Raha poikimaan
Herlinin rahat tuottavat lisää rahaa verottajan häiritsemättä, mutta Herlin joutuu toki maksamaan veroja, kun hän nostaa varoja ulos säästöpossuna toimivista yhtöistään. Tosin käyttörahansa hän saa nekin varsin kohtuullisilla veroilla.
Ensimmäiset 150 000 euroa hän saa nostaa yhtiöstään osinkoina 7,5–8,25 prosentin verolla. Hämmästyttävän pieni veroprosentti johtuu siitä, että on haluttu välttää kahdenkertaista verotusta. Ajatellaan, että onhan Herlin maksanut tuloistaan verot jo kertaalleen, kun Kone tai Sanoma on maksanut voitoistaan 20 prosentin yhtiöveron.
Maksaakseen 150 000 euron osingon, yhtiöllä on oltava voittoja 187 500 euroa. Siitä 20 prosenttia menee yhtiöveroon ja 150 000 eurosta Herlin maksaa matalat osinkoverot. Näin yhteenlaskettu veroprosentti olisi 26,6.
Vastaavilla tuloilla palkansaajan veroprosentti hipoisi viittäkymmentä.
Lahja rikkaimmille
Hätäisesti valmistellun osinkoverouudistuksen ensimmäistä versiota voisi sanoa todelliseksi lottovoitoksi Suomen rikkaimmille, elleivät pääpotit olisi pikkurahoja sen rinnalla, mitä oltiin päättämässä. Keväällä 2013 hallitus nimittäin sopi poistavansa kokonaan pörssin ulkopuolisten yhtiöi- den kevyesti verotettujen osinkojen ylärajan.
Hallituksen vasemmistopuolueille tämä kelpasi, koska demarit ja vasemmistoliitto saivat kehua panneensa pisteen verottomille osingoille. Tuohon saakka pörssiin listaamattomasta yhtiöstä oli saanut nostaa enimmillään 60 000 euroa verovapaita osinkoja.
Hallituksen suunnitelmien mukaan jatkossa kaikista osingoista 25 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa. Toisin sanoen osinkoja verotettaisiin enimmillään kahdeksalla prosentilla – ilman ylärajaa.
Hätiin riensi silloinen oppositiojohtaja Juha Sipilä (kesk). Hän vinkkasi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäelle, että muutama tuhat Suomen rikkainta oli saamassa melkoisen veroedun. Julkisuusmylläkän jälkeen hallitus päätti säätää huippuhalvoille osingoille 150 000 euron ylärajan.
Sipilän miljoonat
Juha Sipilä varmasti tiesi mistä puhui. Hän oli tehnyt suuren omaisuuden onnistuneilla yrityskaupoilla ja osakesijoituksilla. Miljooniaan hän hoiti sijoitusyhtiössään yhden Suomen parhaan veroasiantuntijan, professori Heikki Niskakankaan kanssa.
Sipilä oli vuoden 1996 äyrikuningas. Hän oli saanut johtamansa teknologiayrityksen Solitran osakkeista reilut 15 miljoonaa euroa, kun se myytiin amerikkalaisille.
Veronalaista myyntivoittoa tästä oli noin 12 miljoonaa. Miljooniaan sijoittamaan Sipilä perusti muiden muassa pääomasijoitusyhtiö Fortel Investin.
Vuonna 1998 Sipilän yhtiökumppaniksi Fortel Investiin tuli hänen serkkunsa, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas, joka hoiti yhtiön sijoituksia. Vuoteen 2001 mennessä yhtiölle oli kertynyt yli 11 miljoonaa euroa voittovaroja.
Seuraava vuosikymmen yhtiöllä meni heikommin, mutta silti se kykeni maksamaan miltei yhdeksän miljoonaa euroa osinkoja omistajilleen, eli pääasiassa Sipilän perheelle ja loput Niskakankaalle sekä toiselle vähemmistöomistajalle.
Salattu omaisuus
Vuoden 2013 aikana Sipilän Fortel Invest myi omistamansa Elektrobitin osakkeet reilulla kuudella miljoonalla eurolla.
Näitä rahoja käytettiin velkojen maksuun sekä lunastamaan ulos vanhat vähemmistöomistajat sekä Sipilä vaimoineen. Tilinpäätöstietojen perusteella Sipilä sai osakkeistaan noin 2,2 miljoonaa euroa ja hänen vaimonsa reilut 600 000 euroa loppuvuodesta 2013. Yhtiö jäi Sipilän lapsille.
