Oon ihan sairas mustis

lääkäriin vaan, kyllä se siitä.

Olen samaa mieltä kun jepjepjep. Jos kerran suvussasi on mielisairautta ja jos itsestäsi jo tunnistat sairauden oireet, on kaikille paras, kun hakeudut hoitoon mahdollisimman nopeasti. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sairautesi saadaan kuriin, sen parempi. Jos se ehtii todella väkivaltaiselle asteelle, on sen hoitaminen jo vaikeampaa. Puhumattakaan siitä, että joudut vielä hankaluuksiin lain kanssa.

En osaa suoraan sanoa, mistä löydät apua nopeimmin. Mutta jos soitat vaikka terveyskeskukseen ja kerrot, että tarvitset pikaista mielenterveydellistä apua, niin eivätköhän he ohjaa sieltä eteenpäin. Jos tiedät jo valmiiksi jonkun psykologin, niin helpointa olisi tietysti jutella hänelle.

Hae hoitoa itsellesi jo nyt, ettei sinua myöhemmin tarvitse pakottaa.

Jotkut pystyvät elämään aggressiivisen mielenhäiriöisen ihmisen kanssa. Useimmat eivät, koska se raunioittaa usein myös oman elämän. Kertomasi perusteella tarvitset pikaista ammattiapua. Läheistenkin ihmisten ymmärrys loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun alat olemaan vakava uhka itsellesi ja ympäristöllesi.

Mene terveyskeskukseen, paikkakunnan koosta riippuen siellä voi olla terveyskeskuspsykologi, tai ohjaavat eteenpäin. Käy kuntasi nettisivuilla katsomassa, joissain kunnissa voi ajan varata suoraan psykologille. Eikä maksa mitään.

Juu tuohan oli niinkuin minun tekstiäni... Oon käyny psykologilla tämän takia, mutta eipä se mitään tehny. Määräsi vain masennuslääkkeitä!!!! Melkein suuttui kun olin lopettanut niiden syönnin (Enemmän haittaa kuin hyötyä) ja sen jälkeen ei antanut mulle uutta aikaa. Eli samassa tilanteessa ollaan......

ja äkkiä sähän oot jo melkein kuin isäs se on myöhäistä sitten ku oot tosissaan tehny jotain peruuttamatonta.
Terveyskeskukseen niinkuin olis jo hus hus =)

Älä nyt mitään lääkkeitä ala popsiin.
Vaan koita nyt miettiä pikkusen pidemmälle kuin oma nenäsi. Mietipä miltä susta tuntuis tollanen kohtelu ja käytös. Mietipä ihan oikeesti, että minkä takia se mies haluaa olla sun kanssas.

Mietipä vielä sitäkin juttua, että jos sulla on huono itsetunto, niin sulla on myös huono minäkuva. Alapa tutustumaan itseesi, ihan oiekasti, ja keräämään sitä luottamusta ensin itseäsi kohtaan. Tutustu itseesi ikäänkuin olisitkin joku toinen ihminen, saat varmasti uuden kuvan minästäsi. Ja opi näkemään itsesi realistisesti. Ei pelkästään ulkonäöstä vaan siitä minkälainen ihminen siellä sisällä on.
Ehkäpä tähän poikaystäväsi on rakastunut, mitä et itse vielä näe, sen tähden ehkä tämä mustasukkaisuus.

Mieti sanontaa, "joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle".

Luulenpa, että tästä löytyy jonkinlainen avain päästä eroon kohtauksista. Tosin aikaa tarvitaan.

sairaalloisen mustasukkainen..... epäilemättä kyllä!!!! ymmärrän että oot repinyt ex-valokuvia ja poistanu numeroita sen kännykästä, mutta mieti... se vaan raastaa sua sisältäpäin ... siis toi paska ( mustasukkaisuuus) uskon että miehesi myös kärsii tästä, ethän halua sitä hänelle?? esim. voitteko ollenkaan mennä ulos yhdessä kavereitten kanssa?? vai kökötättekö sinun mustasukkaisuuden vuoski vain v-louputkin kotona..
annan vinkin; yritäpä ottaa itseäsi niskasta kiinni ja unohda mustasukkaisuutesi , lopulta siinä voi käydä köpelösti ( tarkoitan mitä isäsi teki äidillesi) toivon parasta .. voimia ..

oot varmaankin puhunut miehes kanssa tästä asiasta, pakkomielteestäsi??? jos et, niin korkea aika olisi sitten tehdä se nyt!!!!

