mikä lankeaisi ylleni jos sinut saisin.
En koskaan kestäisi sitä paheksuntaa ja vihaa
Tännetämä
57424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Mistä moinen?
Mitähän tommoinen voi tarkoittaa?
No siinä tapauksessa olet vaikeassa tilanteessa. Minulle taas ei ulkopuolisten kommentit niin paljon paina. Vaikka tiedänhän minä, että tämä ei ihanteellisin tilanne ole ja olin vannonut, etten varmasti tee sellaista. Sitten sitä ehkä joutuukin pyörtämään omat vannomisensa.
millaista?
Vastaa varattujen vehtailusta kyse.
Ymmärrätkö, että on ihan eri asia, jos varatut "vehtaavat" toistensa kanssa, pettävät jne. muuta vastaavaa, kuin että varatut rakastuvat aidosti? Ja hoitavat tilanteen puolisoidensa kanssa rehellisesti ja kunnioittaen ennen kuin ryhtyvät olemaan toistensa kanssa?
Kuten tuolla alemmas kirjoitin, asiat voi hoitaa todella monella tapaa.
Tuskin kukaan haluaa olla siinä tilanteessa, jossa puoliso pettää. Toisaalta kukaan tuskin haluaa olla parisuhteessa, jossa toinen ei oikeasti rakasta, eikä ole rehellinen sen suhteen.
Pettäminen ja valehtelu/epärehellisyys on niitä asioita, jotka ovat hirveitä. Ei se, että joku ihan oikeasti rakastuu ja hoitaa asian kunnolla. Ne on kaksi ihan eri tilannet
Kumman vaihtoehdon haluaisit omalle kohdallesi mieluummin:
Sen, että puolisosi kertoisi, että on rakastunut toiseen ja haluaisi viettää loppuelämänsä hänen kanssaan. Ero olisi tulossa.
vai
Sen, että viiden vuoden päästä paljastuisi, että puolisosi on ollut viisi vuotta rakastunut toiseen, olisi koko ajan halunnut olla hänen kanssaan, mutta säälistä jäi suhteeseen kanssasi. Joka kerta, kun hän on vastannut sinulle "minäkin rakastan sinua", hän on ollut epärehellinen.
Se, että on oikeasti rehellinen puolisolleen siitä, ettei rakasta häntä, antaa mahdollisuuden myös aitoon onneen hänelle. Tällöin hänellekin tulee mahdollisuus löytää elämässään henkilö, joka rakastaa häntä kaikkein eniten.
Ainakin itse toivoisin, että jos olisin parisuhteessa jonkun kanssa, joka olisi oikeasti rakastunut toiseen, että hän kertoisi sen minulle. Vaikka se voisi tehdä kipeää, niin haluaisin ehdottomasti tietää. Sitten voisimme saattaa parisuhteemme päätökseen ja minäkin voisin saada sellaisen ihmisen, joka ihan oikeasti haluaa olla kanssani kaikkein eniten. Loppupeleissä olisin todennäköisesti onnellisempi silloin, kun olisin löytänyt jonkun, joka haluaa oikeasti olla kanssani, kuin silloin, että toinen olisi jäänyt parisuhteeseen kanssani vain säälistä. En ikinä haluaisi sellaista säälisuhdetta.
Olisin aika monta kertaa loukkaantuneempi, jos hän olisi ollut suhteessamme epärehellinen, kuin siitä, että hän kertoisi olevansa rakastunut toiseen.
Epärehellisyydellään hän tavallaan kieltää oikean onnen minulta. Koska ei se suhteemme kuitenkaan olisi aidosti onnellinen, jos toinen on rakastunut johon kuhun muuhun kuin minuun.
Ymmärrän kyllä. Olen jo ajatellutkin sitä ja mahdotonta se olisikin.
sinulle vaikeampaa kuin minulle. Mutta minulle tilanne olisi myös melko kestämätön. Eihän se ole mahdollista.
