Moniin teatteri- ja elokuvaesityksiin kätkeytyy epäuskon ja maailmanrakkauden siemeniä.
Jo kaksituhatta vuotta sitten elävässä kristillisyydessä todettiin, ettei teattereissa huvitteleminen ole hyvän omantunnon mukaista.
Muistan peruskouluaikana, kuinka luokallemme kerrottiin tulevasta teatterikäynnistä. Kun mainitsin tilaisuudesta kotona, vanhempani olivat sitä mieltä, ettei minun ole hyvä osallistua siihen. Maailman teatteriesitysten henki on täysin erilainen kuin vaikkapa rauhanyhdistyksen leireillä näkemissäni isosten sketseissä.
Opettajani kunnioitti vakaumustani ja järjesti minulle korvaavan tehtävän. Sovimme hänen kanssaan, että luen kyseisen näytelmän kirjana.
Murosikäisenä minulle ei kuitenkaan vielä täysin avautunut, miksi teatterissa käyminen olisi uhkana turvalliselle lapsuudenuskolle.
Teatterin maailmallinen perusolemus
Myöhemmin olen palannut kysymykseen uskonelämästä ja teatterista. Opin yliopiston kurssilla, mitä teatteri todella on ja miten se vaikuttaa ihmismieleen.
Perinteisen draaman perusolemus on sama kuin nykyaikaisissa elokuvateattereissa; viihteelliset videot ovat vain tavanomaisen teatterin filmattu muoto. Näyttelijöitä palvotaan ja vapautunut seksuaalisuus korostuu esityksissä yhä enemmän.
Monet epäuskoiset pitävät elokuvia ikävinä, ellei niissä ole vähintään yhtä seksi- tai tappelukohtausta.
Samanlainen teatterin tuntu on aistittavissa myös sirkuksissa, konserteissa sekä suurissa urheilutapahtumissa kuten jääkiekko-otteluissa.
Kaikissa näissä epäuskoisten massatilaisuuksissa soitetaan usein myös rockia ja tanssimusiikkia.
Teatteri juurruttaa maailmallisia arvoja
Viihteellisten näytelmien kohtaukset miellyttävät ihmisen perisynnin alaista lihaa ja juurruttavat hänen sydämeensä arvoja, jotka eivät ole Pyhästä Hengestä. Monet epäuskoisethan hakevat teatterista nimenomaan jännitystä ja nautintoa, "hyvää fiilistä".
Näyttelijöiden toiminta heijastuu katsojien ajatteluun, tapoihin ja kielenkäyttöön. Tutkimusten mukaan esitykset saattavat vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen yhtä voimakkaasti kuin hengellinen tilaisuus. Pahimmassa tapauksessa teatteriesitysten maailmallinen ilmapiiri voi vallata uskovaisenkin sydämen ja temmata ulos Jumalan valtakunnasta.
Säilyttäkäämme apostolinen henki
Teatterin kaltaiset tapahtumat olivat suosittua kansanhuvia jo antiikin aikana, jolloin sen ajan uskovaiset miettivät näitä samoja vaikeita kysymyksiä.
Haluamme rukoilla Jumalaa, että hän soisi meille saman hengen kuin kerran apostoleille. Ensimmäiset kristityt eivät huvitelleet maailman teattereissa. Meikin tahdomme nyt ja tulevaisuudessa elää Pyhän Hengen neuvoille kuuliaisina. Haluamme pitää uskon ja hyvän omantunnon; emmehän istu siellä, missä pilkkaajat istuvat ( Ps. 1 ).
Jo kaksituhatta vuotta sitten elävässä kristillisyydessä todettiin, ettei teattereissa huvitteleminen ole hyvän omantunnon mukaista.
Muistan peruskouluaikana, kuinka luokallemme kerrottiin tulevasta teatterikäynnistä. Kun mainitsin tilaisuudesta kotona, vanhempani olivat sitä mieltä, ettei minun ole hyvä osallistua siihen. Maailman teatteriesitysten henki on täysin erilainen kuin vaikkapa rauhanyhdistyksen leireillä näkemissäni isosten sketseissä.
Opettajani kunnioitti vakaumustani ja järjesti minulle korvaavan tehtävän. Sovimme hänen kanssaan, että luen kyseisen näytelmän kirjana.
Murosikäisenä minulle ei kuitenkaan vielä täysin avautunut, miksi teatterissa käyminen olisi uhkana turvalliselle lapsuudenuskolle.
Teatterin maailmallinen perusolemus
Myöhemmin olen palannut kysymykseen uskonelämästä ja teatterista. Opin yliopiston kurssilla, mitä teatteri todella on ja miten se vaikuttaa ihmismieleen.
Perinteisen draaman perusolemus on sama kuin nykyaikaisissa elokuvateattereissa; viihteelliset videot ovat vain tavanomaisen teatterin filmattu muoto. Näyttelijöitä palvotaan ja vapautunut seksuaalisuus korostuu esityksissä yhä enemmän.
Monet epäuskoiset pitävät elokuvia ikävinä, ellei niissä ole vähintään yhtä seksi- tai tappelukohtausta.
Samanlainen teatterin tuntu on aistittavissa myös sirkuksissa, konserteissa sekä suurissa urheilutapahtumissa kuten jääkiekko-otteluissa.
Kaikissa näissä epäuskoisten massatilaisuuksissa soitetaan usein myös rockia ja tanssimusiikkia.
