Kalevala. Kaunoinen

En valeheltele enkä kantele...
Elämä on käsikirjoitus ja matka, jota kirjoitetaan jatkuvasti, haaveillaan jonkunlaisesta tarinasta mutta toteutetaan se oikea elämällä päivä kerrallaan, hetki hetkessä ja niin se polku kulkee.
Joitain ihmisiä on jäänyt polun varrelle ja heidän polkunsa on mennyt vuosikymmeniä eri reittejä kunnes joku asia joku pieni teko yhdistääkin näiden polut, loppuelämäksi.
Leimaat jonkun valehtelijaksi ja sinulla on siihen syysi, älä usko häntä ja pidä luulosi.
Älä anna hänen todistaa sanaansa vaan epäile aina ja virnistä ivallisesti.
Jooko.. Ei kannata ottaa riskiä, koska hän valehtelee korvat heiluen..
Uskopois!
Ei kukaan jaksa eikä tarvitse uupumukseen asti vakuutella tai todistella.
Tee arviosi ja jätä taaksesi.

Mä myönnän, luovutan...
Valehtelin, mutta jatketaan elämää.
En rakasta, en halua, en ikävöi, enkä fantasioi...
Mä olen niin täynnä paskaa että paska levii reisille..
Uskopois..

Suurin ja tärkein tehtävä sinulle on saada ihminen valheesta kiinni, se on sinulle ravintoa ja nautinto...Siksipä tulet valheita saamaan..
Elämäsi elää valheista...

Normaali ihminen yleensä olettaa ihmisten puhuvan totta, joissain asioissa voi tietysti olla erimielisyyksiä mutta ei ihmistä hänen tietämättömyydensä tai väärän tietonsa perustella voi valehtelijaksi leimata hän on tietämätön.
Peilaat itseäsi ja omaa niljakkuutasi hänestä..
Hän vain, on surullinen..

teeskentelen