Jo nyt siitä on saatu vihjeitä mitä se voisi olla, se vaino. Sitten se olisi vain massiivisempaa. Kivitettäisiin.
Niin varattua kun nai salassa ei maine ainakaan parane. Kuka nyt paheksuisi miehen uutta naista joka pani salassa kun toinen oli vielä varattu. Vihaa sen jälkeen varmaan sen varatunkin läheiset kun tietoon tulisi. Puhumattakaan ex puolison ystävät ym. Ympärillä olevat ihmiset. Muutoin paheksumista tai vihaa uutta valittua kohtaan en usko olevan. Totuushan tämä hyvä kun itse sen huomaat.
Tuon lisäksi ajattelen, että en kestäisi nähdä muiden kärsimystä.
Se on totta. Pahin juttu.
Ymmärrän, miksi ajattelette noin. Niin mäkin tavallaan teen. Asian voi silti kääntää myös monella muulla tavalla. Miksi niiden muiden pitäisi nähdä ja kestää teidän kärsimyksenne, koska teette asioita, joita ette haluaisi, vaan, koska ajattelette, että silloin muut eivät kärsi? Toi on ehkä se pahin juttu, että tekee jotain vasten tahtoaan vaan, jotta joku muu ei ehkä kärsi. Voitte miettiä, onko ne ihmiset, joiden ajattelette mahdollisesti kärsivän, sitten tyytyväisiä nykytilanteeseen? Siihen, että pidätte heidät vaan "tyytyväisinä", vaikka siellä taustalla ei ole oikeaa tahtoa toimia niin?
En tosiaan tiedä, yhtään, mistä aloittajan tilanteessa on kyse, mutta hän kirjoittaa "jos sut saisin". Haluaako tämä "sut" sinut yhtä paljon kuin sinä hänet? Eikö hänen kärsimyksensä merkkaa yhtään mitään? Arvotat tässä nyt oman kärsimyksesi, hänen, jonka haluaisit, kärsimyksen ja tyyppien 3-100 kärsimykset. Arvotat ne niin, että sinun ja hänen kärsimyksillä ei ole mitään väliä, mutta henkilöiden 3-100 kohdalla mikään muu ei ole tärkeämpää kuin heidän mahdollinen kärsimyksensä. Vaikka yhtä hyvin he voivat kärsiä nytkin ihan yhtä paljon tai enemmänkin.
Kuulostan tässä nyt kauhean itsekkäältä teihin verrattuna, mutta olen koko elämäni tehnyt asioita sen perusteella, että muut eivät kärsi tai että jonkun muun mielestä sitä tai tätä tai tota. Ja koko elämä on ollut sen takia ihan retuperällä ja mennyt minne sattuu. Nyt mietin, että olisi vaan ihan alunperinkin pitänyt tehdä asioita, joita olen aina halunnut. Loppujen lopuksi myös ne muut olisivat olleet silloin paljon tyytyväisempiä ja kaikki asiat menneet paljon paremmin ihan kaikilla.
Ei kannata tehdä asioita, joita ei itse halua. Silloin ei kukaan ole onnellinen, et sinä eikä kyllä ne muutkaan. Saatat luulla, että muiden mielestä "tämä" on oikea tapa toimia, mutta tosiasiassa, jos he tietäisivät, mitä oikeasti ajattelet, saattavat he ajatella, että ehdottomasti se olisi paras tapa toimia.
Konkreettinen esimerkki: olen viime vuosina tehnyt hyvin monta asiaa, sekö isoja että pieniä, jollain tavalla vaan sen takia, että olen luullut, että muut ajattelee niin tai että se olisi hyväksyttävämpää, vaikka oikeasti en ole itse ajatellut/halunnut niin ollenkaan. Nyt myöhemmin olen oivaltanut, että jos olisin toiminut niin kuin olen itse ajatellut/halunnut, se olisi oikeasti ollut tuhat kertaa hyväksyttävämpää muiden mielestä. Kun olen toiminut toisin, olen vain ollut kummallinen ja tehnyt hallaa sekö itselleni että muille. Mitään omaa tekemistä ei kannata perustaa sille, mitä joku muu ajattelee. Siinä voi käydä ainoastaan tosi huonosti silloin.
