Olen uskovainen, eli vanhoillislestadiolainen mies.
Mies, jolla ei aina mene hirveän hyvin. Minun paheeni on, että saatan toisinaan hukuttaa murheitani alkoholiin. Tiedän, ettei niin pitäisi tehdä, mutta silti huomaan kerta toisensa jälkeen toimimassa näin.
En jaksa enää ymmärtää itseäni, miksi??!
Etenkin morkkisaamuina parjaan itseäni. Olen minä tyhmä ja ääliö, kun piti taas kiskoa alkoholia kurkusta alas. Ja hävettää eilisen sekoilut lähikapakassa jne.
Toinen, mikä minua vaivaa kovasti on se, ettei uskovaisen pitäisi juoda alkoholia lainkaan. Olenko minä edes uskomassa, kun tällaiseen sorrun kerta toisensa jälkeen?
Mikä on minun sydämeni tila? Eihän uskovainen alkoholia nauti!
Olen jossain määrin jakomielinen tapaus. Välillä tulee hetkiä, jolloin annankin luvan hörpätä yhden ja se ei jää siihen yhteen. Saatan kännissäkin pitää itseäni uskovaisena.
Morkkisaamuna sen sijaan pidän itseäni hyvin syntisenä, joka ei todellakaan ansaitse taivaspaikkaa.
Voisitteko te rakkaat kertoa, miten minä voisin tästä alkoholista päästä kokonaan eroon? Juon varmasti keskivertosuomalaista huomattavasti vähemmän, enkä ikinä ole juonut itseäni sammuksiin, saatikka sellaiseen kuntoon, etten pystyisi hallitsemaan itseäni. Pieni nousuhumalakin kuitenkin muuttaa käyttäytymistä. Eikä siinä tilassa paljoa mieti, mikä on syntiä ja mikä ei. Huomaan pienessä huppelissa tekeväni sellaistakin, mitä normaalisti en tekisi. Ja jotka eivät muutoinkaan ole uskovaiselle sopivia. Mua on yritetty iskeä maailman puolelta useita kertoja eri tilanteissa, mutta olen niistä kaikista onnistunut kieltäytymään, vaikka toinen osapuoli olisi ollutkin kuinka kivan oloinen ja mukava tahansa. Nytkin hiljattain olin työkavereiden kanssa ravintolassa (jonne mun ei todellakaan olisi pitänyt mennä), tuli se nainen, jota muut silmät kiiluen tuijottivat, pyytämään minua tanssiin. Kieltäydyin ja muut piti mua ihan kuupona. Jos minä joskus jonku rinnalleni joskus kelpuutan, on selvää, että sen on oltava uskovainen. Mutta kelpaako kellekään uskovaiselle tällainen riepu?
Jakomielinen riepu.
Mies, jolla ei aina mene hirveän hyvin. Minun paheeni on, että saatan toisinaan hukuttaa murheitani alkoholiin. Tiedän, ettei niin pitäisi tehdä, mutta silti huomaan kerta toisensa jälkeen toimimassa näin.
En jaksa enää ymmärtää itseäni, miksi??!
Etenkin morkkisaamuina parjaan itseäni. Olen minä tyhmä ja ääliö, kun piti taas kiskoa alkoholia kurkusta alas. Ja hävettää eilisen sekoilut lähikapakassa jne.
Toinen, mikä minua vaivaa kovasti on se, ettei uskovaisen pitäisi juoda alkoholia lainkaan. Olenko minä edes uskomassa, kun tällaiseen sorrun kerta toisensa jälkeen?
Mikä on minun sydämeni tila? Eihän uskovainen alkoholia nauti!
Olen jossain määrin jakomielinen tapaus. Välillä tulee hetkiä, jolloin annankin luvan hörpätä yhden ja se ei jää siihen yhteen. Saatan kännissäkin pitää itseäni uskovaisena.
Morkkisaamuna sen sijaan pidän itseäni hyvin syntisenä, joka ei todellakaan ansaitse taivaspaikkaa.
