miten tää elämä?

Voi olla näin tyhjää.

Tässä on monta vuotta jo tuntunut tyhjälle ja heikolle, vaille tulevaisuutta. Jonkinaika sitten lähisukulainen teki itsemurhan, veti lisää pohjaa tulevaisuudelta ja taakkaa itselle. Se oli temppu jota jollain tasolla ymmärrän. En vain käsitä tapaa... Kun luen näitä mystismies kehnailuja ja kuhnailuja ja sitä "diipadaapaa" oikeaa elämää jossa tätä paskaa jaksaa elää. Oli kun ei ole...aivan sama hengenriisto ajatukset. Huomenna odottaa vaan yhteiskunnan pakkopulla ja painostus osallistumaan tähän höttöön.

Tämä on niin toivotonta, yksinäistä, tylsää ja synkkää eloa. Pelkkää taistelua seuraavaan päivään, et mikä mut on ohjannut tähän?? Emmä omasta halusta ole häkitetty..

Mä olen jo nuorena iltaisin yksin rukoillut. Mä en jaksa omalle elämälle rukoilla apua, koska ei mua kukaan auta. Jumala vaan koettelee.
Taas ois edessä yksi yön. Koskus tuntuu ettei jaksas herätä enää..

Pahaa tekee lukea rakkausjuttuja, kun ei kukaan jaa kanssani hetkiä. Mä en jaksa vanhempien holousta.

Olen loppu. The end
1076
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Jaksamista sinulle ap. Olen hengessä mukana tämän kirjoituksen luettuani. Sinä selviydyt, vielä tulee parempia aikoja. Kaikilla meillä on omat vaikeudemme vaikka siltä ei ihan heti näyttäisikään. Mutta myös ilomme.

Äänestä
  • Saanu pari halaista lähiaikoina. Eikä ne tuntunut miltään. Mä en edes tajua miten ihmiset näyttää jollekki pelleille sen empatiansa ja hakailunsa kanssa. Mä vaan nauran kuolemalle.

    Kiitos vaan, mut ei kiitos. Mä en oikeestaa ota enää mitää todesta. Ilot on koettu. Edessä tuskaa takana tuskaa. En jaksa enää edes toivoa. Hengittää on pakko. Se on refleksi sama eläimen vaisto on tuonut mut tähän ja en koskaan olisi korkeammalla. Mä vähä tsiikailen tätä eloa ja nauran tälle. Taas yöunet jää vähiin. Tässä pimeydessä on jotain kiehtovaa vaik se ahdistaa. Monesti herään kuolemanpelosta, vaik sille sanoin nauravani, mut ehkä mä oon valmis kun aika on.

    Äänestä

Elämää tulee lisämenoa muista koulussa pärjätä ettet kärsi sitä koulun menetystä kuin minä nyt.

Äänestä

Tartu Sanaan. Jumala auttaa sinua, sinä saat avun. Pyydä Jeesusta sydämeesi ja voit rukoilla seuraavan psalmin sanoin.

Joskus on vaikeaa, tiedän omasta kokemuksesta. Kamppailen samojen asioiden kanssa kuin sinun lähipiirissä tapahtui myös omassa lähipiirissäni. Muista sinun elämälläsi on tarkoitus. Rauha omaisesi sielulle myös.

Itselläni on ollut samoin tarkoituksettomuuden kokemuksia elämässäni uskostani huolimatta, kuitenkin uskon, että Jumala kääntää kaikki vaikeudet lopulta hyväksi. Asiat ja olosuhteet muuttuvat vielä jälleen paremmaksi.

Psalmi 86: Herra, neuvo minulle tiesi
1 Daavidin rukous.
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
2 Varjele minua,
minä olen hurskas ja uskollinen,
auta palvelijaasi, joka turvaa sinuun.
Sinä olet minun Jumalani.
3 Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
4 Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
5 Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi
kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.
6 Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
7 Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.

Tartu näihin sanoihin, vetoa niihin.

Hyvää päivää!

Äänestä

  • Kylläpä kannattaa kaivaa Jehveli esiin, jos elämä potkii... Eipä tarvii itse tehdä elämälleen mitään, kun odottaa, että Jehveli tulee ja pelastaa...jeejee..sano Jehveli!