Ei jos,vaan saisit hänet. Toivottavasti Tämä toinen ei olis niin vaikea?.
tilanne! Onko kyseessä joku opettaja-oppilassuhde tai vastaava, koska jos puhutaan aikuisista ja tasaveroisista ihmisistä, tuskin loppupeleissä kenelläkään on kiinnostusta pitkään paheksua tai vihata. Liittoja hajoaa ja uusia syntyy, ihmiset tapaavat erilaisissa olosuhteissa jne.
Niinpä. Ihmiset kohtaa erilaisissa tilanteissa. Mun mielestä ihmissuhde, jossa kaksi aikuista ihmistä on tavannut tilanteessa, jossa toinen on opettanut toista, ei lähtökohtaisesti ole mitään tuomittavaa. Eri asia, jos kyseessä on alaikäinen tai jos suhteeseen liittyy jotain kyseenalaista, kuten pahoinpitelyä tms. Mutta jos kyseessä on kaksi tasaveroista aikuista ihmistä, niin ei siinä pitäisi olla yhtään mitään.
Juuri huomasin yhtenä päivänä, että tuttuni, jonka voi katsoa olevan "opiskelija" -asemassa, seurustelee henkilön kanssa, jonka voi katsoa olevan "opettaja" -asemassa. Ikäeroa heillä on n. 20 vuotta. He ovat samalla alalla, hyvin marginaalisella alalla, ja olisivat ihan yhtä hyvin voineet tavata tilanteessa, jossa he ovat vain kaksi tasaveroista aikuista. Sitä paitsi, kuka loppujen lopuksi edes tietää, missä he ovat alunperin tavanneet ja kuinka pitkään tunteneet. En minäkään tiedä. Yhtä hyvin he ovat voineet tavata toisensa vaikka kaverin kautta ja nyt myöhemmin päätyä tuohon tilanteeseen, jos vaikka toinen onkin saanut opettajan paikan. Monilla aloilla on myös se tilanne, että hyvin nuoret, vaikka 26-vuotiaat ja vaikka itsekin vielä opiskelevat saattavat opettaa jonkin verran. "Opettaja" näissä harvoin tarkoittaa stereotyyppistä irstasta 55-vuotiasta setää ja "oppilas" 15-vuotiasta viatonta tyttöä, joka ei oikein ymmärrä, missä mennään.
Yhteiskunnassamme on myös tunnettuja ja paljon arvostusta saaneita henkilöitä, joiden parisuhteessa on ollut se tilanne, että toinen on opettanut toista.
Jos on pakko tuomita, niin aika paljon tuomittavampia on parisuhteet, joissa ihmiset eivät rakasta toisiaan.
Välillä tuntuu, että se on hyväksyttävää, jos mies on 2 vuotta ja 7 kk vanhempi kuin nainen ja mieluiten 8,76 cm pitempi. Silloin parisuhde on hyväksyttävä, vaikka näillä ihmisillä ei olisi mitään yhteistä eikä yhtään rakkautta. Mutta sitten jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin jos siinä on joku asia, joka ei mene niin kuin tavallisesti, vaikka sillä ei olisi yhtään mitään väliä eikä haittaa kenellekään, niin heti se on ihan kauhea juttu.
Kuinka monta kilpailijaa sulla on?
Ei yhtään todellista.
Oletko niin hyvä, vai onko hän niin huono?
Hän on niin hyvä.
Kenelläkään ei mahdollisuuksia? Ei sinullakaan?
