Ajattelin nyt tänneki purkaa tunteitani ensimmäistä kertaa elämässäni. Aion puhua täysin totta mitään kaunistelematta omalta puoleltani.
Olimme parisuhteessa hieman yli 2 ja puoli vuotta. Omasta mielestäni suhde oli hyvä, toki ongelmiakin oli, mutta ei ne mitään ylitsepääsemättömiä olleet. Itselläni on ongelma, että saatan hermostua joskus pienistäkin asioista, varsinki nälissään. Ja silloin saatan korottaa ääntäni varmasti liikaa. En koskaan haukkunut hänen ulkomuotoaan millään tavalla, en ole koskaan sellaista kellekään tehnyt. Asiat mistä mainitsin, liittyivät hänen käytökseensä minua kohtaan tai sitten siihen iänikuiseen rahankäyttöön.
Koko aikana pillastuin vain kuusi kertaa. Viimeinen kerta oli hänen mielestään "liikaa" ja hän sanoi, että nyt sai riittää. Minä sanoin siihen, että jos sinä näin päätit, niin sitten sen varmaan täytyy mennä niin. Halusin kuitenki että oltaisiin vielä puhuttu asiat läpi, koska sitä ei tehty aiemmin. Missään vaiheessa aiemmin nainen ei sanonut, että jokin muukin olisi ollut pielessä hänen mielestään. En koskaan vaatinut häntä tulemaan luokseni (asuimme kumpikin omillamme), hän tuli aivan omasta tahdostaan lähes joka ilta minun luokseni. Kaiken piti olla seksiä myöten ihan kunnossa. Kunnes sitten viime torstaina pommi räjähti.
Halusin tietää, miksi kaikki yhtäkkiä muuttui täysin kokonaan, riita ei kuitenkaan ollut juuri aiempia kertoja kummempi. Koskaan en käynyt häneen millään tavalla käsiksi. Hän vältteli asiaa ja sanoi että "kaikki on nyt ohi, me ollaan ohi". Mä sitte aloin jo aavistaa asiaa. Kysyin häneltä monta kertaa, että ei kai hän oo menny uutta jo ottamaan. Lopulta hän myönsi, että uusi on jo kuvioissa.
Menin ihan suunniltani. Tällainen tilanne oli käynyt itselleni jo kerran aiemmin 10 vuotta sitten ja hän tiesi sen. Menin käymään hänen luonaan, huusin, puhuin ja itkin. Yritin kysyä häneltä, minkä vuoksi hän haluaa olla näin julma minulle. Sitten hän sanoi, että on joutunut "esittämään" minulle koko tämän vuoden. Olin aivan ihmeissäni, koska hän ei ollut maininnut mitään tuollaisesta koko vuoden aikana. Seksuaalisesti hän ei kuulemma yltänyt "tasolleni" ja se ei ollut hänestä ollut enää pitkään mukavaa. En kyllä joutunut seksiä koskaan vonkaamaan häneltä. Ihan itse hän sitä mielestäni halusi. Kaikki olikin ollut yhtäkkiä täysin paskaa, vaikka olin lähes satavarma siitä, ettei mikään ollut muuttunut.
Aloin jo rauhoittumaan asiasta ja sanoin hänelle, että eikö hän voisi antaa minulle aikaa hieman toipua. Tämä juttu sen uuden tyypin kanssa ei ollut alkanut edes viikkoa aiemmin. Kysyin uudestaan kun hän ei vastannut mitään. "Ei" hän sanoi. En ollut uskoa korviani. Sanoin uudestaan että tarvin vain hiemaa aikaa toipua tästä erosta. "Ei". Mä että et voi oikeasti sanoa noin. Mä en todellakaan tienny että kaikki meidän kohdalla oli pielessä ennenku just sillä hetkellä.
Sitten kävi ilmi että tämä uusi tyyppi oli tulossa hänen luokseen jo samana viikonloppuna. Mä en kestäny vaan itku pääsi taas entistä kovemmin. Kyllä minä eron kestän ja yksinolon, mutta tuo oli minulle hieman liikaa. Mä sanoin, että en lähde tästä sohvalta ennenku lupaa, ettei se mies tule. "Ei". Lopulta siinä kävi niin että naisystävän velipoika soitti poliisit ilman, että ees tuli katsomaan mikä on oikeasti tilanne. Mä sitten nöyrryin ennen ku virkavalta oikeasti ois tullu ja lähdin paikalta. Oli kohtuullisen paska olo.