    Äänestä

  • jehvelintotistaja kirjoitti:

    Kylläpä kannattaa kaivaa Jehveli esiin, jos elämä potkii... Eipä tarvii itse tehdä elämälleen mitään, kun odottaa, että Jehveli tulee ja pelastaa...jeejee..sano Jehveli!

    Eihän se sitä tarkoita. Tarvii tehdä paljonkin ennen sitä.

    Äänestä

  • jehvelintotistaja kirjoitti:

    Kylläpä kannattaa kaivaa Jehveli esiin, jos elämä potkii... Eipä tarvii itse tehdä elämälleen mitään, kun odottaa, että Jehveli tulee ja pelastaa...jeejee..sano Jehveli!

    Niin ja vapaaehtoistahan kaikki on. Tiedän, että tuosta on apua itselleni ollut, ei todellakaan ole ollut helppoa, mutta aina on apu tullut tavalla tai toisella.

    Äänestä

  • No uskoahan voi vaikka mihin, mutta pelkkään uskoon ei kannata jättää asioita. Kyllä se vaan on niin, että jokainen täällä tekee itse oman elämänsä ja muut on tukena...vaikka se uskonto sit, mutta ei siinä jeesustelut auta, jos perseelleen menee asiat. Sama asia, kun tänne kirjoittaminen...helpottaa ehkä oloa, mutta ei se syy mihinkään poistu...

    Äänestä

  • stepbystepjaniinedelleen kirjoitti:

    No uskoahan voi vaikka mihin, mutta pelkkään uskoon ei kannata jättää asioita. Kyllä se vaan on niin, että jokainen täällä tekee itse oman elämänsä ja muut on tukena...vaikka se uskonto sit, mutta ei siinä jeesustelut auta, jos perseelleen menee asiat. Sama asia, kun tänne kirjoittaminen...helpottaa ehkä oloa, mutta ei se syy mihinkään poistu...

    Niin. Kyllä mä ton pointin ymmärrän. On paljon hurskastelua (jeesustelua) vailla mitään käsitystä todellisesta elämästä...Ymmärrän myös, miten paljon se voi ärsyttää kanssaihmisiä, että ns. kuitataan kaikki anteeksi ja oli sitten helposti kuitattu kaikki toisille ikävää aiheuttaneet asiat.

    Silti mä uskon, että apu tulee Korkeimmalta. Ei välttämättä niin, että se olisi jokin ulkonainen suuri siunaus, mutta kuitenkin. Ihan samalla tavalla jokainen ihminen on vajavainen ja joskus tuntuu, että ns. uskovaiset ne vasta niitä tosi vajavaisia onkin. Osa on niin pää pilvissä, ettei omakaan pää kestä niiden kanssa oloa. Yhtä kaikki, samassa veneessä ollaan. Jumala auttaa eteenpäin ihan ruohonjuuritasolla.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


struggle kirjoitti:

Voi olla näin tyhjää.

Tässä on monta vuotta jo tuntunut tyhjälle ja heikolle, vaille tulevaisuutta. Jonkinaika sitten lähisukulainen teki itsemurhan, veti lisää pohjaa tulevaisuudelta ja taakkaa itselle. Se oli temppu jota jollain tasolla ymmärrän. En vain käsitä tapaa... Kun luen näitä mystismies kehnailuja ja kuhnailuja ja sitä "diipadaapaa" oikeaa elämää jossa tätä paskaa jaksaa elää. Oli kun ei ole...aivan sama hengenriisto ajatukset. Huomenna odottaa vaan yhteiskunnan pakkopulla ja painostus osallistumaan tähän höttöön.

Tämä on niin toivotonta, yksinäistä, tylsää ja synkkää eloa. Pelkkää taistelua seuraavaan päivään, et mikä mut on ohjannut tähän?? Emmä omasta halusta ole häkitetty..

Mä olen jo nuorena iltaisin yksin rukoillut. Mä en jaksa omalle elämälle rukoilla apua, koska ei mua kukaan auta. Jumala vaan koettelee.
Taas ois edessä yksi yön. Koskus tuntuu ettei jaksas herätä enää..

Pahaa tekee lukea rakkausjuttuja, kun ei kukaan jaa kanssani hetkiä. Mä en jaksa vanhempien holousta.

Olen loppu. The end

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu