"Rengasreittejä" Lapissa?

Parhaan rengasreitin saat, kun hylkäät ihmisen merkkaamat reitit ja jutaat poropolkuja pitkin. Itselleni kaikki reitit ovat sama kuin perkele.... mikään ahdista yhtä paljon kuin kuivanmaan suksettomat hiihtäjät reitillä rallatellen. Ja kun sanoit, että kuntoa riittää niin osta kepoinen 1,5 kg vaellusteltta, suunnittele reitti niin, että pääset vaikkapa joka toinen yö tupaan niin siitä se lähtee.

Jos ajatellaan helppoa parin päivän pyrähdystä jotakuinkin yhtä helpossa maastossa kuin polulla kulkeminen niin vaikkapa sitten esim. Hammastunturin valloitus Hangasvaarasta käsin ja Paskaluottumien kautta.; Puolet matkasta kuin nummella kulkisi. Ivalosta löytyy majoitusta sekä meno että paluumatkalle. Tai Kaldoaivin ylämaat? Autolla Njallavarrin mastolle ja siitä riittää ylämaata ja paikallisten mönkijä-/ autouria. Majoitusta löytyy Yläkönkäältä.

Oikeaan kärpäseen olet joka tapauksessa törmännyt. Vaellus jos mikä kasvattaa ihmisen mieltä.

UK-puisto on hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi Kiilopää, Suomunruoktu, Luirojärvi, luppopäivä Sokostilla käynti, Lankojärvi Kiilopää. Eli viisi yötä ja kuusi kävelypäivää.
Jos haluaa vähän luksusta, voi majoittua varaustuvissa.
Suunnistustaitoa tarvitaan vaikka poluissa löytyy.

Savukoskella Itäkairassa UK-puiston itäosassa on Nuortin retkeilyreitti. Reitti on hyvin merkitty ja kulkee parin sadan metrin päässä Venäjän rajalta.
Netistä löytyy infoa.

Tässä keskustelussa on vähän erilainen näkökulma vaelteluun:
http://www.sitruunapatonki.fi/forum/viewtopic.php?f=12&t=23821&hilit=XM vael*
ei ryppyotsaisille.

Rengasreitin voi tehdä minne mieli halajaa. Hienoimmat kokemukset löytyy merkattujen reittien ulkopuolelta. Kilometrit taittuu ehkä hitaammin kuin merkatulle polulla, mutta minnekä kiire? Esim. Tsarmitunturin erämaahan on mukava lähteä Ison Artajärven kaakkoispuolen harjupolkua, joka kohta sulaa pois. Sitten vaan sopiva lenkki esim. Artan kämpän, Akalauttapään, Pahakurun ja vaikkapa Ahvenlammen kämpän kautta ja itäreunaa takaisin lähtöharjulle. Paluumatkalla saattaa hyvällä tuurilla sattua vaikka salaperäiselle Karhukammille. On upeaa ja rauhallista maastoa neljän viiden vrk lenkille.

Saattaisi olla meikäläiselläkin rengasreitin tarve viime kesän kokemusten jälkeen.
En tiedä onko Hetta-Pallas reitti se pakollinen reitti joka jokaisen kannattaa kävellä. Viime kesänä kävelin Ketomellasta Tappurin majalle ja sieltä Montellin majalle jossa sitten poistuin reitiltä Vuontisjärven hotellin parkkipaikalle. Edellisenä kesänä kävelin Pallastunturilta Rihmakuruun ja takaisin. Hetan-Pallaksen reitistä on siis kokematta Hetta-Tappurin pätkä ja Rihmakuru-Montellin maja pätkä. Olisiko nuo kävelemättä jääneet matkaosuudet sitten pahakin puute tuon Hetta-Pallas reitin kokemuksesta, en tiedä. Varmaan tuota Hetta-Pallas reittiä kuljetaan useamminkin kuin vain kerran ja siksi paluuni tekemään nuo kävelemättä jääneet etapit olisi ihan ok. kyllä siellä näkemistä ja tekemistä riittää.
Tuon reitin vaihtoehtona ajattelin että olisko sittenkin uusien kokemusten paikka UKK-puistossa jossa en ole käynyt koskaan. Siellä taitaa olla rengasreittien suhteen valinnanvaraa ja luonto on sitä ehtaa Lappia. En tiedä alueesta mitään, joitakin Youtube videoita olen katsonut sieltä, nyt voisi sitten haalia tietoa alueesta ja tutustua alueen karttaan ja kämppiin jne. Joku mainitsi että ukk-puistossa "on paljon polkuja mutta suunnistustaitoja tarvitaan." Tarkoittaa että jos et ole tietoinen mitä polkua kävelet, saatat löytää itsesi jostain aivan muualta kuin pitäisi? Kiteytettynä: tiedä aina sijaintisi! Mikä kartta suhde olisi ukk-puistossa toimivin? Mistä kartta?