Menolippu Marsiin. Ei ehtisi edes pakata.
sitä olen ajatellut, toimisiko eräs vahingoittavasti kun ei saisikaan häntä, koska miehellä on varmasti ihalijoita
Onko sitä muille pakko kuuluttaa? Onnea on monenlaista. Ilmaista, ostettua ja varastettua. Ja sellaista mistä emme osaa uneksiakaan.
"En ikinä kestäisi jos lakkaisit haluamasta minua."mikä on pahin asia mitä voi sattua. Prosentein 50/50
Annilta minulle tämä, eikö vain?
keitä nuo ovat
Elä omaa elämää älä välitä muista.
Tämän tiedän. Ja tämä olikin yksi syy lähtöön . Ei sillä ettenkö itsekin saisi siitä paheksunnasta osani..
Olethan kertonut tuon suoraan ja rehellisesti sille toiselle. On tärkeeä, että jokainen saa olla arvostettu.
Joillekin muiden mielipiteet vaikuttaa enemmän, ja eivät elä omaa elämäänsä. Ulkopuoliset. jotka välittää yleensä tottuu asioihin.
Seli seli. Et siis edes halua tosissaan. Jos haluaa jonkun ihan tosissaan niin silloin ei välitä yhtään muiden mielipiteistä. Mitä siis vielä teet täällä? Onko sun elämässä joku tyhjä aukko jota koitat täyttää tällä palstasäätöhommalla? Kannattaa kokeilla vaikka terapiaa.
Ehkä sinun olisi paras antaa niiden paheksujien valita sinulle sopiva kumppani niin ei tarvitsisi elää toisten paheksunnan pelossa...
Ei aikuiset noin ajattele. Keskenkasvuiset antavat sivullisten sanella onnensa, eivät aikuiset.
Jo näet tilanteen täysin mahdottomaksi niin ole rehellinen ja kerro se kohteellesi ni n hän voi jatkaa elämäänsä ulman turhaa haavetta ja toivoa mistään yhteisestä kanssasi jossitä ei voi koskaan olla. Reilua.
Kaikenlaista tapahtuu. Ehkä olet vaan ylentänyt itsesi kaikesta liian täydelliseksi? Jos vaikka kimpsut ja kampsut yhteen laitettaisiin, niin sellaista aikuiset toisinaan tekee.
Niin kuin ei moni muukaan täällä, en ymmärrä sinua yhtään. Vaikka en tiedäkään tarkkaan, mistä on kyse, en voi ymmärtää sitä, että jonkun random-Pertin, joka on moikkaustuttusi, mielipide, josta et edes etukäteen voi olla varma, merkitsee sinulle noin paljon enemmän kuin mahdollisesti elämäsi, ja myös sen toisen elämän, suurin onni ja rakkaus.
Kumman valitset:
a) Ihmisen, jota rakastat ja joka rakastaa sinua. Joka pysyy rinnallasi mahdollisesti aina. Olisitte maailman onnellisimpia toistenne kanssa. Joku herra x saattaa mahdollisesti ajatella asiasta jotakin. Näet herra x:ää kerran kuukaudessa. Rakastamasi ihmisen kanssa jaat koko elämäsi. Se, että olisit onnellinen tämän rakastamasi ihmisen kanssa, on hyvin todennäköistä. Se, mitä herra x saattaa ajatella asiasta, siitä ei ole mitään varmuutta.
b) Sekä sinä että rakastamasi ihminen elätte onnettomina, koska ette voi olla yhdessä, koska random-Pertti SAATTAA ajatella asiasta jotain. Kumpikin teistä valitsee puolisokseen jonkun, josta ei niin kauheasti välitä, mutta onneksi randon-Pertti ei todennäköisesti ajattele asiasta mitään.
Aika jännä näkökulma sinulla on, kun pistät random-Perttien mahdolliset mielipiteet (joista et siis voi edes olla varma etukäteen) sekä itsesi että myös tämän rakastamasi ihmisen edelle. Sinulle siis Pertti on tuhat kertaa tärkeämpi kuin tämä ihminen, josta välität.
