Minun tarinani

Toisina päivinä olen iloinen ja joskus silloin tällöin ajatukset siirtyvät aiheeseen ja mieli menee maihin. Olen peliriippuvainen. 7 vuotta on tullut kuluneeksi siitä kun homman alotin. Aluksi se oli hauskaa ajanvietettä, mutta aikuistuttua mukana tuli useiden tuhansien velkakierre. Pari kertaa olen selvinnyt, mutta kolmas kerta häämöttää tikittävänä pommina lähitulevaisuudessa.

Homma lähti käsistä nuorena poikana kun 13-vuotias juoksee kaupan pelikoneelle ja laittaa kolikon koneeseen. Kivat äänet välkkyvät valot ja onhan se kivaa kun poika saa pelata. Ei siinä kauaa nokka tuhise kun kassatäti laittaa koneen kiinni ja tulee kysymään henkkareita. Tälläistä se arki oli siis aina kaupassa käydessä aluksi vähemmän, kuitenkin koko ajan lisääntyen. Vuosien vierähdettyä homma muuttui taskurahoista aina kokonaisiin palkkoihin sekä pelikoneet internetin ihmeelliseen kasinomaailmaan. Taisi olla ensimmäinen palkka kun meni koneeseen noin 16-vuotiaana, kun tajusin että minulla on ongelma. Parin vuoden päästä 2000 euron velka vippikierteessä josta kuitenkin selvisin ja pari vuotta lisää niin uusi 5000euroa. Mikä siinä on kun ei vaan opi? jälkimmäisestä kulunut 4 vuotta ja nyt ollaan kohta taas samassa ojassa. Talous tulee kaatumaan ja keinoja minulla ei sitä ole estää. Peliriippuvuus on mielenkiintoinen ilmiö. Huumaa minkä pelaaminen tekee sitä ei pysty ulkopuolinen tajuamaan. Ajantaju häviää, kaikki muu ympäriltä katoaa on vain mies ja peli. Ja tietenkin se jännitys että tuleeko sitä rahaa vai ei. Pelaamisen tuoma rahallinen hävikki vaikuttaa elämän laatuun huomattavasti ja luulen että tämä joskus tulee kaatamaan minut lopullisesti. Sanotaan että se on ''verissä'' niin sitä se todellakin on.