Olen 19 vuotta ja nyt on toinen vuosi tällästä samaa yksinäisyyden ja tunteettomuuden vuoristorataa. Noin kaksi vuotta sitten entiset kaverit alkoivat pikkuhiljaa työntää pois suunnitelmistaan joko kertomatta mitä tekevät tai jos kysyn suunnitelmista niin ei kuulemma ole. Jälkimmäisen huomasin vasta kun aloin epäilemään ulosjättöäni ja menin itse ulos katsomaan ovatko he siellä. Siellähän he. En ole ikinä ollut parisuhteessa tai päässyt edes treffeille asti. Aina kun kysyn kiinnostavaa naista treffeille tulee vastaukseksi ei mitään tai joku epämääräinen selitys miksi ei voi. Ja keskustelu usein myös loppuu siihen. Yritys alkaa hiipua ja päivät käy todella pitkiksi kun viettää ne vain yksin. Unet on alkaneet kadota ja nukunkin vain 3-5 tuntia yössä. Haluaisin psykiatrin puheille mutta hinnat hirvittävät enkä halua vanhempieni tietävät miksi käyn psykiatrin puheilla. Äitini sai kerran selville että olin yksinäinen mutta ei tiedä sitä enää koska valehtelin että käyn ulkona kavereiden kanssa vaikka todellisuudessa ajelen autollani ympäri kaupunkia koko ajan tai istun parkkipaikoilla. Erikoisinta tässä on varmaan tunnemaailman katoaminen. En tunne vihaa, iloa tai surua. Ylipäätään mitään. Paitsi öisin kun yritän nukkua ja silloin kaikki pamahtaa kerralla päähän. Miten ihmisen kuuluisi selvitä yksinäisyydestä jos minulla on ennakkoluulot jo uudesta tapaamastani henkilöstä että "uusi pettymys luvassa". En halua ajatella niin mutta vaikeus poissulkea syrjäänjättäminen on vaikeaa.
Helpotusta yksinäisyyteen
tunteetonturkulainen
358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parasta että kerrot vanhemmillesi tilanteesi. He varmasti ymmärtävät! Ei tilaasi kannata hävetä. Eikä psykiatrin maksuja kannata miettiä. Sieltä kumminkin saa apua.
Kaikkea hyvää sulle!
No, onneksi on edes tämä netti nykyään. Itse olen suurimmaksi osaksi netin kautta viime vuosina tutustunut uusiin ihmisiin. Tätä nykyä on jo niin paljon kavereita/tuttuja, ettei uusille tuttavuuksille ehkä olisi niin aikaakaan, mutta totta kai hienolle tyypille aina tilaa löytyisi kalenterista.
Ehdotankin, että jätä ihmeessä kaveriseuranhakuilmoitus vaikka ihan tälle palstalle ja sitten joillekin muille palstoille vielä. Jossain vaiheessa kyllä tärppää ja varmasti uusista tuttavuuksistasi joku eniten omannäköisesi jäisi vielä rinnallesi pidemmäksikin aikaa :)
Entäs jos listaisit syyt mitkä saattaisivat olla?
Ihan karsean kylmästi. (Nämä seuraavat esimerkit ovat ihan tuulesta temmattuja, enhän tiedä mitään)
Esim:
1) Hengitykseni haisee pahalle.
2) Olen vähän tylsä.
3) Tukka näyttää hölmöltä.
4) En ole kovin mukava.
jne jne jne
Sitten rupeet miettimään että mitä voisi tehdä. Lainaa kirjastosta joitain charmi-kirjoja, googlaile "miten saan ystäviä" ym.
Jos kohennat niitä mitä olet ite huomannut, ja ei sittenkään rupea toimimaan, niin sitten on kai vikaa muissa. Olet joka tapauksessa yrittänyt ja voit olla tyytyväinen.
Sen jälkeen keksi toinen strategia, esim että sinäpä viihdyt vallan mainiosti ilman niitä lähellä olevia kavereita ja rupeat etsimään ystäviä muualta. Tuo edellä ehdotettu nettihaku on hyvä idea.
Toinen hyvä idea on että keksit ihkauuden harrastuksen. Valokuvaus, kankaan kutominen, lentopallo, kuorolaulu, trumpetin/ukulelen tms soittaminen, ranskankielen opiskelu, maalaaminen. Kun menet kurssille, niin tapaat ihan uusia ihmisiä. Samalla sinulla on uusi jännä harrastus ja et ehdi murehtimaan.
Kyllä se siitä, reippaasti vaan baanalle!
Hyvää yötä, heti aamusta aloita!