Mullakin on tilanne, jossa kaikki ei ehkä menisi oppikirjojen mukaisesti, jos hänet saisin. Silti, loppupeleissä ainoa asia, joka minulle on tärkeä ja oikeasti merkityksellinen, on tämä mies. En voi edes sanoin kertoa sitä, kuinka paljon hänestä välitän. Minun ei tarvitsisi miettiä sekuntiakaan, jos kysyttäisiin, laittaisinko hänet vai jonkun muun asian etusijalle. Olisin valmis vaikka sotimaan yksin koko maailmaa vastaan, jos siinä olisi kyse hänestä ja siitä, "saammeko" olla yhdessä.
Sitä paitsi muiden ihmisten aivoituksia on ihan mahdotonta arvata. Paljon paskaa puhutaan ilman mitään syytä, ja toisaalta ihmiset hyväksyy ilman mitään ongelmia asioita, jotka eivät mene niin kuin "yleensä" (mitä se loppujen lopuksi edes on?).
Kumpi sinulle on oikeasti tärkeämpää?
Ymmärrän hyvin sen, että ajattelet myös muita ihmisiä, ja se on mielestäni hieno piirre. Minäkin pyrin tekemään niin mahdollisimman paljon. Mutta silti elämän suurimmat ja tärkeimmät asiat on niitä, joita muut yksinkertaisesti vain eivät voi päättää. Rakkaus ja se, mitä haluaa elämällään tehdä (ammatti tms.). Niissä kahdessa ihminen ei voi mitään muuta kuin kuunnella sydäntään. Et voi elää elämääsi niin, että teet päätökset noin merkittävissä asioissa sen mukaan, mitä joku muu SAATTAA ajatella. Ole kiltti ja laita välillä myös itsesi etusijalle. Tiedän todella hyvin, että tätä voi olla monesti hankala toteuttaa, mutta oikeasti tällaisissa asioissa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
No, en tiedä aloittajasta, mutta olisin kyllä valmis juoksemaan rakastamani ihmisen kanssa laivojen hiilihuoneissa, kunhan vaan saisin olla hänen kanssaan. Oikeastaan se olisi aika romanttistakin... :)
Lisään vielä sen, että jos kuviossa on mukana lapsia, niin he ovat tietysti etusijalla myös. Mutta jos ei ole, niin ainoa tapa toimia, on kuunnella sydäntään.
Mun mielestä olisi ihan kauheaa, jos joku ei uskaltaisi olla rakastamansa ihmisen kanssa, koska pelkää, että paheksuisin häntä silloin. Tai jos joku olisi mun kanssa vaan sen takia, ettei mulle tulisi paha mieli, vaikka oikeasti ei haluaisi olla mun kanssa vaan jonkun toisen.
Eihän nyt se ihastus paheksu toista jos suhteen aloittaa. Se onko rehellinen toiselle on se kysymys mitä haluaa toisesta. Miten kukaan paheksuu toisten suhdetta ellei ole kyseessä salasuhde tai muutoin varattu. Jos reilusti eroaa ja sitten aloittaa suhteen niin miksi ihmeessä joku sitä paheksuisi? En käsitä? Jokainen on itse vastuussa suhteistaan. Eikä se kuulu kellekään kenen kanssa suhteilee. Silloin jos on salasuhteessa varatun kanssa ymmärrän tuon paheksunnan eri puolilta. Joku ei uskalla olla rakastamansa ihmisen kanssa miksei uskalla? Mikä ihme voi olla kyseessä muu kuin salapano. Näinhän se menee.
Kuulostaa ihan uhriutujan ja häviäjän meiningiltä. "Haluaisin näin, mutta sitten muille voisi tulla paha mieli. Mieluummin kärsin koko elämäni, kuin uskallan mennä sitä kohti, mitä haluan kaikkein eniten ja mikä oikeasti tekee onnelliseksi, enhän ole ansainnut onnea." Samaan aikaan ne kaikki muut tekee just niin kuin huvittaa.
