ja se johtuu ristiriidasta alitajunnassa.
Ja epätoivo valtaa mielen, mutta purkautuva innostus pelastaa tilanteen hetkeksi.
Ja joskus aamulla tuntuu että repii oikein sisimmästä. Välillä tuntuu että voisin vallottaa maailman ja sitten taas lyön itteääni turpaan.
Ja jatkunu on 5v.En oo poistunu talostani.Jännitän sukulaisiani ja kaikkia, nimittäin sitä miten mun pitäisi olla, kuka mä oon ja toisaalta en pelkää niitä mut pelkään että pitää olla mikä en oo? Haaveilen....
Vainoharhanen oon.
En mahda mitään tai ehkä mahdankin, olen vain heikko ,joka ei viitsi edes yrittää...
Ja epätoivo valtaa mielen, mutta purkautuva innostus pelastaa tilanteen hetkeksi.
Ja joskus aamulla tuntuu että repii oikein sisimmästä. Välillä tuntuu että voisin vallottaa maailman ja sitten taas lyön itteääni turpaan.
Ja jatkunu on 5v.En oo poistunu talostani.Jännitän sukulaisiani ja kaikkia, nimittäin sitä miten mun pitäisi olla, kuka mä oon ja toisaalta en pelkää niitä mut pelkään että pitää olla mikä en oo? Haaveilen....
Vainoharhanen oon.
En mahda mitään tai ehkä mahdankin, olen vain heikko ,joka ei viitsi edes yrittää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanlaista kuin mulla. Nuo ajatukset voisivat olla aivan yhtä hyvin mun ajattelemiani. Tarkoitan että juuri samoja juttuja pyörittelen koko ajan päässäni. Onneks oon sentään päässy ulos ihan normaalisti. Tai no en nyt ihan normaalisti, jännitän joka oven avausta ja pelkään että mitä naapurit minusta ajattelevat. Viitisen vuotta sitten minulla oli todella paha vainoharhainen vaihe. En uskaltanut liikkua yhtään. Enimmäkseen olin vain kotona. Nykyään on paljon sellasta, että välillä tuntuu että pystyn mihin vaan, mutta sit "realiteetit" lyökin heti kasvoille.
Mullakin on pelkoja ,jännittää mennä kauppaan ja en uskalla oikein liikkua kaupungilla kun pelkään että tulee tuttuja vastaan. Elämäni on neljän seinän sisällä ja epävarmuus itsestäni kaivaa syvältä. Mielisairaalaan en kuitenkaan uskalla mennä mikä on varmaan ihan hyvä asia sillä olen käynyt niissä ja niissä en voinut olla.
Mullakin aivan samallaisia tunteita. Mukava tietää ettei ole ainoa jolla tällaisia ajatuksia. Nykyään alan jo saada nuo ajatukset pois päästäni, mutta kuitenkin melkein joka tilanteessa mietin mitä muut minusta ajattelevat. Eikä siinä sitten osaa olla oma itsensä, vaan pitää koko ajan esittää ja yrittää käyttäytyä kuten muut. Ja silloinhan mikään ei onnistu!
kkkkkkkkkk