Laitanpa viestini uudestaan tähän kun se oli vähän piilossa tuolla aikaisemmissa viesteissä, että halukkaat voivat sen lukea.
Voisin siis kertoa omista pakko-oireistani.
Lapsena näitä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ehkä jotain pientä asettelua nukkumaanmennessä että peitto olisi varmasti hyvin ja yöpaidan napit piti laskea että ovat kaikki kiinni. Myöhemmin sitten tulivat hieman ärsyttävämmät ongelmat kuten nyt. Tarkistan moneen kertaan onko esimerkiksi vesihana kunnolla kiinni (kaksi sormea kahvan päälle ja lasketaan kuuteen josta saadaan 2*6=12 eli hyvä luku ja hana turvallisesti kiinni eikä synny vesivahinkoja. Naurettavaa eikö totta?) tai että säädinkö uunin lämpötilan varmasti oikein vaikka selvästi näen sen olevan oikein. En millään voi olla koskematta sitä hellan säädintä uudestaan varmistellakseni. Sammutettuani valot saatan pitää hetken kättäni katkaisijalla jotta saisin laskettua johonkin tiettyyn lukuun, että tietäisin varmasti katkaisijan olevan kunnolla kiinni. Pelkään siis katkaisijan olevan huonosti kiinni mistä voisi aiheutua mahdollisesti jonkinlainen häiriö katkaisijassa ja sähkön aiheuttamat kipinät voisivat sytyttää tulipalon (hämmentävää tietää etten ole ainut joka ajattelee noin). Nukkumaanmennessä lasken myös sammuttaessani yölampun katkaisijan. Sen sammutettuani räpsäytän silmäluomiani tietyn luvun verran, koska pelkään näkeväni painajaisia jos en sitä tee.
Nyt kun tätä tässä kirjoitan niin sitä alkaa ajattelemaan että on se elämä vaikeaa... ja sitä se todella on näiden oireiden kanssa. Ei näitä aina esiinny, enkä koskaan muiden ihmisten läsnäollessa käyttäydy pakkomielteisesti tai ainakin pyrin kätkemään pakko-oireet jos on aivan pakko jotain tehdä oudosti tai laskeskella.
Yksi varmasti perin mielenkiintoinen esimerkki on sellainen että mennessäni omaan huoneeseen minun on astuttava oikealle laatalle etten näkisi painajaisia. Jos paikalla sattuu olemaan ihmisiä, niin jätän astumiset sikseen ja perustelen sen itselleni sillä, etten halua näyttää typerältä ja näin saan nukkua yöni rauhassa. Tosin tokkopa siitä painajaisia tulisi vaikken näitä tekisikään. Ainoastaan painajaisten pelko voisi saada nukkumaan aluksi hieman huonosti mutta varmasti ajan kanssa näistäkin pääsisi eroon.
Tällä hetkellä se vain tuntuu vaikealta päästä näistä. Joskus on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Eivät nämä erityisemmin häiritse jokapäiväistä elämää enkä tunne itseäni varsinaisesti hulluksi. Sanoisin että nämä ovat vain sellaisia kiusallisia pakko-oireita jotka pitkittävät joitakin jokapäiväisiä toimenpiteitä ja toisinaan myös ahdistavat jos jokin laskeskelu tms pakko-oireen aiheuttama toimenpide menisi väärin.
No jos asiasta pitää repäistä jotakin positiivista niin eipähän ainakaan pitäisi tulla huolimattomuutta hellan tai vesihanan käsittelyssä :-)
Tässä se viesti oli minkä kirjoitin joskus aikaisemmin. Onko muitakin kohtalotovereita edellisiin viesteihini vastanneiden lisäksi?
Mitä tässä pitäisi tehdä? Ei millään kehtaisi mennä hakemaan apua vaikka pitäisi... auttakee :(
Voisin siis kertoa omista pakko-oireistani.
Lapsena näitä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ehkä jotain pientä asettelua nukkumaanmennessä että peitto olisi varmasti hyvin ja yöpaidan napit piti laskea että ovat kaikki kiinni. Myöhemmin sitten tulivat hieman ärsyttävämmät ongelmat kuten nyt. Tarkistan moneen kertaan onko esimerkiksi vesihana kunnolla kiinni (kaksi sormea kahvan päälle ja lasketaan kuuteen josta saadaan 2*6=12 eli hyvä luku ja hana turvallisesti kiinni eikä synny vesivahinkoja. Naurettavaa eikö totta?) tai että säädinkö uunin lämpötilan varmasti oikein vaikka selvästi näen sen olevan oikein. En millään voi olla koskematta sitä hellan säädintä uudestaan varmistellakseni. Sammutettuani valot saatan pitää hetken kättäni katkaisijalla jotta saisin laskettua johonkin tiettyyn lukuun, että tietäisin varmasti katkaisijan olevan kunnolla kiinni. Pelkään siis katkaisijan olevan huonosti kiinni mistä voisi aiheutua mahdollisesti jonkinlainen häiriö katkaisijassa ja sähkön aiheuttamat kipinät voisivat sytyttää tulipalon (hämmentävää tietää etten ole ainut joka ajattelee noin). Nukkumaanmennessä lasken myös sammuttaessani yölampun katkaisijan. Sen sammutettuani räpsäytän silmäluomiani tietyn luvun verran, koska pelkään näkeväni painajaisia jos en sitä tee.