Hanki Koilliskairan kartta 1:100000 mittakaava. Sen kanssa on helppo suunnitella päiväreitit. Jos matka kartalla on yli 20 cm linnuntietä, niin päivämatkasta saattaa tulla liian pitkä. Kansalaisen karttapaikasta voi sitten hakea pienempimittakaavaisia lehdyköitä paikoista, joissa tarkempi suunnistus on kenties tarpeellista.
Jos korkeuskäyrät ovat repaleisia, se tarkoittaa, että maasto on kovinkin repaleista.

Kämppien välillä on aina polkuja. Poikkeuksen tästä säännöstä tekee Härkävaara Itäkairassa.

Härkävaaran kämppä on helppo löytää, kun seurailee puronvarren jänkäjuottia. Jos tulee sivusta ( koillisesta tai lounaasta), kannattaa suunnistaa tahallaan huti kämpän ylä tai alajuoksun puolelle, että tietää kumpaan suuntaan puroa lähtee seuraamaan. Tietysti pahassa tuiskussa tai murkukelissä loppupätkällä on hyvä olla gepsi. Paljon puhutaan gpsin patterien kestosta kovalla pakkasella. Eräs käypänen konsti on siirtää gpstä suunta kompassiin ja matka muistiin ja laittaa sitten gps takaisin lämpimään paidan alle pussiin vasten ihoa. Kun arvelee olevansa jo lähellä kohdetta otetaan sitten gps avuksi viime metreille. Nyt lipsahti juttu hieman asian sivuunkin.

Sellainen puute on omassa vaelluselämässä ollut, etten ole koskaan käynyt Maarestatuntureilla. Sellainen rengasreitti on suunnitteilla ensi touko-kesäkuun vaihteeseen, että:

- Njurgalahdesta kanootilla Ravadasjokisuuhun. Sieltä kävely reittiä Jäkäläpää-Latnjoaivi-Maarestatunturi-Ravadasjokisuu.

Lakimaita olisi aikomus kierrellä. Karttapaikka ei lupaa mitään erityisempiä/ kiertämättömiä pahoja rakkoja. Lupaako karttapaikka liikaa vai onko tulkitsijassa vikaa? Ja miten vetisiä nuo kurujen ojat ovat keskimäärin tuohon aikaan vuodesta (esim. Palmrootinoja)? Taitaa päästä kohtuu hyvin yli housuitta kahlaamalla? Muita mahdollisia nähtävyyksiä kuin Jäkäläpään lentokenttä?

Toukokuussa saattaa olla purokurujen varjorinteillä vielä reilusti lunta. Yleensä nuo paljakan purot ovat jyrkkiä ja kivisiä, joten ylitys onnistuu tavallisesti kuivin kengin. Palmrootioja on pikku liru, josta lumien sulettua pääsee yhdellä loikalla yli. Hyvä aika reissulle lienee kesäkuun puolella, kun aurinko paistaa läpi yön, luonto on kiihkeimmillään ja ensimmäiset koivunlehdet jo puhjenneet. Mutta räkkä vielä puuttuu.

Kuten edellä kirjoitin, Härkävaaraan ei johda polkuja. Syykin on yksinkertainen. Paikka on soiden ympäröimä.
Mutta ei siinä suurta suunnistustaitoa tarvita, että Peskihaaran mutkasta kämpän löytää. Mutta kuten sanottu, ilman suunnistustaitoa ei kannata yrittää.,
GPS on luonnollisesti mainio apu, mutta ei välttämätön.

Karhunkierros ...

Tulipa kerran tehtyä seuraavanlainen rengasreitti:
Autolla Karhunkierroksen pohjoispäähän Hautajärvelle, jonne jätin auton. Siitä pummasin kyydin muutaman km itään Keroharjun reitin alkuun. Sitä käpsyttelin etelään yöksi Kerojärven autiotuvalle, jossa hyvät saunomiset. Edelleen reitin eteläpäähän, josta polkua ja metsätietä Liikasenvaarantien eteläpuolelle Putaanojan upeaan kanjoniin. Pikka tasanteella puron varressa telttayö. Sitten Oulankajoen koillisrantaa Opastuskeskukseen ja edelleen Karhunkierrosta kohti pohjoista ja Hautajärveä.

Keroharjunreitti on helppo 17 km harjureitti. Varsinkin alkukesällä on mukava harjuilta tarkailla suolintujen elämää. Rauhallinen jja saunallinen hyvä kämppä Kerojärvellä. Pätkä omaa polutonta reittiä Putaanojalla tuo sopivasti vaihtelua. Eksymään ei pääse, sillä purokuru tuo väistämättä Oulangan rantaan.

Eli pienellä kartaharjoituksella ja järjestelyllä saa helposti ihan oman rengasreitin .