Taas mun piti mennä viiltelemään itseäni.

Viiltele vähän lisää niin kuolet, etkä varmasti viiltele tulevaisuudessa.

Lopetat angstaamisesn.

Heikko ihminen

HAAW HAAW!

mrh älä viilteile :)

No paskat unohtakaa koko juttu. En hae tällä mitään huomioo ja mun vanhemmat antaa mulle ihan tarpeeks huomioo. Ehkä liikaakin. Mä kirjoitin tän vaa siks et saisin neuvoja kuinka päästä eroon viiltelystä, kun mä oon vähän koukussa siihen. Se syy miks mä viiltelen on se et mulla on huono stressinsietokyky ja mulla on myös vähän masennustakin. Mun vanhemmat vaatii multa ihan liikaa vaikka mä en vaan pysty parempaan. Mua ahdistaa se et mä oon niin outo ja erilainen kuin muut. Mulla ei oo kavereita, vaan mä oon aina yksin, koska en vain osaa olla muitten kanssa. Mä oon ollut kiusattuna päiväkodista ysiluokkaan asti(mua ei kiusattu mitenkään pahasti, mut on se silti jättänyt muhun jäljet) ja vasta nyt oon kunnolla tajunnut sen et mua on kiusattu. Mä en oo vaan ennen halunnut myöntää sitä itselleni. Koulussa mä tunnen itseni välillä vammaiseksi, kun en puhu siellä oikein mitään enkä ole muiden kanssa ihan samalla kehitystasolla. Silti mä aina kuitekin menen sinne hyvillä mielin enkä valita. Ja nää kaikki ongelmat johtuu siitä, et mulla on autismi. Ja tästä kaikesta huolimatta mä oon kestänyt tän kaiken ja haluan elää vaikka mulla on huono olla, joten en todellakaan ole heikko vaikka välillä sorrunkin viiltelemään.

Moikka! Harmi et sulla on tällästä menossa täl hetkellä, mut suosittelen sulle et menisit puhuu jollekkin sun asioista ni sun ei tarvis purkaa sun vihaa, suruu tai mitä nyt koetkaan viiltelemällä. Voit puhuu jollekki läheiselle tai ihan jollekki ammattilaiselle!
Jos taas et haluu puhuu, ni ala harrastaa jtn millä pääset purkaa sun tunteita, esimerkiksi nyrkkeily, karate, tanssi, maalaaminen, salilla käyminen jne.

Älä satuta ittees, se ei paranna asioita, pidä ittestäs huolta!

Sun ikäsenä mielialat heittelee...itsekkin sun ikäsenä tuntu että muut on kehittyny mua ennen ja ne vaan seurustelee muitten kaa ja mä en.... tuntu että voisin oikeesti lähtee ampuu porukkaa, jos vaan jostain saisin aseen....näin jälkikäteen ajateltuna se ei olis ollu yhtään hyvä idea ja onnex en kekannu ollenkaan mitään viiltely juttuu, niin kuin sä. Mutta oikeesti sä ett oo yhtään erillainen nuori. Muillain on samantyyppisii oikeita, mutta ne ei vaan kerro niistä. Uskon että sä oot ihan normi nuori ja toi kuuluu juuri sun ikään. Mä tiedän että tuskin meet mihinkään ammattiauttajalle niinkun en mäkää, mutta kyllä musta on tullut tosi tosi hyvä tyyppi ja ihan ilman mitään pillereitä ja ammattilaisten juttusilla käymisellä. Joten otahhan rennommin elämä !
Uskon että selviit elämässä paremmin kuin muut sun ikäset, kun osaat kuitenkin kertoo mitä mieltä painaa...

Ai oot heikko vai ?

Jaa, kaikki mitä minä osaan sanoa on jo sanottu.
Mäkin olin hirveän yksinäinen kouluaikoina. Saattoi olla päiviä etten puhunut mitään kellekään muulle kuin äidille. Näin jälkeenpäin sanoisin että ongelmani oli että yritin esittää pärjääväni niin etten mitään muita ihmisiä tarvitsekaan.
Asiat alkoivat parantua kun tungin muiden ihmisten seuraan ja annoin näkyä että en halua olla yksin. Mahdan olla ollut awkward kun tungin porukkaan mutta en osannut sanoa mitään, mutta pikkuhiljaa opin. Nyt vuosien päästä voin varmaan ekaa kertaa sanoa että en ole yksinäinen. Jopa seurustelu alkaa olla ajankohtainen asia ja hyvin kerkiää nytkin.
Toinen neuvo on tosiaan etsiä muuta seuraa, aloittaa vaikka uusi harrastus ja löytää sieltä mukavampia ihmisiä. Vanhoja rooleja on vaikea muuttaa mutta uudessa porukassa voi aloittaa vähän eri tavalla.