Voisitteko te rakkaat kertoa, miten minä voisin tästä alkoholista päästä kokonaan eroon? Juon varmasti keskivertosuomalaista huomattavasti vähemmän, enkä ikinä ole juonut itseäni sammuksiin, saatikka sellaiseen kuntoon, etten pystyisi hallitsemaan itseäni. Pieni nousuhumalakin kuitenkin muuttaa käyttäytymistä. Eikä siinä tilassa paljoa mieti, mikä on syntiä ja mikä ei. Huomaan pienessä huppelissa tekeväni sellaistakin, mitä normaalisti en tekisi. Ja jotka eivät muutoinkaan ole uskovaiselle sopivia. Mua on yritetty iskeä maailman puolelta useita kertoja eri tilanteissa, mutta olen niistä kaikista onnistunut kieltäytymään, vaikka toinen osapuoli olisi ollutkin kuinka kivan oloinen ja mukava tahansa. Nytkin hiljattain olin työkavereiden kanssa ravintolassa (jonne mun ei todellakaan olisi pitänyt mennä), tuli se nainen, jota muut silmät kiiluen tuijottivat, pyytämään minua tanssiin. Kieltäydyin ja muut piti mua ihan kuupona. Jos minä joskus jonku rinnalleni joskus kelpuutan, on selvää, että sen on oltava uskovainen. Mutta kelpaako kellekään uskovaiselle tällainen riepu?
Jakomielinen riepu.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jumalanterve! Jumalan Valtakunnassa olemme ääliöitä ilman känniä. jumalanrauhaan.
Sehän on hyvä, että muutut ääliöksi.
Hoitomiehet ja pf samanlaisia.
Ongelma on ainakin se, että jos yrität ansaita taivaspaikkaa, niin kuin kirjoituksessasi annat ymmärtää.
Taivaspaikkaa ei voi ansaita kukaan ihminen, kuin ainoastaan Herra Jeesus Kristus. Usko kaikki sinun syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä jonkun elävässä uskossa olevan ihmisen julistamasta evankeliumin synninpäästöstä yksin armosta. Siihen ei saa sotkea mitään ansiota, sillä silloin se menee ihan kokonaan pilalle.
Näin yksin armosta Kristuksen sovintotyön ja vanhurskauden perusteella Veljemme Jeesuksen verellä pestyinä me voimme ainoastaan pelastua iankaikkiselta tulijärveltä ja päästä kerran vanhurskaiden lepoon kolmanteen taivaaseen ja maailman lopun jälkeen uusiin taivaisiin ja uuteen maahan.
Voimme pelastua ainoastaan Herran Jeesuksen Kristuksen ansion perusteella.
Siihen ei saa sotkea ollenkaan omia ansioita, sillä me emme omalta puoleltamme syntisinä ihmisinä voi ansaita mitään hyvää Jumalalta.
Mene AA:han. Vaikka siellä onkin n.s. uskottomia, niin se on monesti ollut tehokas juopoille. Jos AA ei auta, niin hakeudu Minnesota-hoitoa tarjoavaan laitokseen. Esim. Lapualla on sellainen.
Kaikki vl:hän on ääliöitä.
Pedofiileja, hoitokokouslaisia, salaamiskulttuureineen.
Kaikki hellarit ovat syntyneet oikelta puolta, muttaa ei aikaakaan, kun vaikuttavat olevan perseestä.
Vaikuttaa kommenttisi itselle vastaukselta. Hmm...
Nimittäin koskaan ja ikipäivänä tällä forumilla ei ole kukaan ja missään yhteydessä käyttänyt helluntaiseurakunnan uskovaisista edes "perse" vertausta, saati muuten solvannut. Miksi tekisi sen nyt, tällaisena kuoleman hiljaisena, jopa pelottavana päivänä??
Hmm...
ip talteen varalta, ainahan on erehtymisen mahdollisuus..
ip on? Itse perkele?
Älä ny säikähdä jos perse kommentti sinun olikin, heh. Pieniä on silakat helluntaikaloiksi, sanoisi Jussi.
Ip on kaksi kirjainta, heh, joidenka saloihin vain poliisilla on operaattorien avustuksella pääsy. Erityisluvan vaatii poliiseiltakin..
Netissä tosin pörrää kaikenlaista hakkeria jotka tietty voivat päästä käsiksi samoihin saloihin ilman lupiakin. En usko että täällä riittää motiivia moiseen kenelläkään.
Tällä palstalla on todistusaineistoa liikaakin. Runsauden pula. Osallisten puhelinnumerotkin ovat vapaaehtoisesti jaettu. On vain kysymys tahtotilasta, halutaanko rikokset ihmisyyttä vastaan lopettaa, vai annetaanko tämän jatkua kunnes kuolema korjaa.
Onpas helluntaivekkulilla luulot itsestään.