uskon että miehesi kyllä tietää asiasta!!! sen huomaa helposti.
jos et pysty hallitsemaan iste itseäsi, olisi varmaan hyvä vaihtoehto hakeutua psykologin puheille=) ei millään pahalla, mutta vaikuttaa että voisit tehdä ihan mitä vain ettei vaan joku toienne AKKA hipaisisikaan miestäsi...

sanoit että sulla on huono itsetunto.. sen huomaa myös " kirjoituksesta" vaikket olisi sitä kirjoittanutkaan.... koska kirjoitat että olet kaunis, ja saisit ihan kenet vaan suunnilleen ..
lykkyä tykö...
ps. muuta asennettas mieheäs kohtaan,
muuten voi olla ettei sulla oo enää miestä.

Jo nimimerkkisi kertoo sinusta jotain.Vaihda sitä, jos haluat aloittaa elämäsi uudelleen. Sinun pitää ensiksi oppia kohtelemaan itseäsi oikein, sen jälkeen voit edes ajatella "oikeaa" kohtelua muilta.

Mielestäni osaat hyvin tuoda tunteitasi ja ajatuksiasi esiin. Psykoterapiasta voisi olla sinulle paljon apua. Sinun täytyisi saada puhua terapeutille siitä, kuinka isäsi ja äitisi suhteelle kävi. Mielestäni siitä alkaisi sinun itsesi parantuminen. Olet joutunut kokemaan kovia, ja pahinta kaikessa olisi, jos itse toistaisit vanhempiesi virheet.
Isäsi on tehnyt virheen tappaessaan ja äitisi on tehnyt virheen sietäessään isäsi terrorisointia siihen pisteeseen asti, että henki menee.

Yritä alkaa asioiden kelaaminen siitä, että meillä kaikilla ihmisillä on omat ajatuksemme, halumme ja toiveemme. Kaikkea ei tarvitse toiselle kertoa, sillä ihmisen oman pään sisäinen juttu on ihmisen ominta aluetta, eikä sitä voi kukaan viedä häneltä pois. Ei edes tappamalla.

Mustasukkaisuus on sen mustasukkaisen oma ongelma. On kauhea pelko siitä, että toinen jättää ja että jää yksin. Siksi sinun kannattaisi hoitaa oma tuskasi ulos puhumalla siitä ammattilaisen kanssa. Opi tuntemaan itsesi ja tunteesi. Anna toiselle mahdollisuus omaan elämään. Opettele olemaan itsesi paras kaveri, joka ei koskaan hylkää.

Toivon sinulle rutkasti hyvää jatkoa ja mene ihmeessä psykologille. TSEMPPIÄ!

..se, että sä pystyt tiedostaan ton jutun. Sillon sille voi tehdäkin jotakin. Mulla itselläni on ystävätär, joka ei taida tota edes tiedostaa. Saattaa huutaa monta tuntia putkee ihan soopaa. Ei mitään syytä. Tykkäään tästä silti ihan tosissaan. Hiljattain löysi mun luota jonkun entisen, siis todella kaukaisen ystävättären joitakin kirjeitä ja jotain epäselviä muistilappuja, joitten alkuperästä itsekään en ole varma ja jotka luulin jo heittäneeni aikaa sitte veks ja jonkun naapuirin lähettämän joulukortin. Pinna palo täysin, hirvee mekastus ja nyt ei sitten ole kuulunutkaan vähään aikaan mitään. Pelottaa, että tulee turhan agressiivisissa merkeissä seuraavaksi kylään, kun on ollu hissukseen vähän aikaa ja miettiny yksikseen noita juttuja. Muuten tykkäisin tosissaan ja olisin ihan varmasti uskollinen, mutta siltä itseltä tulee haukkuessaan niin sikajuttua, ettei uskos sivistyneen ihmisen sanoiksi. sulla on sikäli pullat hyvin uunissa, että kun sä tiedostat itse ton jutun, niin siitä vaan johonkin ihan kunnolliseen terapiaan esim. tms. Tohon kannattaa vähän satsatakin. Toi sun kaveris varmaan tykkää ja arvostaa sua ja on sun tukenas jos sä ton liikkeen teet, koska siitä on molemmille etua. Se on sinänsä ihan luonnollista, että "omastaan" yrittää pitää kiinni ja sekään ei haittaa, jos ystävästä löytyy vähän "särmääkin", mutta jos menee överiksi, niin haittaa siitä on, kovastikin.
Mutta mitä mä teen ton omani kanssa, joka ei usko enää yhtään mihinkään...?

-Pera