Elämäntyylit kovin erilaisia vaikeaa ehkä pitemmän päälle. Vaikka olisi kuinka paljon "kemiaa" johtaa väistämättä konflikteihin ennemmin tai myöhemmin. Meidän tapauksessa ennemmin.
Jos elämänarvot ja
Karuakertomaa
15126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, siksi teidän Loten kanssa kuuluukin olla yhdessä. Olen tällainen, joka ei pysty vuorovaikuttamaan erilaisten ihmisten kanssa.
Ottaisin mieluummin sekä kaveruuden että kemian. Me ei pystytty olemaan ystäviä. Vaimon kanssa ystävyys kuollut vuosien epäluottamukseen. Sähköä ei koskaan ollut. Kun löydät miehen jonka kanssa molemmat niin se on the one.
Olen ehkä liian yksinkertainen, koska en ymmärrä... Mutta siis miten voi olla ihmistä kohtaan sekä kaveri että tuntea kemiaa... itse en pysty kyllä, koska ajattelisin vain... noh ;D
Voi sulkea tietoisuudesta sen osan pois ja välttää tiettyjä tilanteita ja puheenaiheita. Ja ajatuksia. Eikä kannata kuunnella ääntä, eikä katsoa liian tarkasti, eikä kannata käyttää hajuaistia. Ei saa olla liian skarppi olotila eikä väsynyt. Hmm.. Nyt ei onnistuisi, mutta aistejaan voi muokata, jos oikeasti on pakko.
Haluaisit olla kaveri kaikesta huolimatta? Vaikka molemmat seurustelidi tahoillaan?
Tietysti! Ihmisen sisin on tärkein. Jos on sellainen ihminen jonka kanssa synkkaa, niin miksi ei. "Pitääkö kaiken olla elämässä niin helppoa?" Isän opetus, joka on tosi viisaasti sanottu.
Mulle tulee olo, että petän seurustelukumppaniani, vaikka vaan juteltaisiin kaverina... Ihan riittävän haasteellista elämä muutenkin.
Voi harmi. Itse en ole ehkä kovin omistushaluinen ollessani parisuhteessa. Parempi, että toinen avoimesti kertoo pettämisistään kuin salaisi sen, että haluaisi käydä vieraissa. Ei ole tarvetta yrittää kontrolloida toisen ajatuksia tai tunteita.
Niin minä olen koti-ihminen jolle rakkaus ja onnistunut liitto ovat pyhiä arvoja kuten myös näiden mainittujen taitojen siirtäminen jälkipolville, ei siihen paljon tärkeämpää mahdu, mitä nyt joskus juhlin ystävyyttä en joulua niinkään enkä halua lahjoja.
Olemme vastakohtia ja kemia on jotain ymmärryksen yläpuolella olevaa, en ole kokenut koskaan kemiallista aktia, entäs työ?
Elämäntyyli on ajatteleva, hidas, himmeä ja miestäni palvon jumalana, pelastajana ja elämän antajana ja sankarina ja supersankarina ja kuninkaana. Onks se ihan ok?
Jos ei niin mikä lääke sopis näihin oireisiin?
Aina voi sopeutua. Jos toista rakastaa toisen puolesta tekee kaikkensa.
Kaikkeen tottuu myös uuteen elämäntyyliin :)
Miksi?
Rakkaus ei kysy miksi, vaan koska uudestaan?
Niinpä. Olen rakkaudessa ehdoton, mulle puoliso on tärkein ihminen maailmassa, ykkönen, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut. Olen uskollinen ja luotettava rakastamaani ihmistä kohtaan, en voisi muuta koskaan kuvitellakaan, ja haluan voida luottaa täysin myös siihen, jota rakastan.
Mua ällöttää ja kuvottaa kaikki vehkeily ja epärehellisyys.
Näin se minunkin mielestä on. Seurustelin lyhyen aikaa miehen kanssa, joka jakoi elämänarvojani ja -tyyliäni, mutta vain ajatuksissaan. Mä haluan elää tavallani valitsemassani paikassa ja matkustella jne. Ei mitään fancya, vaan landella omassa rauhassa. Mutta se vaatii pätäkkää ja säästämistä, joten käyn töissä. Mies ei ajatellutkaan hakea duunia, mutta ajatteli muuten samoin. Alkoi ärsyttämään.