Taas tässä lokakuun aikana on ruvennut ahdistaa eräs monta vuotta sitten tapahtunut asia, joka edelleenkin vaikuttaa negatiivisesti mun elämään. Siitä tapahtumasta tulee tässä jonkin ajan kuluttua taas yksivuosi enemmän kuluneeksi. Viime syksynä oli samanlaista ahdistusta lokakuun alusta lähtien siihen tiettyyn päivään asti. Itken vaan silmät päästä vähän välii koska en halua elää sitä päivää kun on sen tapahtuneen asian ns.vuosipäivä. Viime vuonna se ahdistus helpotti sillon ns.vuosipäivänä mut se pari kk ennen sitä päivää oli täynnä ahdistusta.
Helpottais varmaan jos vois puhua sen tapahtuman läpi, mut eipä oo ollut sellaiseen mahdollisuutta. Yks toinen asia helpottui sillä että sen sai puhua läpi erään ihmisen kanssa ja sen jälkeen tilasin eräitä siihen asiaan liittyviä papereita, jotka luin läpi. Sen jälkeen sitä asiaa ei oo tarvinnut miettiä.
Oon asiakkaana eräässä terapiapaikas tmv mut siellä ei todellakaan mistään menneistä asioista jutella, vaan tyyliin päivän säästä.
Helpottais varmaan jos vois puhua sen tapahtuman läpi, mut eipä oo ollut sellaiseen mahdollisuutta. Yks toinen asia helpottui sillä että sen sai puhua läpi erään ihmisen kanssa ja sen jälkeen tilasin eräitä siihen asiaan liittyviä papereita, jotka luin läpi. Sen jälkeen sitä asiaa ei oo tarvinnut miettiä.
Oon asiakkaana eräässä terapiapaikas tmv mut siellä ei todellakaan mistään menneistä asioista jutella, vaan tyyliin päivän säästä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitko hoitopaikassasi kysyä, voiko menneistä puhua, jos kokisit sen itse hyödylliseksi? Kyllä kai sinulla on oikeus odottaa (vaatiakin), että hoito jotakin auttaa eikä ole vain ajankulua.
Jos kyseessä on jokin traumaattinen asia (näin oletan) voisit hyötyä Traumaterapiakeskuksen nettisivuilla löytyvistä muutamasta hyvästä artikkelista. Niistä voit saada tietoa ja ymmärrystä siihen, miten traumat meihin vaikuttavat ja tahtovat jäädä mieleen elämään.
Paljon voimia ja kaikkea hyvää sinulle!!
Ei ainakaan nykyisen terapeutin kanssa siitä voi puhua, en tiiä onko siellä paikassa ketään muuta.
Kun mun mielestä se asia pitäs puhua selväks eli käsitellä koska se asia on kuitenkii sellanen joka vaikuttaa enempi tai vähempi mun elämään koko loppuiän, elinikänen juttu... Ja nyt kun se joka vuos näihin aikoihin nousee se asia pintaan, ni jos sen käsittelis ni ehkä se asia ei enää samalla tavalla ahdistais. Ja oli yks lääkärikii sitä mieltä että pitäs saada puhua menneisyydessä tapahtuneet asiat halki, ettei ne enää mietitytä. Eipä ne muut asiat sillee mietitytäkään melkein koskaan paitsi tää isoin asia.
Pitää tutustua tohon traumaterapiakeskuksen sivuihin. :)
menneisyys meni eikä koskaan palaa.....tänään on peräti jo vuoden 2016 lokakuu
Nokka kohti tulevaa menneet jääköön taakse eihän ihminen muuta voi hyviä jatkoja kaikille ketkä vastaavissa miettivät.
Kuinka vanhaa murhetta sää oikein mietit siellä?Oliokos siinä asiassa muita ihmisiä vai ihan sun oma juttu?Puhu asiantuntevan terapeutin kanssa he ovat ammattikuuntelijoita.
Sellanen tapahtuma, josta on tullut mahdollisesti elinikäiset kivut... Tuolla paikassa en oo tavannut yhtään -asiantuntevaa- terapeuttia. Eikä nykyiselle terapeutille, mikälie sairaanhoitaja onkaan, voi edes puhua vanhoista asioista. Se itekin totes mulle vähän aikaa sitten että pitäs löytää joku henkilö, jolle puhua vanhoista asioista...