tuli miespoloa sääli ja hän hivuttautui siihen lähelle ja puristi nuoren miehen kättä. Tämä onkin tähän mennessä ainoa kerta, kun Voittonen on saanut persoonakohtaisesti puristaa Herramme ja Mestarimme kättä, mutta seuraava kerta on ihan tulollaan, koska pianhan iäkäs Voittonen (s. 1941) siirtyy ajasta iäisyyteen. Pekka Nurmela ja Mauri Hyvärinen kävivät myös kättelemässä uusinta seuravierasta ja Viljo Juntunen läiski häntä selkään niin että nuorukainen alkoi yskiä. Oliko kyseessä lievä pahoinpitely? Tuskin. Uskovaiset veljet olivat vain innoissaan nähdessään vähimmässä lähimmäisessään Jumalan. Tosin he eivät silloin vielä tienneet, millaisten järisyttävien tapahtumien äärellä oltiin.
Noissa Kapernaumin syysseuroissa monet saivat parannuksen armon. Joukossa oli niitä, joista sittemmin tuli Jeesuksen opetuslapsia. Tuliko tämä asia nyt selväksi sinulle, Kesitas?
Siellä seurapaikalla lähellä pianoa istuskeli vierekkäin kaksi hyvinpukeutunutta naista lastensa ympäröimänä. Toinen oli naispappi Mari Leppänen ja toinen Päivämiehen blogisti Maarit Murtomaa. He olivat vuosikausia olleet hyviä kavereita ja kaveruus jatkui vieläkin, vaikka Mari ei enää jaksanutkaan olla Jumalan lapsi.
Mitä sitten tulee Abrahamiin niin me olimme hyviä kala- ja eräkavereita noina menneinä aikoina, ja sinä Kesitas et uskokaan, kuinka monta askia norttia me yhdessä vedeltiin kun me istuskeltiin milloin missäkin ja vähän yhdessäkin harjoiteltiin Abrahamin osaa uskon esi-isänä. Tiedätkö mikä murhe oli Abrahamilla päällimmäkisenä? No tietenkin se, että kun sen eukko Saara oli tullut vanhaksi ja rumaksi ja oli aivan maho eikä ollut saanut lasta. Miten minun sinun mielestäsi, Kesitas, olisi pitänyt lohduttaa häntä?
En minä muuta keksinyt kuin tarjosin uuden nortin ja taoin Abrahamia lapaluiden väliin ja sanoin, että turha luullakaan, että Jumala viivyttäisi lupauksiaan, vaan kaikki tapahtuu prikulleen niin kuin profeetat ovat ennustaneet. Ensin syntyisi Iisak. Varoitin Abrahamia, ettei vahingossakaan uhraisi eli tappaisi Iisakkia, koska tuo juttuhan oli vain Jumalan vitsailua. Ja sitten seuraavassa polvessa tulisi Jakob, joka oli varsinainen pukki, koska hänellä oli neljä vaimoa, ja yhdestä hänen pojistaan, Joosefista, tuli Egytin pääministeri.
Oletko Sinä Kesitas käynyt Egyptissä? Minun mielestäni siellä ei enää kovin selvästi näy Joosefin pääministerikauden myönteiset aikaansaannokset niin kuin meillä pääministeri Juna Sipilän työ. Muistaakseni sinä Kesitas et paljoakaan arvosta uskovaista pääministeriämme. Tiedätkö - Jumala on antanut hänelle pestin.
Sitten tulemmekin tekstisi loppupuolelle, jossa yllätät myönteisesti: Puhumalla mulkosilmistäni paljastat, että huumorintajusi on kehittymään päin. Minun silmäni eivät ole varsinaisesti mulkot, mutta kyllä minulla aivan näyttävät silmäpussit ovat. Uskon silmin yritän katsella ajan rajan taakse iankaikkisuuteen, ja vaikka en enää ihan nuori olekaan, voin kuunnella esimerkiksi tätä:
http://kauppa.srk.fi/product/275/nuorin-silmin-uskon-tiella-cd-80
"""
(--- LAINAUKSEN LOPPU ---)
la lähellä Jumalaa.
kuvituksen lentoa.
mä on?