Verotettavaa pääomatuloa Juha Sipilällä oli tuona vuonna alle 20 000 euroa ja hänen vaimollaan noin 350 000 euroa.
Tänä keväänä tiedotusvälineet odottivat kiinnostuksella Sipilän sidonnaisuusilmoitusta. Jokaiselta ministeriltä vaaditaan ilmoitus merkittävistä omistuksista ja veloista.
Pettymykseksi Sipilän ilmoitus ei sisältänyt mitään tietoja siitä, minkä arvoinen hänen omaisuutensa on tai mihin se on tarkalleen sijoitettu. Ilmoituksesta kävi ilmi ainoastaan, että pääministerillä on ”merkittävä rahoitusomaisuus” talletettuna erilaisiin sijoitusvakuutuksiin sekä säästötilille.
Sipilä ilmoitti sijoittaneensa säästötilin lisäksi rahojaan Nordean Eläkesijoitukseen, kahteen Nordean säästöhenkivakuutukseen sekä Nordea Capital -nimiseen kapitalisaatiosopimukseen.
Vakuutuskuoret
Sipilän ilmoitukseensa listaamia sopimuksia kutsutaan vakuutuskuoriksi. Näiden kuorien sisällä sijoitustoimintaa voidaan harjoittaa, mutta salaisuusverhon suojissa ja verojen maksua lykäten.
Monessa suhteessa vakuutuskuoret toimivat kuin holdingyhtiöt, mutta verovapaus on vielä laajempaa. Esimerkiksi kaikki osingot sekä myyntivoitot ovat verovapaita. Veroja maksetaan vasta, kun rahaa otetaan kuoresta ulos.
Säästöhenkivakuutus on vakuutusyhtiöiden rakentama sijoitustuote. Sen ideana on, että sijoittaja saa valita sijoituskohteet, johon vakuutukseen liitetty säästösumma sijoitetaan. Teknisesti ottaen sijoitukset omistaa vakuutusyhtiö, mutta vakuutuksen säästösumma on sidottu sijoitusten arvonkehitykseen.
Vakuutusyhtiö ottaa välistä palkkionsa, mutta verottaja ei sijoitusten tuo
Herlinin rahat tuottavat lisää rahaa verottajan häiritsemättä, mutta Herlin joutuu toki maksamaan veroja, kun hän nostaa varoja ulos säästöpossuna toimivista yhtöistään. Tosin käyttörahansa hän saa nekin varsin kohtuullisilla veroilla.
Ensimmäiset 150 000 euroa hän saa nostaa yhtiöstään osinkoina 7,5–8,25 prosentin verolla. Hämmästyttävän pieni veroprosentti johtuu siitä, että on haluttu välttää kahdenkertaista verotusta. Ajatellaan, että onhan Herlin maksanut tuloistaan verot jo kertaalleen, kun Kone tai Sanoma on maksanut voitoistaan 20 prosentin yhtiöveron.
Maksaakseen 150 000 euron osingon, yhtiöllä on oltava voittoja 187 500 euroa. Siitä 20 prosenttia menee yhtiöveroon ja 150 000 eurosta Herlin maksaa matalat osinkoverot. Näin yhteenlaskettu veroprosentti olisi 26,6.
Vastaavilla tuloilla palkansaajan veroprosentti hipoisi viittäkymmentä.
Lahja rikkaimmille
Hätäisesti valmistellun osinkoverouudistuksen ensimmäistä versiota voisi sanoa todelliseksi lottovoitoksi Suomen rikkaimmille, elleivät pääpotit olisi pikkurahoja sen rinnalla, mitä oltiin päättämässä. Keväällä 2013 hallitus nimittäin sopi poistavansa kokonaan pörssin ulkopuolisten yhtiöi- den kevyesti verotettujen osinkojen ylärajan.
Hallituksen vasemmistopuolueille tämä kelpasi, koska demarit ja vasemmistoliitto saivat kehua panneensa pisteen verottomille osingoille. Tuohon saakka pörssiin listaamattomasta yhtiöstä oli saanut nostaa enimmillään 60 000 euroa verovapaita osinkoja.
Hallituksen suunnitelmien mukaan jatkossa kaikista osingoista 25 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa. Toisin sanoen osinkoja verotettaisiin enimmillään kahdeksalla prosentilla – ilman ylärajaa.
