Ilkka-lehti julkaisi aikoinaan sarjan "NAURU LAKEUDELLA" ja teemasta oli mm. Kokkolan kirjastossa tilaisuus, jossa oli tunnwettuja asiantuntijoita esitelmöimässä.
Viimeisenä tuli nuori Lady, jolla ei ollut edes papereita mukana.Hän alkoi Turun murteella, jonka viimeksi kuvittelin ketään naurattavan.
PUOLI TUNTIA ei tuntunut pitkältä kun sain pidellä NAURUHERMOJANI !!
Tilaisuuden päätytty' menin tervehtimään.
HELI LAAKSONEN ojensi kirjansa maukkaine omistuskirjoituksineen
- Arvannette"Pentill olleen iloist mielt.."
Viimeisenä tuli nuori Lady, jolla ei ollut edes papereita mukana.Hän alkoi Turun murteella, jonka viimeksi kuvittelin ketään naurattavan.
PUOLI TUNTIA ei tuntunut pitkältä kun sain pidellä NAURUHERMOJANI !!
Tilaisuuden päätytty' menin tervehtimään.
HELI LAAKSONEN ojensi kirjansa maukkaine omistuskirjoituksineen
- Arvannette"Pentill olleen iloist mielt.."
Vastaukset 39
Vanhimmat
Helill kyläs
ovat monet julkkikset käyneet. TV tietysti mukana seurannut.
Me kotikatsomossa nauttineet.
Heli Laaksonen lienee lähes suosituin nykyrunoilija, joka käyttää Turun murteen erästä fraktiota eli laitlaist. Tuo "munakaupungin murre" ja Helin tapa esintyä tuo lisähauskuutta.
Palstalla on ollut ja on vieläkin murteen taitajia ja ihailijoita. Pakistaniin avioitunut sairaanhoitaja kaipasi Rauman giält ja hänelle kirjoitin raumlaissi jaarituksi, joihin tämä oli erikoisesti ihastunut.
Kansakoulussa oli pidetyimpänä laluluna palogundalaiste veis, se kun oli ikäänkuin lähellä omaa murrettamme Uudellamaalla. Laulu alkaa näin
Nämäp poikki ol vast niit ei lak kehumast valuvaara me huakkiast
voita.
Laulu jatku Turun kaupungin palolla
Mut se Nuurper ol miäs gu se ilmottatiäs et Turun gaupunk ol palamaisillas. Se ol meil aika pom ja teingi gu grom ja mentti appu et harjakse vingus.
Huomatkaa etten osaa rauman giält, mutta tuollaisena sen muistan.
kiire ilmaistiin hauskasti, hääräs juur niingun douk häärä kingus!
Murrejutut vaativat yksinäisen hetken, koska ne on luettava ääneen. Raumlaise jaaritukse ova kuluneet minun kädessäni, kun olen niitä lukenut itsekseni varmaan puoli vuosisataa. Asuin nuoruuteni päivinä sillä suunnalla, ja vaikka en kieltä osaakaan, on se nuotti mielessäni yhä.
Nyt vasta huomasin, että olen väärässä ketjussa. Sori vaan.
Tuolta minustakin tuntui. Kirjoitin minkä kirjoitin!
HELI
sai minut ihastumaan heti ensi näkemällä ja hänen esiintymisensä sai koko salin
hurraamaan. "Kuis pulu uis?" ei nyt osu käteen, mutta näppään kopion omistuskirjoituksesta heti kun....
- Nauru pirentää ikää...
RAUMAN KIELTÄ
jouduin tai sain opiskella INTissä kun määrättiin esittämään Hjallis Nortamon
kirjoittaman jutun "Kun rahat loppusivat" joulujuhlassa. Luin sittemmin
kai lähes kaikki eli siinäkin tapahtui:
- Anna pirulle pikkusormi niin se vie koko kären...
Tasala Vilk ja Hakri Iiro
taisivat nämä Nortamon kaverukset kun en saa kirjoittamaani v. 1959 esiin
niin muistin varassa. Morsiamen numero sentään säilynyt..
JOULU Intissä ja kouluissa lienee muuttunut eikä ole yhteisiä?
Veri vetää kun on vettä sakeampaa.
M.L. jo sanoi syyttäjälle aikanaan nuo sanat kirjoittaneensa ihan omasta päästään.
Luvatoon honottaja ei osaa ees hohottaa.
Ruune.pertistäkään ei tirskuttele lirkuttelija kirppu.
RUUNE JAKSAA
edelleen jauhaa samaa p-aa vaalierkin kanssa kuin tunkion pöngille tietysti sopiikin,
NAURU-SAARET
lienee saaneet meidän naurumme ja meille on tullut tilalle iva ja pilkka runoineen, viisuineen
Kummallisia ovat ruunankummit vaalierkkeineen.
Eivät saa aikaan edes yhteisesti HYVÄÄ KESKUSTELUA johon kilvan tultaisiin mukaan ihan joukolla.
Eipä naurata vaikka huumoria sanotaan viljeltävän.
Martoja ovat huumorit kun eivät avaudu kukkimaan palstoilla.
NAURUSAARILLE
on palstalta mentävä, että voisi oikeasti nauraa.
Sumppikuppiloissa vai tekonaurua TEKOKUKILLE saa ikinaiset tirskua keskenään.
Lopetusuhkako
mietityttää vaiko häirikkö kiusaa kun ei naurata?
Kummasti viestejä heittelee tämä ruuneman tähänkin ketjuun.