Teatteri juurruttaa maailmallisia arvoja
Viihteellisten näytelmien kohtaukset miellyttävät ihmisen perisynnin alaista lihaa ja juurruttavat hänen sydämeensä arvoja, jotka eivät ole Pyhästä Hengestä. Monet epäuskoisethan hakevat teatterista nimenomaan jännitystä ja nautintoa, "hyvää fiilistä".
Näyttelijöiden toiminta heijastuu katsojien ajatteluun, tapoihin ja kielenkäyttöön. Tutkimusten mukaan esitykset saattavat vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen yhtä voimakkaasti kuin hengellinen tilaisuus. Pahimmassa tapauksessa teatteriesitysten maailmallinen ilmapiiri voi vallata uskovaisenkin sydämen ja temmata ulos Jumalan valtakunnasta.
Säilyttäkäämme apostolinen henki
Teatterin kaltaiset tapahtumat olivat suosittua kansanhuvia jo antiikin aikana, jolloin sen ajan uskovaiset miettivät näitä samoja vaikeita kysymyksiä.
Haluamme rukoilla Jumalaa, että hän soisi meille saman hengen kuin kerran apostoleille. Ensimmäiset kristityt eivät huvitelleet maailman teattereissa. Meikin tahdomme nyt ja tulevaisuudessa elää Pyhän Hengen neuvoille kuuliaisina. Haluamme pitää uskon ja hyvän omantunnon; emmehän istu siellä, missä pilkkaajat istuvat ( Ps. 1 ).
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos alkukristityt ajattelivat teatterin olevan pahasta, kai siitä jäi Raamattuun joku paheksuva jae?
Kerrotko missä sellainen on, niin katsotaan....
Sinällään ansiokas kirjoitus, mutta niin asenteellisen oloinen. Kaikesta huomaa, ettet ole koskaan käynyt teatterissa. Kerrot vain sitä opittua liturgiaa vailla minkäänlaista kriittistä ajattelua.
Takerrun nyt vain yhteen kohtaan mikä pisti silmääni.
"Monet epäuskoiset pitävät elokuvia ikävinä, ellei niissä ole vähintään yhtä seksi- tai tappelukohtausta."
Kertoisitko missä on tutkittu ateistien elokuvamakua? Minä tunnen ainoastaan yhden ateistin joka ei käy katsomassa elokuvateattereissa kuin Disneyn piirrettyjä.
Tuntuu aika oudolle, että tietty ihmisryhmä arvioisi elokuvien viihteellistä arvoa seksin ja väkivallan määrällä. Toki se on mahdollista ja näinhän sinä väitätkin. Kertoisitko minkälaisen tutkimuksen pohjalta kommenttisi annoit. Mikäli kyseessä oli vain tietyn joukon aliarvioiminen ja mustamaalaaminen vie se koko muultakin tekstiltäsi pohjan pois.
saisi lukea. Miksi se on sallittu? Huh huh, mikä kirjoitus.
"Opettajani kunnioitti vakaumustani ja järjesti minulle korvaavan tehtävän. Sovimme hänen kanssaan, että luen kyseisen näytelmän kirjana."
Olenko väärässä, kun muistelen, että eikö se ollut aikanaan ihmisten "teatteri-huvia", kun kristittyjen vainoissa vietiin kristityt areenalle ja annettiin nälkäisten leijonien raadella heidät kuoliaiksi tai heidät poltettiin roviolla? Ja kansa piti hauskaa heidän kärsimystensä kustannuksella.
aivan, eli alkuseurakunnan kristityt siis osallistuivat jopa teattereiden esiintymispuoleen... Hyvä huomio! :P
No ei se naurun asia ole. Eivät ne kristityt sinne halunneet mennä. Itse en ole teatterista edes kiinnostunut ja tuomitsen sen.
Tuomitsen tai siis en hyväksy, koska ajattelen samalla tavalla asioista kuin avaaja.
no olet oikeassa, että tyhmäähän minun oli sille nauraa... näin siinä jotain koomista aloitusviestiin nähden, mutta heille se oli vakava asia...
Pahoillaan!
Deja Vu! Oliko tuo päivämiehestä?
Useat toisen alistamiseen perustuvat ihmisyhteisöt kautta historian ovat pelänneet taiteen, teatterin, kirjallisuuden ja musiikin voimaa. Tuo voima on erittäin mielenkiintoinen. Sinänsä epätodelliset (ei tapahtuneet) asiat voivat herättää ihmisen ajattelemaan ja kyseenalaistamaan toisten määräilemisen perusteita. Monet valtiotkin ovat joutuneet kirjarovionsa pystyttämään. Todettakoon vielä, ettei tarkoitukseni ole vetää suoraan linkkiä lestadiolaisten ja natsien välille, vaan pikemminkin väittää, että vanhoillislestadiolaisten yhteisö on osittain ylhäältäpäin johdettua sanelemispolitiikkaa, eikä niinkään ihmisen yksilön kasvuun rohkaisevaa ja itsenäiseen ajatteluun tähtäävää (mihin raamattu meitä kehoittaa).
tai muut lapsille suunatut esitykset? Niissä tuskin on seksiä ja väkivaltaa. Kuinka näihin suhtaudutaan?
miten ihmeessä kirjan voi lukea mutta teatteria ei voi katsoa? todennäköisesti tarina ei juuri poikkea. pitävätkö vanhoilliset itseään niin heikkona, että jos katsovat vaikkapa näytelmän, jossa juodaan viinaa, heistä tulee alkoholisteja? teatteri on kuitenkin huvia, viihdykettä, toisinaan myös vakavaa, mutta en ymmärrä, mitä pahaa näytelmän katsomisesta voi seurata...