Hätiin riensi silloinen oppositiojohtaja Juha Sipilä (kesk). Hän vinkkasi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäelle, että muutama tuhat Suomen rikkainta oli saamassa melkoisen veroedun. Julkisuusmylläkän jälkeen hallitus päätti säätää huippuhalvoille osingoille 150 000 euron ylärajan.
Sipilän miljoonat
Juha Sipilä varmasti tiesi mistä puhui. Hän oli tehnyt suuren omaisuuden onnistuneilla yrityskaupoilla ja osakesijoituksilla. Miljooniaan hän hoiti sijoitusyhtiössään yhden Suomen parhaan veroasiantuntijan, professori Heikki Niskakankaan kanssa.
Sipilä oli vuoden 1996 äyrikuningas. Hän oli saanut johtamansa teknologiayrityksen Solitran osakkeista reilut 15 miljoonaa euroa, kun se myytiin amerikkalaisille.
Veronalaista myyntivoittoa tästä oli noin 12 miljoonaa. Miljooniaan sijoittamaan Sipilä perusti muiden muassa pääomasijoitusyhtiö Fortel Investin.
Vuonna 1998 Sipilän yhtiökumppaniksi Fortel Investiin tuli hänen serkkunsa, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas, joka hoiti yhtiön sijoituksia. Vuoteen 2001 mennessä yhtiölle oli kertynyt yli 11 miljoonaa euroa voittovaroja.
Seuraava vuosikymmen yhtiöllä meni heikommin, mutta silti se kykeni maksamaan miltei yhdeksän miljoonaa euroa osinkoja omistajilleen, eli pääasiassa Sipilän perheelle ja loput Niskakankaalle sekä toiselle vähemmistöomistajalle.
Salattu omaisuus
Vuoden 2013 aikana Sipilän Fortel Invest myi omistamansa Elektrobitin osakkeet reilulla kuudella miljoonalla eurolla.
Näitä rahoja käytettiin velkojen maksuun sekä lunastamaan ulos vanhat vähemmistöomistajat sekä Sipilä vaimoineen. Tilinpäätöstietojen perusteella Sipilä sai osakkeistaan noin 2,2 miljoonaa euroa ja hänen vaimonsa reilut 600 000 euroa loppuvuodesta 2013. Yhtiö jäi Sipilän lapsille.
Verotettavaa pääomatuloa Juha Sipilällä oli tuona vuonna alle 20 000 euroa ja hänen vaimollaan noin 350 000 euroa.
Tänä keväänä tiedotusvälineet odottivat kiinnostuksella Sipilän sidonnaisuusilmoitusta. Jokaiselta ministeriltä vaaditaan ilmoitus merkittävistä omistuksista ja veloista.
Pettymykseksi Sipilän ilmoitus ei sisältänyt mitään tietoja siitä, minkä arvoinen hänen omaisuutensa on tai mihin se on tarkalleen sijoitettu. Ilmoituksesta kävi ilmi ainoastaan, että pääministerillä on ”merkittävä rahoitusomaisuus” talletettuna erilaisiin sijoitusvakuutuksiin sekä säästötilille.
Sipilä ilmoitti sijoittaneensa säästötilin lisäksi rahojaan Nordean Eläkesijoitukseen, kahteen Nordean säästöhenkivakuutukseen sekä Nordea Capital -nimiseen kapitalisaatiosopimukseen.
Vakuutuskuoret
Sipilän ilmoitukseensa listaamia sopimuksia kutsutaan vakuutuskuoriksi. Näiden kuorien sisällä sijoitustoimintaa voidaan harjoittaa, mutta salaisuusverhon suojissa ja verojen maksua lykäten.
Monessa suhteessa vakuutuskuoret toimivat kuin holdingyhtiöt, mutta verovapaus on vielä laajempaa. Esimerkiksi kaikki osingot sekä myyntivoitot ovat verovapaita. Veroja maksetaan vasta, kun rahaa otetaan kuoresta ulos.
Säästöhenkivakuutus on vakuutusyhtiöiden rakentama sijoitustuote. Sen ideana on, että sijoittaja saa valita sijoituskohteet, johon vakuutukseen liitetty säästösumma sijoitetaan. Teknisesti ottaen sijoitukset omistaa vakuutusyhtiö, mutta vakuutuksen säästösumma on sidottu sijoitusten arvonkehitykseen.
Vakuutusyhtiö ottaa välistä palkkionsa, mutta verottaja ei sijoitusten tuo
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.