Iloiset nauravaiset ovat aina tervetulleita tuomaan vaihtelua totisille torvensoittajille.
Eivät torvensoittajat aina välttämättä totisia ole. Mutta ehkä he eivät halua hymyillä leveästi kun se torvensoitto kalvaa kalustoa. Ikänsä torvea soittaneen etuhampaista soittaminen näkyy. Kaikilla ammattisoittajilla on omat ammattitautinsa, -vaivansa ja -probleemansa. Kysy vaikka Pekka Kuusistolta.
Lopettaako ruune&co ja siirtyy 80 palstalle juten kuuluu ja on luvannut
jättäen ainakin täällä häiriköintinsä yhdessä vaalierkin kanssa.
Kuka antaa luvan ivanauruun palstalla?
Ei siihen lupaa tarvitse ainakaan silloin, kun armoitettu kirjailija Perävaunu-e... pääsee vauhtiin.
Majakka ja perävaunu olivat hyvä pari pitkään.
Majakka ja perävaunu ovat nyt löytäneet toisensa ja kilvan höperehtivät
vanhaan malliin. Kajanteriako Sissit-elokuvaa esimerkkinään käyttänevät.
Majakka ja perävaunu ovat nyt löytäneet toisensa ja kilvan höperehtivät
vanhaan malliin. Kajanteriako Sissit-elokuvaa esimerkkinään käyttänevät.
Eipä paljon tarvita, että tyhjänjauhaja pilmarina alkaa nauraa hohottaa.
Miten se kuuluikaan se sananlasku räkänokasta ja tyhjännaurajasta. Ehkä tyhjännauraja pilmarina voi dokumentoida sen tähän keskustelunjatkeeksi. Tietysti omalla puumerkillä vahvistttuna.
VAALIERKKI ruunemanneineen tekevät palveluksen ohittamalla
HÄIRIKÖKSI LEIMAAMANSA HÄIRIKÖIMÄTTÄ.
Fundsija&ruuneperi kävivät häirikköviesteilyä vain"häirikkö" hampaissaan.
Häiriköksi leimaamnsa ei osallistunut laisinkaan tähän "keskusteluketjuun"!!
Kumpikaan ei ole milloinkaan käyttänyt ainoatakaan puheenvuoroa joissa
olisi ollut hyvää huumoria ja aihetta iloiseen nauruun.
Sopisiko tämä tyhjännäurajalle: Se oli siihen aikaan tyhjännauraja lampun osti ja nainen sen seinään heitti ja tiuskasi, kaikkeen sinä rahasi tuhlaat, kynttiläähän meillä on ennekin käytetty.
onko täällä ollut aihetta huumorin viljelyyn, täystyö, ettei pilmarina purskahtaisi itkuun, aika outoa muuten että minulle on yhden dokumentin saannin yhteydessä sanottu; on tuonut huumorin ruotsinsuomalaiseen kirjallisuuteen, tosin se oli vain kuunnelma.
alias kopsanteri, et taida muistaa ruuneperin hersyvää huumoria Amalian seurassa, Huumoria on monensorttista ja sen ymmärtäjätkin jakautuvat eri leireihin samoin kuin rytmisen tai vapaamuotoisen runouden ystävät. En tiedä, miten suhtaudut vallattonvillen alias kulkurinpojan hakusanoilla : ananias hulkkonen tai tää kirjoittaminen on kuulkaa helppoa juttuihin, ainakin jälkimmäinen reilu kuukausi sitten tällä keskustelupalstalla. En edellytä vastausta, vilkaisu ei kuitenkaan hengenvaarallista.
Funtsija on innostunut kuin ruunekin aikoinaan ja edelleen kun kuvittelee olevansa vielä kuin innostunut sonni, josta ei maho lehmäkään tule enää tiineksi.
Kumpikaan ei hersytä nauruhermoja ees LAKEUDELLA.
Miten "maho" voisi tulla "tiineeksi" ?
MAHO
ei ei tule tiineeksi enempää kuin täytetty lintukaan saa tyhjennettyjä munia hautoessaan niistä kuoriutumaan untuvikkoja.
Huumori on tietysti oleellista hyvässä keskustelussa.
Pilkka ja ivanauru eivät osoita kuitenkaan hyvää huumorintajua,
jota vaalierkki ja ruunemanni kokee asiakseen harrastaa.
"Maho lehmä" on vanhaa kansanviisautta ja vertauksena sopinee kuten kanavertauskin, jota
sanoja pyysi kanoilta anteeksi.
Sanoihan Marjatta V. Johannes V:sta aika suoraan
vaimon vaihdosta. En muista kenenkään tuohtuneen.
Heli Laaksonen oli todellinen hyvän ILONAURUN tuoja
tuolloin. Yllätys hänen esiintymisensä monella tavalla. Harvinainenkin kun tuhansia luentoja ja nuoria tunnen Varsinais-Suomessakin
ja eri puolilla maata työnikin vuoksi.
Hyvän käytöksen kerho vei erään tytön Suomen ylioppilaskunnan ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi.
Juolahti mieleen, poksahti päähän: nimeään en muista mutta kauan sitten luin lehdestä jutun rehevän persoonallisesta tuomarinaisesta, joka kokoontui yhteen toisten 'tyttöjen' kanssa kerhoon nimeltänsä Ketut vinossa.
Vaimo huusi miehelleen: Olin hullu mennessäni kanssasi naimisiin!
Johon mies: Niinhän sinä olit, mutta en huomanut sitä rakastuneena.