Olen sortunut samaan viime aikoina, ja se on ihan paskaa. Miksi ihan kaikki muut voi tehdä mitä lystää ja olla onnellisia, mutta mun pitäisi olla joku kärsijämarttyyri? Että jos on pienikin mahdollisuus, että myös omaan elämääni tulisi jotain onnellista, niin heti vaan pois se.
Kiitos ajatuksen jakamisesta. Täsmälleen samaa mieltä.
Selvä. On kyllä tullut selväksi, että olen sinulle kaikkein viimeinen ihminen, josta välität ja jolla on mitään merkitystä.
Jos ei kestä, niin silloin ei kannata ryhtyä mihinkään.
En kestä tätä palstaa enempää. Hyvää yötä kaikille.
Mistä tiedät, että saisit yllesi vihaa ja paheksuntaa?
Joku tuolla kirjoittikin, että selvitäthän tilanteen myös sen kanssa, jonka haluaisit? Olisi reilua ja oikeaa myös häntä kohtaan selvittää asia hänellekin. Voi hän käsitellä asian myös ja lähteä elämässään myöhemmin jonkun muun rinnalle, kun ei vanha paina.
Hyvää jatkoa sinulle!
Voisipa puhua tilanteen auki sen yhden kanssa.
Mikä oikeastaan estää? Kannattaa kyllä selvittää toi tilanne kaikkien osapuolten kanssa, käy muuten ihan liian kuormittavaksi sinulle. Voi olla, että toinenkin kantaa raskasta taakkaa tilanteesta ja on yhtä epätoivoinen ja onneton kuin sinä. Eikä siinä ole mitään järkeä, että asioita ei selvitetä, vaan kaikki itkee yksin jossain.
Sitä paitsi, mitä enemmän salailua yms. sitä pahempaa. Aina kannatan sitä, että asiat puhutaan rehellisesti mieluummin kuin mitään salailuja tai epärehellisyyttä.
Mun mielestä ainoat paheksuttavat asiat suhteessa on se että toinen on alaikäinen (ja siis huomattavasti toista nuorempi) tai sitten toinen on toisen potilas (ja tämäkin ehkä vain mielenterveyspuolella). Muut syyt ei kuulu kellekään ja paheksunta on tällöin tyhmien ihmisten touhua.
Tarttis saara kakkosta.
Lapsia kun on kyseessä ja varatun saisit eroamaan. Ja vielä salapano takana on se silloin tuhoon tuomittu. Todella vaikeaa vihaa ja halveksuntaa saisit todella.
Mä olen aiemmin ajatellut yhtä ehdottomasti. Mutta totuus on että osa ihmisistä tarvitsee uuden suhteen uskaltaakseen erota vanhasta suhteesta, oli se kuinka p*ska tahansa.
Epäreilua, kyllä, inhimillistä, sitäkin. Itsellä ei tuosta ole kokemusta mutta sanoisin että jos on vilkuiltava muualle, on nykysuhteessa vikaa ja väärä ihminen rinnalla. Niin se vain on. Enkä puhu vain jostain hullaantumisesta vaan pitkäaikaisesta tilanteesta kun oma puoliso ei ole enää niin kiinnostava kuin muut tai joku toinen tai suhde tuntuu suorastaan sietämättömältä.
Tiesitkö, että asiat voi hoitaa todella monella tavalla? Ne voi hoitaa viisaasti tai sitten idiootin lailla.
Tuskin kukaan voi paheksua sitä, jos kaksi ihmistä rakastuu aidosti ja vilpittömästi.
Tyhmä tapa taas on hoitaa asiat niin, ettei ole rehellinen omista tunteistaan kenellekään.
Fiksuudenkin voi ymmärtää monesta eri näkökulmasta. Onko fiksumpaa hoitaa asiat ja olla rehellinen, vielä niin, että lopulta ihan kaikki saattavat olla onnellisia, vai sitten viilata kaikkia ihmisiä linssiin vuosi toisensa jälkeen ja valehdella omia tunteitaan, kun pelkää toisten paheksuntaa?