Seuraavana päivänä mä laitoin viestiä, että ei oikeasti voi kellekään ihmiselle tehdä näin, ettei puhu asioista aiemmin ja lataa vain uutta pesään. Illalla pienessä kännissä avauduin viesteillä lisää, haukuin häntä ja varsinki sitä uutta miestä mitä moninaisimmin ikävin sanankääntein. Lopulta nainen suostui siihen, ettei se uus mies tule sinä vkl. Olin jo aiemmin sanonut, etten kestä tällaista ja tuntuu oikeasti siltä että kaikki loppuu nyt. Se oli ihan faktaa kaiken lisäksi, tunne ainakin oli sellainen. En kylläkään sitä heti olisi ollut tekemässä. Viimeseksi viestiksi laitoin kuitenki viisaudessani, että "hyvästi iäksi" ja blokkasin hänet puhelimestani.
No hommassahan kävi sitte vielä illalla niin, että naisystävä ja hänen äitinsä päättivät soittaa hätäkeskukseen ja kohta ovella rimputtikin poliisit. Poliisit jutteli rauhallisesti ja käskivät nousta rauhallisesti myös maijaan, minkä teinkin. Istuin sitten seuraavat kahdeksan tuntia putkassa. Oli muuten ensimmäinen kerta ja kohtalaisen ahdistava sellainen. Toivottavasti ei tarvi enää koskaan joutua.
Oli kohtalaisen outoa, että hänen äitinsäkään ei soittanut mulle, vaikken ollut häntä blokannut. Muutenkin hänen äitinsäki sanoi vaan "sun pitää vaan päästä eteenpäin" Tätä hän hoki mulle. Ja he eivät itse vaivautuneet edes tulemaan katsomaan, oliko jokin oikeasti hätänä. Ja tämänkään jälkeen hän ei antanut minulle aikaa toipua. Olen henkisesti aika rikki tällä hetkellä. Tiedän että varmaan jossain vaiheessa toivun. En voi tällä hetkellä muuta kuin ajatella häntä. Ja sitä että hän ilakoi jonkun muun kanssa.
Olimme parisuhteessa hieman yli 2 ja puoli vuotta. Omasta mielestäni suhde oli hyvä, toki ongelmiakin oli, mutta ei ne mitään ylitsepääsemättömiä olleet. Itselläni on ongelma, että saatan hermostua joskus pienistäkin asioista, varsinki nälissään. Ja silloin saatan korottaa ääntäni varmasti liikaa. En koskaan haukkunut hänen ulkomuotoaan millään tavalla, en ole koskaan sellaista kellekään tehnyt. Asiat mistä mainitsin, liittyivät hänen käytökseensä minua kohtaan tai sitten siihen iänikuiseen rahankäyttöön.
Koko aikana pillastuin vain kuusi kertaa. Viimeinen kerta oli hänen mielestään "liikaa" ja hän sanoi, että nyt sai riittää. Minä sanoin siihen, että jos sinä näin päätit, niin sitten sen varmaan täytyy mennä niin. Halusin kuitenki että oltaisiin vielä puhuttu asiat läpi, koska sitä ei tehty aiemmin. Missään vaiheessa aiemmin nainen ei sanonut, että jokin muukin olisi ollut pielessä hänen mielestään. En koskaan vaatinut häntä tulemaan luokseni (asuimme kumpikin omillamme), hän tuli aivan omasta tahdostaan lähes joka ilta minun luokseni. Kaiken piti olla seksiä myöten ihan kunnossa. Kunnes sitten viime torstaina pommi räjähti.
Halusin tietää, miksi kaikki yhtäkkiä muuttui täysin kokonaan, riita ei kuitenkaan ollut juuri aiempia kertoja kummempi. Koskaan en käynyt häneen millään tavalla käsiksi. Hän vältteli asiaa ja sanoi että "kaikki on nyt ohi, me ollaan ohi". Mä sitte aloin jo aavistaa asiaa. Kysyin häneltä monta kertaa, että ei kai hän oo menny uutta jo ottamaan. Lopulta hän myönsi, että uusi on jo kuvioissa.