Viiltelyä en minäkään koskaan sattunut keksimään, joten en tunne vaivaa tai osaa sanoa miten siitä pääsee eroon. Usein kuitenkin riippuvuuksista pääsee eroon keksimällä jonkin korvaavan toiminnan. Kun tulee mieleen että vituttaa ja kohta alan viillellä, ala tehdä sitä jotain muuta. Kirjan lukeminen, masturboiminen, purkan syönti, siivoaminen... oikeastaan mikä vaan mikä vie ajatukset muualle.

mäki viiltelin ennen kun oli pieni muna mut sit tajusin leikkaa sil veitsel munani pienen irti ja problem solved kässääks

Paras lanka ikinä nauroin, oot tosi vammanen haha

Muistakaa lapset viillellessä, että sivuttain huomiota varten ja pystypäin itsemurhaa varten.

Viillä genitaaliasi?

Kun ahdistus ja henkinen kipu yltyy suureksi, viiltely ja muu fyysisen kivun aiheuttaminen tuntuu auttavan. Se lievittää tuskaa ja voi keskittyä johonkin muuhun kuin pään sisäiseen ahdinkoon. Viiltelyjälkien peitteleminen ei ole kovin kivaa, itse ruukasin tehdä sitä yläasteella enkä viitsinyt kertoa kellekään. Kädessäni ja reidessäni on selvästi näkyviä arpia ja nyt vuosia myöhemmin ihmisten katseet jäävät seuraamaan niitä pariksi sekunniksi, kun nämä ne ensikertaa huomaavat. En jaksa enää peittää niitä, mitä väliä. En kadu jälkiä ja yritän taistella pahaa oloa ja viiltelyn halua vastaan avoimesti.
Tarpeeksi viilleltyäni siitä tuli addiktio eikä kivun lievityskeino. Kun ajattelen sitä aikaa, en muista kipua, vain hyvää oloa satuttamisesta. Aina kun tilani huononi stressin tms. takia sorruin tekemään itselleni jotain fyysistä haittaa. Enkä kyllä ole edelleenkään ongelmistani eroon päässyt, ei se siis näytä oikeastaan auttavan.

Kyllä - viiltely on huomionhakua. Se kertoo sisäisestä pahasta olosta, siitä että jotain on vialla. Viiltelevä ihminen tarvitsee apua, ei haukkuja (vaikka noh... it's the internet, what can you expect?).

Paras keino on mennä pyytämään apua. Me suomalaiset kun nauramme toistemme ahdistukselle ja pahalle ololle, tuntuu oma ahdinko helposti vain vitsiltä, mitä se ei ole. Henkinen terveys on tärkeää ja on ammattilaisia, jotka osaavat auttaa sinua ja ohjata paikkaan, josta on eniten hyötyä parantumiselle.

Voit etsiä kaupunkisi sivuilta mielenterveyskeskuksien puhelinnumeroita tai pyytää luokanopettajaasi, terveydenhoitajaa, kuraattoria tai vanhempia ottamaan sinne yhteyttä jos et itse pysty. Voit käydä ensikerralla vaikka kaverin tai jonkun aikuisen kanssa paikanpäällä (ja yleensä vanhempien käyntiä vaaditaan alaikäisiltä).

Nämä ihmiset ovat päivittäin tekemisissä mieleltään sairaiden, huonovointisten, surullisten, ahdistuneiden ja stressaantuneiden ihmisten kanssa. He ymmärtävät. Et ole yksin.

Älä välitä muista sää pääset siitä kyllä eroon :')

No kuule, syyt tässä miks viiltelen.

1. Syrjintää joudun aikanpaljon kokemaan.
2. Sitä ett sukulaiset mustamaaalaavat perhrrttähi syyttä suotta.
3. Olen joutunut myös kiusaamisesta kärsimään.
4. Opet ja sellaset ei kiuntele mua. Ja tän takii en haluu enäö apua.

Ja sulle viel sellanen juttu et susta näkee että sö et oo masentunut, etkä oikeasti viiltele. Nimittäinen masentunut ja sellanen joka viiltelee, nii ei puhu toiselle tuolla tavalla. Skis toiselle, joka tietää mitä se on.

1. Sä ruvet selittelee.
2. En saanut selville, ja tuskin tulenkaan syytä saamaan miks teit non.
3. Sä väittelit yhden kanssa, ja tosiaan, et sä et todellakaan sairasta ,asennusta ja viiltele.

Et revi kuule siis tästä, ja ota opikses sit. Jos otat opikses, nii älä laita tollasii sit enää kellenkkään. Ja sit viel, sä et kertonu mihin sä viiltelet.

Tää ei oo pelkkää mielialanvaihtelua, ja sitä ettei meiölä olis koska aika usein me masentuneet esitetään teidän muiden seurassa. Ja se einaina po nii. Et teidän pitää ottaa jojaisen masennus vakavasti, sillä joka vupsi, ihan joka ikinen vuosi kuolee niinnaikuisia ja meitä lapsia itsemurhiin. Et kannattaa nyt sit aikuisiltakin niikuin meiltä lapsiltakin syytä se mielialam vaihtelunpois, koska se einoo tällaseen syy. Vaan masennus, ja syrjintä, kiusaaminen ja sellaiset fiöanteet just kunmulla nii ovat aika yleisiä.

ET REPIKÄÄ KAIKKI TÄSTÄ, SANOITTE MI SANOITTE.