Niinpä.
Niin onko tuo kakkosen rooli hävettävää? Onko rehellinen kaikille kun rakastuu. En ikinä alkaisi varatun kanssa suhteeseen koska se on tuhoon tuomittu. En minäkään voisi sen maineeni kanssa elää. Erakoiksi eläen. Joutuisin aina ihmisten kanssa tilanteisiin joissa minua arvosteltaisiin tuon salasuhteen tulessa ilmi. En todellakaan.
Sä vaan jauhat ja jauhat jostain salasuhteesta täällä. Mutta ymmärrätkö, että kaikissa tapauksissa ei ole kyse salasuhteista ja salapanoista? On myös tilanteita, joissa kaksi ihmistä rakastuu ihan vilpittömästi, mutta eivät ryhdy suhteeseen, mihinkään panoihin tai yhtään mihinkään, ennen kuin asiat on mahdollisesti selvitetty puolisoiden kanssa.
Se, että rakastuu johon kuhun, vaikka onkin suhteessa, ei siitä voi ketään syyllistää. Se on aivan inhimillistä, ja monesti käy niin, että ihminen löytää sen kaikkein ihanimman tällaisessa lähtökohdassa.
On ihan eri asia, jos petetään ja valehdellaan, kuin että joku rakastuu, mutta hoitaa asiat viisaasti.
Aloittaja ei välttämättä/ todennäköisesti ole harrastanut mitään vehtaamista/pettämistä, vaan rakastunut tilanteessa, jossa hän ajattelee, ettei se olisi sallittua.
Mutta kyllä on sallittua rakastua. Siinä ei ole yhtään mitään pahaa eikä väärää. Siinäkään ei ole yhtään mitään väärää eikä pahaa, jos haluaa elää elämänsä sen kanssa, jota rakastaa eniten. Kunhan vaan hoitaa asiat rehellisesti ja kunnioittaen toisia, niin siinä ei ole mitään pahaa.
Kannustan vaan aloittajaa pois tuosta syyllisyyden taakasta. Tilanne ei kuulosta helpolta, mutta aloittaja vaikuttaa vastuuntuntoiselta, joka näyttää ajattelevan vain muiden tunteita, mikä on tietysti hienoa, mutta jättää täysin huomioimatta itsensä ja oman kärsimyksensä tilanteessa. Se tie ei todellakaan ole hyvä, että jättää olematta rehellinen itselleen ja elää onnettomana noin ison asian suhteen.
Suuri osa ihmisistä ei ajattele pätkääkään muita, mutta sitten on näitä, jotka eivät ikinä muuta ajattelekaan kuin muiden hyvinvointia, ja tekee sen täysin oman hyvinvointinsa kustannuksella. Että vaikka itsellä olisi ihan hirveää, niin kunhan muille ei tulisi edes hetkeksi epämukava olo. Olen itse ollut tällainen, ja aloittaja kuulostaa ihan samanlaiselta. Siksi potkin häntä eteenpäin siinä, että uskaltaa tehdä niin kuin sydän sanoo. Mikään muu ei ole oikea vaihtoehto. Todennäköisesti et koskaan kadu sitä, että teit niin kuin oikeasti halusit, sitä mitä olet eniten halunnut, mutta sitä tulet katumaan, että et uskaltanut tarttua mahdollisesti elämäsi suurimpaan onneen.
Kaikkien näiden puheenvuorojen keskellä olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisesta tilanteesta tässä oikein on kyse. Rakastumisesta, joka on tapahtunut toisen tai molempien ollessa varattuja, vai rakastumisesta, joka on jotenkin muuten, vaikka "yhteiskunnallisesti" ei niin tavallinen..?
En koskaan kestäisi sitä musertavuutta, jos en sua saa, mies.