Nyt kun tätä tässä kirjoitan niin sitä alkaa ajattelemaan että on se elämä vaikeaa... ja sitä se todella on näiden oireiden kanssa. Ei näitä aina esiinny, enkä koskaan muiden ihmisten läsnäollessa käyttäydy pakkomielteisesti tai ainakin pyrin kätkemään pakko-oireet jos on aivan pakko jotain tehdä oudosti tai laskeskella.
Yksi varmasti perin mielenkiintoinen esimerkki on sellainen että mennessäni omaan huoneeseen minun on astuttava oikealle laatalle etten näkisi painajaisia. Jos paikalla sattuu olemaan ihmisiä, niin jätän astumiset sikseen ja perustelen sen itselleni sillä, etten halua näyttää typerältä ja näin saan nukkua yöni rauhassa. Tosin tokkopa siitä painajaisia tulisi vaikken näitä tekisikään. Ainoastaan painajaisten pelko voisi saada nukkumaan aluksi hieman huonosti mutta varmasti ajan kanssa näistäkin pääsisi eroon.
Tällä hetkellä se vain tuntuu vaikealta päästä näistä. Joskus on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Eivät nämä erityisemmin häiritse jokapäiväistä elämää enkä tunne itseäni varsinaisesti hulluksi. Sanoisin että nämä ovat vain sellaisia kiusallisia pakko-oireita jotka pitkittävät joitakin jokapäiväisiä toimenpiteitä ja toisinaan myös ahdistavat jos jokin laskeskelu tms pakko-oireen aiheuttama toimenpide menisi väärin.
No jos asiasta pitää repäistä jotakin positiivista niin eipähän ainakaan pitäisi tulla huolimattomuutta hellan tai vesihanan käsittelyssä :-)
Tässä se viesti oli minkä kirjoitin joskus aikaisemmin. Onko muitakin kohtalotovereita edellisiin viesteihini vastanneiden lisäksi?
Mitä tässä pitäisi tehdä? Ei millään kehtaisi mennä hakemaan apua vaikka pitäisi... auttakee :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on myös erinäisiä pakko-oireita, mutta onneksi ne ovat vähän helpottaneet iän myötä. Minulla ne liittyivät aina siihen, että jos en tee jotain asiaa niin joku perheenjäsen tai minä itse saa mahataudin tai muuten vaan "heittää laatat" (tämä on kamalin skenaario minulle siksi että olen ikäni kärsinyt emetofobiasta, eli yrjökammosta). Nykyään oireet ovat helpottaneet ehkä senkin takia että asun yksin, eli ei ole vaaraa että kukaan toinen ainakaan sairastuisi mahatautiin ja joutuisin kuuntelemaan niitä inhottavia ääniä joita siitä syntyy. Toinen syy oireiden helpottamiseen on varmasti kuuden vuoden ajan syömäni mielialalääkitys, se vei pahimman terän noilta pakko-oireilta. Minunkin oli pakko koskea joku tietty määrä johonkin esineeseen. Jos jonkun esineen koskemisesta jäi huono fiilis niin oli pakko palata koskemaan sitä uudestaan. Yleensä parilliset luvut olivat minulle hyviä, eli jos koskin kaksi kertaa johonkin, niin se oli hyvä, mutta jos koskin kolmannen kerran niin sitten oli pakko koskea neljännenkin. Se on jännä juttu että se taitaa aika usein liittyä lukuihin tämä vaiva, mistä liene johtuu.
Lisäksi minulla oli myös pakko-ajatuksia, eli oli pakko ajatella jotain tiettyä asiaa tietyllä lailla, tai tapahtuu pahaa.
Että on meitä tässä maailmassa muitakin :)
Pää tässä vielä hajoaa... :S Mutta eipähän ole ainakaan suurta todennäköisyyttä että olisi huolimaton sähkölaitteiden ja vesihanojen käsittelyssä kun tuosta tarkistelusta on tullut jo tapa :)
Noh... päivä kerrallaan. Olisi kyllä mukava jutella joskus terveyssätissä jonkun kohtalotoverin kanssa näistä. Liikutko sinä kyseisellä kanavalla?
Enpä ole siellä sätissä vielä poikennut, saapas nähdä jos joskus tulisi sinne vilkuilemaan :)
Tsemppiä sulle ja yritetään tulla toimeen näiden omituisuuksiemme kanssa :)
ikävä kyllä olen sairastanut pahaa pakko oire sairauttta, olin 9kk hoidossa, nyt on parempi jo mutta ulos mennessä tuttun luo käymään, pitää sanoa mielessä 3 kertaa "ei ole kotona" tämä pitää sanoa 7 kertaa kolmen karran rimpsu . teen tämän siksi ettei tulisi oksennus. muista ei oikein ole paitsi jännittäessä pitää kävellä oksien yms päälle. en tässä rupea paljoa entisesta elämästäni kertomaan, mutta enne oli aika pahatilanne, hypin ehkä puolituntia matolla. ettei tulisi huono olo ja tulihan siitä. silloin piti hyppiä viellä enemmän. kunnes en enää jaksanut. tärkastelin myös ennen katkaisimia ja vesihanoja en enää. siitä olen päässy eroon, minulla on myös lääkitys. mulle saa tulla jutteleemaan kuhan ilmoittaa milloin tulee. kiitos
terveyssätti olevan aika tyhjillään mutta kurkistele huomenna illalla 8-10 välillä jos sattuisin sinne tällä nimimerkillä eksymään jos haluat tulla juttelemaan :)
terveyssätissä huomenna illalla 8-10 välillä? Yritän ainakin itse tällä nimimerkillä sinne. Jutellaan jos tavataan.
pääsen aikaisintaan 20.30 jos mulle tarkotit