"Olen uskovainen, eli vanhoillislestadiolainen mies."
Niinpä niin, hohhoijakkaa. Vanhoillislestat ainoastaan oikeita uskovaisia, just just. Neuvoni onkin, että luovu siitä sairaasta lahkosta, mutta usko edelleen Jeesukseen. Kirkon piiristä löytyy aitoja uskovaisia, joille alkoholi ei ole tabu. Ongelmasi alkoholin kanssa näyttää nimittäin olevan juuri siinä, että se on tabu sinulle.
Kerrot, että käytät alkoholia keskivertoa vähemmän. juuri se kielletyn hedelmän maku taitaa olla se, mikä sinut on koukuttanut. Kun sitä ei enää ole, on helppo suhtautua omaan alkoholinkäyttöönsä realistisesti ja silloin on kohtuullinen käyttökin ilman liikaa humaltumista helpompaa. Sekä alkoholin kanssa ehkä sattuviin pikku töppäyksiinkin suhtautuu normaalisti.
Kerrot myös, että et juo itseäsi tolkuttomaan tilaan ja hallitset käytöksesi ja esimerkkinä kerrot, että et ole sortunut iskuyrityksiin. Mutta tanssimisenkin ilmeisesti uskonlahkosi mukaan koet syntinä ja kieltäydyit, jonka sitten koit noloksi. Tanssiminen on ihan normaalia toimintaa, jota uskovainenkin voi tehdä. Ei se tarkoita, että jompi kumpi osapuoli olisi houkuttelemassa toista sänkyyn.
Kun vapaudut näistä typeristä morkkiksenaiheista, voit jatkaa hyvillä mielin uskossa Jeesukseen ja suhteesi alkoholiin normalisoituu ja saattaa hyvinkin käydä niin, että jatkossa tyydyt muutamaan saunaolueeseen tai muutamaan juomaan ravintolassa. Pystyt elämään normaalia elämää ilman kaksijakoista suhdetta alkoholiin, joka aiheutta sinulle kärsimystä.
Siinä on alussa ja lopussa kaks hengetöntä sekoilijaa.
mitään uskoa ei ole kumallakaan eikä sen vuoksi mitään Hengen hedelmääkään.
kuinka voi kukaan olla noin yksinkertainen että kuvittelee että ..olen vanhoillislest. ja siis uskovainen...hohhoijaa.
Siinä taas yksi tyypillinen vanhoillislestadiolaisen pölkkypään kommentti. "kaks hengetöntä sekoilijaa" ja "mitään uskoa ei ole kumallakaan eikä sen vuoksi mitään Hengen hedelmääkään" Just joo. Taas sitä "vain me" ajattelua, tai oikeastaan kaiken ajattelun puutetta:(
JOS ON ALKOHOLISTI NIIN EI TIPPAAKAAN.
Voimia sulle aloittaja. Paremmat ajat koittaa vielä.
Nostan hattua tosta rehellisestä kirjotuksesta.
Jeesus pysyy lähelläsi, vaikka ei siltä tuntuisi.
Hän on nimittäin maksanut sinusta niin kovan hinnan. Se määrittää sinun arvosi. Hän myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sinut.
Eihän aloittaja mikään alkoholisti ole, jos puhuu totta.
"Juon varmasti keskivertosuomalaista huomattavasti vähemmän, enkä ikinä ole juonut itseäni sammuksiin, saatikka sellaiseen kuntoon, etten pystyisi hallitsemaan itseäni."
Jos muu kuin vanhoillislestadiolaisuuden kautta tuleva apu kelpaa, TV7:n (jota sinällään en suosittele), arkistossa on ohjelmasarja nimeltä Armon kalliolla. Siinä luterilainen pappi Petri Välimäki opettaa monenlaisista asioista ja yhtenä aiheena on riippuvuudet alkoholiriippuvuus mukaanlukien. Suosittelen.
Itselleni sain tuosta ohjelmasarjasta suurimman siunauksen jaksoista, joiden aiheena oli seksuaalisuus. Minulle kieroonkasvaneelle näiden ohjelmien katsominen oli tervehdyttävä kokemus.
# Kännissä muutun ääliöksi. Haluaisin lopettaa!#
Ei tuo mitään - hoitkokoushörhötkin muuttuu ääliöiksi mutta eivät halua lopettaa.
Haluat lopettaa? Itsesi? Halut pitää aina toteuttaa, ettei jää traumoja.