Kelan viisas ja filmaattinen, kohta eläkkeelle siirtyvä pääjohtaja Liisa Hyssälä puheissaan television lauantaiaamulähetyksessä viittasi tähän samaan ongelmaan viikko sitten lauantaina.
Valtio, siis me, elämme yli varojemme, otamme miljardeja lainaa ja osa niistä valuu lääketehtaille.
Pientä ääntä on jo alkanut kuulua siitä, että mitä järkeä on täyttää lääkedosetteja. Mummot ja papat syövät lääkkeitä ja vastalääkkeitä. Mikä on kymmenen eri pillerin yhteisvaikutus? Ja niin pois päin.
Huomio vasemmistopopulistit, ei ole kysymys siitä, että Kela korvaa lääkkeitä, on kysymys siitä, että niitä ylipäätään määrätään. Olen istunut lääkärin vastaanotolla ja katsonut, kun rouva lääkäri on haastattelun lomassa, yhtä jos toista vaivaa selittäessäni, koko ajan lisännyt "ostoslistaan" uuden reseptin.
En lunastanut niistä viidestä yhtäkään.
En tiedä onko lääkäreillä joku lääketehtaiden bonuspalkkiojärjestelmä vai kilpailu siitä, kuka on "myynyt" eniten jonkun lääketehtaan lääkkeitä? Jossain mättää. Jostakin syystä viime viiden kymmenen vuoden aikana on sosiaalikulut loikanneet taivaisiin. Yksi tekijä on ylidiagnisointi; turhat hoidot, turhat leikkaukset ja lääkkeiden pakkosyöttäminen.
Pääsin kerran kiinalaisen lääkärin vastaanotolle, jolta kysyin kokonaisvaltaisen terveydentilatarkistuksen jälkeen, mitä mieltä hän on siitä, että minulla on todettu korkea kolesteroli. Hän kysyi, mikä se on?
Sen vastauksen jälkeen päätin, että en lunasta minulle määrättyä kolesterolilääkereseptiä. Siitä on nyt viisitoista vuotta.
Käypähoitosuositukset haloo!
Valtio, siis me, elämme yli varojemme, otamme miljardeja lainaa ja osa niistä valuu lääketehtaille.
Pientä ääntä on jo alkanut kuulua siitä, että mitä järkeä on täyttää lääkedosetteja. Mummot ja papat syövät lääkkeitä ja vastalääkkeitä. Mikä on kymmenen eri pillerin yhteisvaikutus? Ja niin pois päin.
Huomio vasemmistopopulistit, ei ole kysymys siitä, että Kela korvaa lääkkeitä, on kysymys siitä, että niitä ylipäätään määrätään. Olen istunut lääkärin vastaanotolla ja katsonut, kun rouva lääkäri on haastattelun lomassa, yhtä jos toista vaivaa selittäessäni, koko ajan lisännyt "ostoslistaan" uuden reseptin.
En lunastanut niistä viidestä yhtäkään.
En tiedä onko lääkäreillä joku lääketehtaiden bonuspalkkiojärjestelmä vai kilpailu siitä, kuka on "myynyt" eniten jonkun lääketehtaan lääkkeitä? Jossain mättää. Jostakin syystä viime viiden kymmenen vuoden aikana on sosiaalikulut loikanneet taivaisiin. Yksi tekijä on ylidiagnisointi; turhat hoidot, turhat leikkaukset ja lääkkeiden pakkosyöttäminen.
Pääsin kerran kiinalaisen lääkärin vastaanotolle, jolta kysyin kokonaisvaltaisen terveydentilatarkistuksen jälkeen, mitä mieltä hän on siitä, että minulla on todettu korkea kolesteroli. Hän kysyi, mikä se on?
Sen vastauksen jälkeen päätin, että en lunasta minulle määrättyä kolesterolilääkereseptiä. Siitä on nyt viisitoista vuotta.
Käypähoitosuositukset haloo!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teit ainakin oikean päätöksen.
Äidilleni määrättiin kokoajan lisää ja lisää lääkkeitä, suurin osa oli varmaan toisista lääkkeistä tulleisiin haittavaikutuksiin.
Oli kovaa vääntöä, että edes jotain saatiin vähennettyä tai pois,
kysyinkin yhdeltä lääkäriltä, mitä tämä "coktaili" voi yhteisvaikutuksena tehdä?
Vastaus oli " Sitä ei voi kukaan tietää!".
Tässä ylidiagnostisoinnissa on se ikävä puoli, että sen takia haaskataan miljardeja. Syy-seuraus: hallitus joutuu leikkaamaan valtion menoista.
Hassua, että hoitohenkilökuntaa joudutaan leikkaamaan tai yliopiston märärahoja pienentämään sen takia, että on määrätty turhia lääkkeitä!