Onni, sisu ja amfetamiini pelastivat jatkosodan pisimmän kaukopartion
Patrik Berghällin kirja Kuoleman porteilla on läpeensä tutuista aineksista koottu sotatarina. Silti se kertoo tähän saakka melko tuntemattomasta tapahtumasta: Suomen sotahistorian pisimmästä kaukopartiomatkasta.
Lähes kahden kuukauden piilottelu syvällä vihollisen linjojen takana. Neuvostoliiton eliittijoukot jäljittämässä, saartamassa ja yrittämässä tappaa.
Ruoka loppuu. Itä-Karjalan erämaassa on tarjolla vain kaatosadetta, kylmää, nälkää ja väsymystä.
Mutta lopussa taito, sitkeys, onni ja amfetamiinitabletit vievät turvaan koti-Suomeen.
Se oli pienen, vain neljästä miehestä koostuvan sissipartion operaatio, joka kesti poikkeuksellisen pitkään, lähes kaksi kuukautta. Matkaan lähdettiin 11. heinäkuuta 1942 Hirvaksesta ja takaisin Suomeen päästiin vasta syyskuun 8. päivänä Jolmajärvellä.
ana ”kaukopartio” tarkoittaa suomalaisten sotilaiden tekemiä pitkiä tiedustelu- ja tuhoamisretkiä, jotka ulottuivat jatkosodan ja Lapin sodan aikana vihollisen linjojen taakse.
Sotahistorian harrastajille termi Päämajan kaukopartio on tuttu käsite. Merkittävät operaatiot olivat suoraan sodanjohdon alaisuudessa. Partiomatkoja tehtiin sodan aikana kolmisensataa.
Berghällin kirjan sissit ovat Ilmavoimien oman kaukopartio-osaston sotilaita. Nimekseen se sai Osasto Hartikainen, johtajansa kapteeni Mauri Hartikaisen mukaan.
Näiden partioiden tehtävä oli tarkkailla etenkin Neuvostoliiton suurimpien lentokenttien toimintaa rajan takana.
Kääntöpuolena oli, että mahdollisten haavoittuneiden kuljettaminen kotiin olisi käytännössä mahdotonta.
Kiinnostavasti kuvattu kohtaus on turvautuminen hädän hetkellä pervitiiniin, eli suomalaisjoukoille jaettuun metamfetamiiniin. Se oli voimakas Saksasta tuotu piriste.
http://www.hs.fi/ihmiset/a1475811409330?jako=7b73168dab7e20917658e4ce1233de30&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Patrik Berghällin kirja Kuoleman porteilla on läpeensä tutuista aineksista koottu sotatarina. Silti se kertoo tähän saakka melko tuntemattomasta tapahtumasta: Suomen sotahistorian pisimmästä kaukopartiomatkasta.
Lähes kahden kuukauden piilottelu syvällä vihollisen linjojen takana. Neuvostoliiton eliittijoukot jäljittämässä, saartamassa ja yrittämässä tappaa.
Ruoka loppuu. Itä-Karjalan erämaassa on tarjolla vain kaatosadetta, kylmää, nälkää ja väsymystä.
Mutta lopussa taito, sitkeys, onni ja amfetamiinitabletit vievät turvaan koti-Suomeen.
Se oli pienen, vain neljästä miehestä koostuvan sissipartion operaatio, joka kesti poikkeuksellisen pitkään, lähes kaksi kuukautta. Matkaan lähdettiin 11. heinäkuuta 1942 Hirvaksesta ja takaisin Suomeen päästiin vasta syyskuun 8. päivänä Jolmajärvellä.
ana ”kaukopartio” tarkoittaa suomalaisten sotilaiden tekemiä pitkiä tiedustelu- ja tuhoamisretkiä, jotka ulottuivat jatkosodan ja Lapin sodan aikana vihollisen linjojen taakse.
Sotahistorian harrastajille termi Päämajan kaukopartio on tuttu käsite. Merkittävät operaatiot olivat suoraan sodanjohdon alaisuudessa. Partiomatkoja tehtiin sodan aikana kolmisensataa.
Berghällin kirjan sissit ovat Ilmavoimien oman kaukopartio-osaston sotilaita. Nimekseen se sai Osasto Hartikainen, johtajansa kapteeni Mauri Hartikaisen mukaan.
Näiden partioiden tehtävä oli tarkkailla etenkin Neuvostoliiton suurimpien lentokenttien toimintaa rajan takana.
Kääntöpuolena oli, että mahdollisten haavoittuneiden kuljettaminen kotiin olisi käytännössä mahdotonta.
Kiinnostavasti kuvattu kohtaus on turvautuminen hädän hetkellä pervitiiniin, eli suomalaisjoukoille jaettuun metamfetamiiniin. Se oli voimakas Saksasta tuotu piriste.
http://www.hs.fi/ihmiset/a1475811409330?jako=7b73168dab7e20917658e4ce1233de30&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Vastaukset 4
Vanhimmat
fetamiini pelastivat jatkosodan pisimmän kaukopartion
Patrik Berghällin kirja Kuoleman porteilla on läpeensä tutuista aineksista koottu sotatarina. Silti se kertoo tähän saakka melko tuntemattomasta tapahtumasta: Suomen sotahistorian pisimmästä kaukopartiomatkasta.
Lähes kahden kuukauden piilo
Ja silloin miehet oli miehiä isolla M:llä.
Miten nyky-aikana toimisit jos näitä vempaimia käyttämään tottuneet joutuisivat paljainkäsin tulemaan toimeen noissakin tilanteissa.Vaikka olisikin nykypelejä mutta akut loppuisivat.Kantamaa ei olisi. jne..Tai puretko akkuja vai kuusenkerkkää.Kannataisi kouluttautua myös tilanteisiin kun ei ole mitään vain luontoa ja vihollista.Taitaisi ikävä tulla päivän jälkeen.Voisi tietysti varusteissa olla joku navipiste josta sijainnin voisi jostain päätellä.
..heh, nykyisin isot miehet googlaa: hello, Neuvostoliittohan se siellä lastaa juniin miehiä ja suur-hyökkäys on alkamassa...
Totuus on varmaan niin, että sodassa pamautellaan atmosfäärissä ydinlatauksia, joilla rikotaan kaikki virtapiirit alueella!
Varmasti lopulta rynnäkkökivääri ja ehdottoman fiksut upseerit ja sisukas sotilas, tykistömme , kranaatinheittimet ovat se este jolla taas Venäläiset pysäytetään. Nyt vaan käy niin, että koko korttitalo kaatuu siihen, siis idässä...