Miten te muut 40 -ikäiset olette kokeneet sinkkuuden näin aikuisena? Tuntuu vaan vaikealta löytää ketään tässä iässä... elämässä on jo tapahtunut kaikenlaista, ei ehkä halua toistaa vanhoja virheitään ja siten on jo kirkastunut mitä oikeasti haluaa parisuhteelta. Mutta omat odotukset ja todellisuus ovat niin kaukana toisistaan. Ja missä kaikki aikuiset lesbo-ja binaiset ovat ylipäänsä? En ole ikuisuuksiin edes tavannut yhtään sellaista naista, joka vetoaisi minuun. Miten teillä muilla? Voiko tässä iässä oikeasti vielä tavata sen oikean?
Rakkauden löytäminen keski-iässä
TunnistaisinpaSinut
11129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä vaan, ihan varmasti voi tavata ihmisen, jonka kanssa voi jakaa rakkauden ja kumppanuuden! Se tulee, kun sitä vähiten odottaa ja kun keskittyy aidosti niihin asioihin, jotka ovat omaa sydäntä lähellä. Kaikki vanhat kurjat kokemukset on aika jättää taakse. Tulevaisuudesta voi todeta sen verran, että haluaa parisuhteen ja haluaa kokea Ison Rakkaustarinan, mutta muuten huomio kannattaa suunnata hetkeen ja elää ihan täyttä omannäköistä elämää. Kun on tyytyväinen elämäänsä, rakkaus virtaa vapaasti. Rohkeasti mukaan kaikkeen sellaiseen, joka jopa vähän pelottaa. Uudet asiat tuovat kutkutusta ja se kutkutus on aika otollinen maaperä kaikenlaisille muillekin positiivisille viboille.
Olen samaa mieltä. :)
Moikka :) Itse 37 vuotta ja sinkkuna jo vuosia..(8.v.)Jotenkin ruvennut miettii et olishan se mukava jos joku elämässä jonka kanssa jakaa asioita..baarit ei kiinosta,kerran kokeilin jotain sokkonetti treffi iltaa ja oli ihan katastrofi :D
En etsi enää perinteistä parisuhdetta, enemmänkin sellaista kahden aikuisen vapaata yhdessäoloa. Siis tietenkin oletan siihen sisältyvän intohimoa ja henkistä yhteyttä, mutta en taitaisi enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Ja jos tapaisin jonkun minua kiinnostavan naisen, ottaisin kyllä isonkin riskin saadakseni selville tulisiko meistä jotain.
Mitä tarkoitat ottamalla "isonkin riskin"?
Se mikä minusta on "suuri riski" ei sitä kaikille ole. Jotkut osaavat käsitellä epäonnistumisen pelkoa paremmin, eivätkä anna sen määritellä tavoitteleeko haluamaansa vai ei. Mutta me elämme täällä vain kerran. Ei kannata tuhlata mahdollisuuksiaan onneen pelkäämällä. Eli parempi toimia pelosta huolimatta. Aion siis olla valmis astumaan ulos turvallisuusvyöhykkeeltäni.
Mulla on - onneksi - tilanne, että vanhat, ikävät jutut ovat todella kaukana menneisyydessä ja tapahtuneet vain ja ainoastaan miesten kanssa. Kun elin sitä ns. bi-vaihetta, ts. etsin itseäni. Ja löysinkin, mulla on ollut muutama pitkä suhde naisten kanssa. Mä myös 40 ja yksin, todella yksin tässä nyt mennään 😢 Moni puhuu Qruiserista, että siinä vasta on paras, ainoa jne. paikka löytää seuraa, mä en näe siellä mtn mielenkiintoista. Baareista ja bileistä varmaan löytyy lyhyitä ja/tai alkonhuuruisia suhteita, mulle ei kumpiakaan, KIITOS 😃 Ai niin, jäi tärkein sanomatta: en todellakaan aio viettää loppuelämääni yksin !
Lähdetkö treffeille kanssani? Minäkin 40 , lähemmäs 50.
Hmm, missä päin olet ? Millainen olet ? Mitä etsit ? Laitatko esim. s-postisi, mulla on nyt vain tuo yksi toimiva. Toisaalta saan hommattua uuden vaikkapa jo huomenna 😉
Olen pääkaupunkiseudulta
Mä en, hyvin kaukana sieltä ...