En muista vuosiin viikkoa, johon ei liittyisi ahdistavia hetkiä. Ne kestävävät monia tunteja kerrallaan. Kuitenkin ahdistusten kanssa voi elää. En käytä lääkkeitä.
On vaan tympeä, virikkeetön ajatusten juoksu. Piilotajunta tuotta esiin myös uskonnollisia musiikkikappaleita kun kotini oli jonkin verran uskonnollinen.
"Deletän" ne mielestä pois opettelemillani viisuilla. Tressaava työsuma aiheutti liian lyhyitä yöunia. Viime yönä sain nukutuksi sentään ehkä 5-6 tuntia.
Nyt jo silti väsyttää ja kyllöittää kun huolestun kokonaan sippaamisestani.
On vaan tympeä, virikkeetön ajatusten juoksu. Piilotajunta tuotta esiin myös uskonnollisia musiikkikappaleita kun kotini oli jonkin verran uskonnollinen.
"Deletän" ne mielestä pois opettelemillani viisuilla. Tressaava työsuma aiheutti liian lyhyitä yöunia. Viime yönä sain nukutuksi sentään ehkä 5-6 tuntia.
Nyt jo silti väsyttää ja kyllöittää kun huolestun kokonaan sippaamisestani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lataa jääkaappiin muutama siideri tai bisse lääkkeeks kun ahistus alkaa. Ehkä pari iltakaljaa vois auttaa nukkumisee. En tarkota että ryyppäämään tarvii alkaa jos vähempi riittää. Ja nyt älä ala selittää että ku oon uskossa ni en voi juua. Höpö höpö. Jeesus kavereineen tinttas punkkua ja niil oli varmaa hyviä iltasessioita nuotion äärellä pikku tinassa. Se nyt vaan on niin että alkoholi sopivasti käytettynä lievittää parhaiten ahistusta. Tätä et tosin yheltäkää lääkäriltä koskaan kuule. Pidä homma lapases ja hyvin menee!!!!
;>
Ilman yömyssyä en ole nukkumaan käynyt miesmuistiin. Ihan tuhtia tavaraa ettei pissaneritys lisääntyisi.Olen jäljittänyt tuon perusahdistuksen juuria.
Juontuvat 2-3 ikävuoden väille.
Omaterapiatkin helpottavat jos arvelle tietävänsä työkaluja näiden käyttöön.
Mittalasi on usein niin piripinnassa ettei pisaraakaan enää uusia vastoinkäymisiä saisi sattua. Työelämä päättyi loppuunpalamiseen.
Alkoholi voi auttaa nukahtamaan, mutta huonontaa unen laatua jo pienillä määrillä. Siksi alkoholi ei ole koskaan järkevä tapa uniongelmien hoitoon. Ei se kyllä ole mikään lääkekään. Lähes poikkeuksetta alkoholilla itseään "hoitovat" vain lisäävät sillä ongelmiaan.
Okei.... Petri nygårdin sanoin: alkoholi ei ratkaise ongelmia, mutta eipä kyllä vittu maitokaan. Mitä sä voisit tehä toisin täst eteepäin ettet syrjäytys? Ooksä lopettanu sen Burn outin murehtimisen? Ei sille varmaa mitää voinu. Menneit ei voi muuttaa takas ei pääse. Jotenkin voisit kelata sen kuka nyt oot,millanen oot ja hyväksyy ittes sellasen ku oot. Ja sit hakeutuu ihnisten ilmoille. Uutta virtaa elämään jostain....
;>
Onpa sinulla viisas konsti kun hyväksyt ahdistuksen osana elämää ja voit sitä näin hallita. Varmaan kokemusesi on ylinen ja ihmisen elämää kuuluu myös tummia ja harmaita hetkiä.
Uskovaisena ajattelen että nuo uskonnolliset piisit ovat sinulle painajainen, jos muistoihin liittyy ankaria tulenkatkuisia saarnoja ja Jumalan rangaistusta. Onko se vinkki että noiden ahdistusten taustalla on jokin käsittelemätön pelko ja ne herättelevät ikäviä patoumia alitajunnasta tietoisuuteen.
Voi olla myös että nuo hengelliset laulumuistot ovat sinulle lohtu ja apu taivaasta. Pyhä Henki tahtoo näin ahdistuksen hetkinä muistuttaa että on olemassa Taivaallinen Isä, joka tahtoo hoitaa, vapauttaa sinut kaikesta ahdistuksesta.
Ikäihmistä saattaa ahdistaa myös lähestyvä elämän päättyminen ja kuolema, avuttomuus maallisen taipaleen loppuvaiheissa.
Yöllä kun ei saa unta, niin sitä pohtii kaikkea. Taustalla on vielä vuosien saatossa kertynyttä työuupumusta.
Onko sinulla joku luotettu, kumppani tai kaveri, jonka kanssa miettiä ja jutella syvällisiä.
Koin elämäni ankeimmat ajat vaimon sairastuttua pysyvästi. Toispuolinen halvaantuminen oli hänelle armelias mutta omaiselle kärsimys.
Tuli melkein täydellinen pysähtyminen. En selvinnyt kotitöistäni. Ystävälliset naapurit näkivät tilanteeni ja auttoivat vähän kaikessa pahimman yli.
Hyvät toimintapäivät putkeen näinä viikkoina ovat piristäneet. Ahdistus ajaa toimintaan pois murehtimisesta ja asioiden vatvomisesta.
Suuri helpotus on ollut irrottautua alkoholin naukkailemista ahdistuksen purkamiseksi. Oli ilo viimein huomata, että naukkailu lisää niitä.
Olen laiminlyönyt lähiomaisia niin kauan että hekin ovat luopuneet syrjäytyjän piristämisestä. Pieni liri maksujen kanssa hiukan huolettaa.
Käsitänkö oikein, että vaimo ei ole enää elossa. On se kova pysähdys puolisolle, kun noin kova sairaus kohtaa. Paljon on Niina Mikkonenkin saanut kärsiä ja omaishoitajan roolissa.
Ei ole ihme jos ei jaksa eikä selviä omin avuin. Hienoa että on ollut auttavaisia ja ymmärtäväisiä naapureita ja ystäviä.
Hyvä ettei alkoholi ole enää pakopaikkasi.
Jospa nyt pikkuhiljaa yrität ottaa yhteyttä niihin omaisiin. Kun ei mene rahaa enää viinaan, niin jospa talouskin tulee sitten kuntoon.
Iloista mieltä ja unta.