Miltä tristä tuntuisi

Pahalta. Siksi en itse petä.

Tiedän kyllä miltä se tuntuu, mutta en jaksaisi muistella sitä. Ei tulisi mieleenkään koskaan satuttaa ketään sillä tavalla.

Kuka nyt tuollaista tykkäisi? Ei kukaan. Pettävät ovat alhaisinta saastaa. Kukin kantaa sen vastuun ja maineen tekemisistään. Jos joku nauttii salanaimisesta on yleensä jollakin tavalla mielenterveys ongelmia. Se ei ole koskaan hyväksyttävää tai muutoinkaan oikein opettaa edes salanaimisia jos on suhteessa. Sairasta hommaa.

Ihan sama mulle vaikka lähtis..voi keskittyä olennaiseen sen jälkeen.

Pettäminen on kimurantti asia. Se on parisuhteen kriisiin ajautumisen tulosta. Kun ei osata ratkaista suhteen ongelmia, mutta ei haluta erotakaan, niin toiset sitten ajautuu etsimään ratkaisua kolmansista osapuolista.

Minä olen aika paljon elämässä nähnyt, kokenut ja kuullut. Pettämiseen syypää tietenkin aina on pettäjä, koska hän on tehnyt väärän valinnan yrittäessään ratkoa suhteen ongelmia, mutta parisuhteessa on ennen pettämistäkin hyvin usein jo jokin pielessä josta sitten johtuu se että toinen sysäytyy pettämisen valinna suunnille.

Kuulen että itse katsoisin kokonaisuutta, vaikka kaiken kaikkiaan ajattelen niin että se loppu se suhde siihen. Todennäköisesti se olisikin suhteen loppu. Luottamus rikkoontuisi niin pahoin ettei sitä valitettavasti edes parhaalla tahdolla ja yrittämisellä enää korjatuksi saisi...mutta luulen että saattaisin syytellä itseänikin siitä että minua petettäisiin.

Olen sen verran vastuullinen ja syyllistyvä ihminen että kannan parisuhteessa sitä vastuuta parisuhteen voinnista ja suhteen asioista yhdessä sen toisen kanssa tai vaihtoehtoisesti jos toinen sellainen vempula niin sitten ihan yksin.
ja se pettämis tilanteessa varmasti veisi minut mietintöihin siitä mikä siihen johti?

Mitä meni vikaan? Olisinko voinut itse omalla erilaisella käytöksellä vaikuttaa siihen ?
Varmasti olisin myös vihainen, mutta luonteeni on sellainen että ensin olen vihainen varmasti toiselle, mutta minulla on taipumus vajota itsesyytöksiin ja itsevihaan ja sen kautta vajota masennukseen joten varmasti alkaisin pitään itseäni jotenkin viallisena ja syyttäisin itseäni koko asiasta. Ajattelisin että en olisi tarpeeksi hyvä, kaunis, seksikäs, osaava ja riittävä toiselle..


Uskon että varmaankin samana päivänä kun saisin tietää pakkaisin kamppeeni ja muuttaisin kaverille tai sukulaiselle "maanpakoon" tilannetta ja todennäköisesti alkaisin etsimään omaa asuntoa itselleni.

Suhteeseen tulisi ainakin tauko. Jatko siitä eteenpäin riippuisi pitkälle pettämisen syistä ja kyvystäni palauttaaa luottamusta. Vihasta tuskin ei kyse enää olisi vaan enemmänkin siitä että en koe pystyväni parisuhteeseen jos en luota. En halua epäillä miestäni ja jos joudun niin tekemään minusta on parempi poistaa mies kuviosta.

Pettyisin. Mutta ei se mun elämää romahduttaisi. Aika näyttäisi mihin päin menisin, jos asia saataisiin käsiteltyä voisi yhteinen taival jatkuakin. Jos taas se toinen olisi kumppanilleni tärkeämpi, minkäpä sille mahtaisin, siihen loppuisi se suhde.

Satutti, paljon. Olin vihainen, koin etten ole tarpeeksi riittävä, masennuin. Minulla sen jälkeen mies syyttänyt minua aina siitä etten luota, kun on kuulemma jo sanonut ettei tee enää sellaista. Mitkään teot ei kuitenkaan ole tukenut tuota sanomista ja etäisyys ja välinpitämättömyys on vain kasvanut. Ja senkin on sanonut olevan minun syytäni koska minusta ei voi tykätä eikä haluta minua jos en luota. Minusta taas luottamuksen palautumiseen tarvitaan ihan molempia, mutta sitähän et kysynytkään...

Kaikkien mielestä varmaankin todella hyvältä.... Pässi.

Miltä se nyt tuntuu..