Menin ihan suunniltani. Tällainen tilanne oli käynyt itselleni jo kerran aiemmin 10 vuotta sitten ja hän tiesi sen. Menin käymään hänen luonaan, huusin, puhuin ja itkin. Yritin kysyä häneltä, minkä vuoksi hän haluaa olla näin julma minulle. Sitten hän sanoi, että on joutunut "esittämään" minulle koko tämän vuoden. Olin aivan ihmeissäni, koska hän ei ollut maininnut mitään tuollaisesta koko vuoden aikana. Seksuaalisesti hän ei kuulemma yltänyt "tasolleni" ja se ei ollut hänestä ollut enää pitkään mukavaa. En kyllä joutunut seksiä koskaan vonkaamaan häneltä. Ihan itse hän sitä mielestäni halusi. Kaikki olikin ollut yhtäkkiä täysin paskaa, vaikka olin lähes satavarma siitä, ettei mikään ollut muuttunut.
Aloin jo rauhoittumaan asiasta ja sanoin hänelle, että eikö hän voisi antaa minulle aikaa hieman toipua. Tämä juttu sen uuden tyypin kanssa ei ollut alkanut edes viikkoa aiemmin. Kysyin uudestaan kun hän ei vastannut mitään. "Ei" hän sanoi. En ollut uskoa korviani. Sanoin uudestaan että tarvin vain hiemaa aikaa toipua tästä erosta. "Ei". Mä että et voi oikeasti sanoa noin. Mä en todellakaan tienny että kaikki meidän kohdalla oli pielessä ennenku just sillä hetkellä.
Sitten kävi ilmi että tämä uusi tyyppi oli tulossa hänen luokseen jo samana viikonloppuna. Mä en kestäny vaan itku pääsi taas entistä kovemmin. Kyllä minä eron kestän ja yksinolon, mutta tuo oli minulle hieman liikaa. Mä sanoin, että en lähde tästä sohvalta ennenku lupaa, ettei se mies tule. "Ei". Lopulta siinä kävi niin että naisystävän velipoika soitti poliisit ilman, että ees tuli katsomaan mikä on oikeasti tilanne. Mä sitten nöyrryin ennen ku virkavalta oikeasti ois tullu ja lähdin paikalta. Oli kohtuullisen paska olo.
Seuraavana päivänä mä laitoin viestiä, että ei oikeasti voi kellekään ihmiselle tehdä näin, ettei puhu asioista aiemmin ja lataa vain uutta pesään. Illalla pienessä kännissä avauduin viesteillä lisää, haukuin häntä ja varsinki sitä uutta miestä mitä moninaisimmin ikävin sanankääntein. Lopulta nainen suostui siihen, ettei se uus mies tule sinä vkl. Olin jo aiemmin sanonut, etten kestä tällaista ja tuntuu oikeasti siltä että kaikki loppuu nyt. Se oli ihan faktaa kaiken lisäksi, tunne ainakin oli sellainen. En kylläkään sitä heti olisi ollut tekemässä. Viimeseksi viestiksi laitoin kuitenki viisaudessani, että "hyvästi iäksi" ja blokkasin hänet puhelimestani.
No hommassahan kävi sitte vielä illalla niin, että naisystävä ja hänen äitinsä päättivät soittaa hätäkeskukseen ja kohta ovella rimputtikin poliisit. Poliisit jutteli rauhallisesti ja käskivät nousta rauhallisesti myös maijaan, minkä teinkin. Istuin sitten seuraavat kahdeksan tuntia putkassa. Oli muuten ensimmäinen kerta ja kohtalaisen ahdistava sellainen. Toivottavasti ei tarvi enää koskaan joutua.
Oli kohtalaisen outoa, että hänen äitinsäkään ei soittanut mulle, vaikken ollut häntä blokannut. Muutenkin hänen äitinsäki sanoi vaan "sun pitää vaan päästä eteenpäin" Tätä hän hoki mulle. Ja he eivät itse vaivautuneet edes tulemaan katsomaan, oliko jokin oikeasti hätänä. Ja tämänkään jälkeen hän ei antanut minulle aikaa toipua. Olen henkisesti aika rikki tällä hetkellä. Tiedän että varmaan jossain vaiheessa toivun. En voi tällä hetkellä muuta kuin ajatella häntä. Ja sitä että hän ilakoi jonkun muun kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen pahoillani.
Ei ole sitten yhtään luotettava, en usko että edes sen seuraavan kanssa onnellinen.