Olisiko kellään neuvoja, miten päästä ns. avautumisen pelosta eroon? Tai niin, aina kun yritän selittää asioitani (masentuneisuutta, ahdistusta, itsetuhoisuutta jne.) menen kokonaan lukkoon ja tuntuu, että veri pakenee koko kehosta. Pystyn kyllä liikuttamaan kehoani, mutta esimerkiksi niska ja muut nivelet tuntuvat kuin ruosteiselta saranalta.. Kyllä, tuo on paras ilmaisu minkä olen keksinyt tunnetta kuvaamaan. Myös pääni sisällä tuntuisi olevan joku muuri/tulppa, sillä pään takaosassa pyörii miljoona ajatusta, mutta etuosa tuntuu taas tyyneltä, enkä saa mitään sanottua. Ja kyllä, tuolloin tuntuu että pääni takaraivo ja etuosa ovat erillään toisistaan, niin sanotusti.
Kiitos jo valmiiksi heille, jotka vastaavat :)
Kiitos jo valmiiksi heille, jotka vastaavat :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on kova vipinä etuosassa mutta raskas betoni takaosassa. Kukaan ei huomaa eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta tukaluuteni eli asiani. Ei voi avautua jos huomaa ettei ole vastapuolella sellaista kanavaa joka ottaisi vastaan. Tai sitä taajuutta on vaikea löytää...
Niin.. Välillä tuntuu, että olisi niin paljon helpompaa, jos joku vain osaisi lukea ajatuksia. Tsemppiä!
Jospa kirjoitat tarinan peloistasi, miten ne alkoivat, miten koet pelot, ja mitä haluaisit niistä kertoa. Sitten lue tarina itsellesi ääneen. Ja sitten voit lukea sen vaikka terapeutille.
Kiitos neuvosta! Tuota keinoa en ole ennen kokeilutkaan! Jos yrittäisin tuota jonkun kaverin kanssa, kun ei ole minkään näköistä hoitosuhdetta tällä hetkellä.. Edellinen loppui noin puolivuotta sitten juuri sen takia, etten saanut sanottua mitään. Nytten pitäisi vain saada itseäni niskasta kiinni ja mennä käymään lääkärissä tai jossain.. Ainoat ongelmat ovat sängystä nouseminen ja juuri tuo puhuminen..
Kannattaa vetää kunnon kännit ni sit o helpompi avautuu. Halaillaa vaa kaikkii....;>